Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Vierailija kirjoitti:
Sain tämän just luettua. Kulttikirja ysäriltä, joka vihdoin viime vuonna suomennettiin. Älytöntä tajunnanvirtaa n. 1070 sivua. Kiinnostavinta oli ettei lopussa koskaan päästy sinne asti mistä kirjan tapahtumat alkaa . Siten siis päättymätön ja pakottaa lukijan itse arvioimaan mistä on kyse.
Tuli kyllä heti mieleen, että Miki Liukkonen oli Jestinsä lukenut omaa O:taan kirjoittaessa. Plagioinut saman rakenteen, sekopäiset hahmot, valtavasti sisältöä alaviitteissä, Nicola Teslan teorioita ym. Ja avoin loppu.
Siis kyse oli Foster Wallacen Päättymätön riemu. Jäi edellisen kirjoittajan kommentti lakkaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Anna-Leena Härkösen Kenraaliharjoitus.
T. Mies 47 v.
Pidin tästä, kuten muistakin Härkösen kirjoista ja pakinakokoelmista. Odotan innolla uutta Rikospaikka- nimistä kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tämän just luettua. Kulttikirja ysäriltä, joka vihdoin viime vuonna suomennettiin. Älytöntä tajunnanvirtaa n. 1070 sivua. Kiinnostavinta oli ettei lopussa koskaan päästy sinne asti mistä kirjan tapahtumat alkaa . Siten siis päättymätön ja pakottaa lukijan itse arvioimaan mistä on kyse.
Tuli kyllä heti mieleen, että Miki Liukkonen oli Jestinsä lukenut omaa O:taan kirjoittaessa. Plagioinut saman rakenteen, sekopäiset hahmot, valtavasti sisältöä alaviitteissä, Nicola Teslan teorioita ym. Ja avoin loppu.Siis kyse oli Foster Wallacen Päättymätön riemu. Jäi edellisen kirjoittajan kommentti lakkaamatta.
Siis jäi edellisen kirjoittajan kommentti lainaamatta. Nyt taitaa tulla päättymätöntä kommentointia...
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen Koirapuisto - ollut aika pitkään kesken, kun ei tahdo löytyä aikaa lukemiseen, keskittymiskyky kateissa...
Minä en meinannut jaksaa lukea tätä loppuun. Muista Oksasen kirjoista olen tykännyt.
Murakamin Norwegian Wood. Mukaansatempaavaa ja johdonmukaista tarinankerrontaa. Kuvaus rikkinäisistä ihmisistä nuoruuden, kauneuden ja nautinnon ympäröiminä.
Joonatan Tolan Punainen planeetta. Populistisesti kirjoitettu lastensuojelun ylistys. Taas näitä. Sai lapseni ja minut tosi vihaiseksi.
Mein Kampf. En tiedä onko kukaan kuullut. Ihan hirveää tervanjuontia. Toisaalta raamatun olen rämpinyt läpi myös ja silmarillionin.
Just lopetin äänikirjana Miika Mehmet: Väkivallan perintö, kirj. Miika Mehmet ja Seppo Lampela. Tykkäsin.
Nyt kuuntelussa Pako päihdehelvetistä: huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina, Anne Pennanen. Puolessa välissä, ja on todella rankka, mutta tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu.
Luen tällä hetkellä Epäluonnolliset syyt: oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat, Richard Sepherd. Todella kiinnostava, ja avataan paljon tiedettä kuolinsyyntutkinnan taustalla.
Tän vuoden lukuhistoria ollut aika synkkää, havahduin tähän tässä just itse. Mutta toisaalta en jaksa keskittyä yleensäkään tyhjän päiväiseen hömppäkirjallisuuteen, vaikka ymmärränkin että monelle se nimenomaan tuo lukemiseen liittyvää rentoutumista.
Yhdeksän Konepistoolia (Eino Pietola)
Vierailija kirjoitti:
Mein Kampf. En tiedä onko kukaan kuullut. Ihan hirveää tervanjuontia. Toisaalta raamatun olen rämpinyt läpi myös ja silmarillionin.
Mielenkiintoista, että,todellakin olet jaksanut tai ainakin aiot myös Mein Kampfinkin lukea raamatun lisäksi. Molemmissa riittää haastetta.
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Alku vaikuttaa lupaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Mein Kampf. En tiedä onko kukaan kuullut. Ihan hirveää tervanjuontia. Toisaalta raamatun olen rämpinyt läpi myös ja silmarillionin.
Mäkin oon yrittänyt Mein Kampfia, ihan kauhee tekele, vaikka kulttuurihistoriallisesti tosi merkittävä. Poikakin luki sen, kun koulssa piti esitellä historiaan vaikuttanut kirja. Olis kannattanut valita mieluummin vaikka Raamattu?
Delia Owens:Suon villi laulu.
Ollut kyllä jo esillä täällä,mutta kuuntelen äänikirjana,lukijana Sanna Majuri. On aivan mahtava,vertaansa vailla.
Stephen Baxter - World Engines: Destroyer
Platonia lueskellut. Ei jaksa jotenkin syventyä mihinkään tarinaan niin tuollaista on jotenkin helpompi.
Camilla Läckberg, Naiset vailla armoa
Kaksi lyhytromaania samoissa kansissa. Aihepiiri sama, vääryyttää kokeneet hakevat kostoa. Nopealukuinen. Häiritsi hieman naisten hyvyyden korostaminen ja kaikkien miesten pahuuden toitottaminen. Liika alleviivaus kääntyy itseään vastaan.
Tarzanin pedot. Kirjastosta lainasin.
Sain tämän just luettua. Kulttikirja ysäriltä, joka vihdoin viime vuonna suomennettiin. Älytöntä tajunnanvirtaa n. 1070 sivua. Kiinnostavinta oli ettei lopussa koskaan päästy sinne asti mistä kirjan tapahtumat alkaa . Siten siis päättymätön ja pakottaa lukijan itse arvioimaan mistä on kyse.
Tuli kyllä heti mieleen, että Miki Liukkonen oli Jestinsä lukenut omaa O:taan kirjoittaessa. Plagioinut saman rakenteen, sekopäiset hahmot, valtavasti sisältöä alaviitteissä, Nicola Teslan teorioita ym. Ja avoin loppu.