Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12471)
Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät on liikuttava tarina perheen vaiheista Stalinin Neuvostoliitosta nykypäivän Suomeen. Luin yhtä kyytiä nautiskellen kielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Albert French : I cant wait on god
Anne Frankin päiväkirja. Kävin keväällä Auschwitzissa ja sen jälkeen tämä aihepiiri on jossain määrin kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani
Kesällä kuuntelin monta Tremaynen trilleriä. Menee lenkkiseurana, mutta ikävästi alkoivat toistaa itseään, niin siirryin sitten Pierre Lemaitreen. Se on kova.
Minäkin kuuntelen näitä viihdyttäviä ja koukuttavia trillereitä työmatkoilla, lenkillä ja kotitöiden taustalla.
Pierre Lemaitre kuulosti tutulta joten tarkistin ja muistin että jätin vuosi sitten Verihäät kesken noin 1/3 kuunneltuani koska se jotenkin ärsytti. Se jäi kuitenkin vaivaamaan, joten seuraavaksi taidan antaa sille uuden mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan. Luettu vasta alle 100 sivua eikä ole vielä tempaissut mukaansa, mutta ehkä paranee vielä.
Ehdottelin yhdessä toisessa ketjussa, että jos Saatana saapuu Moskovaan ei meinaa avautua, niin kysymyksiä kirjasta voi esittää tässä ketjussa. Olen lukenut Saatanan useamman kerran ja tunnen hyvin Neuvostoliiton historiaa ja yhteiskuntaa ajalta, jota kirja käsittelee. Varmasti palstalta löytyy muitakin aihepiirin tuntijoita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani
Kesällä kuuntelin monta Tremaynen trilleriä. Menee lenkkiseurana, mutta ikävästi alkoivat toistaa itseään, niin siirryin sitten Pierre Lemaitreen. Se on kova.
Minäkin kuuntelen näitä viihdyttäviä ja koukuttavia trillereitä työmatkoilla, lenkillä ja kotitöiden taustalla.
Pierre Lemaitre kuulosti tutulta joten tarkistin ja muistin että jätin vuosi sitten Verihäät kesken noin 1/3 kuunneltuani koska se jotenkin ärsytti. Se jäi kuitenkin vaivaamaan, joten seuraavaksi taidan antaa sille uuden mahdollisuuden.
Kannattaa lukea/kuunnella kokonaan. Aivan uskomatonta kieputusta juonenkäänteiden kanssa, kuten Lemaitrella aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä
Tämän syksyn Finladia-ehdokas. Onpa hyvä! Yllätyin, kun en ole tämän kirjailija kirjoja ennen lukenut. Kirja kertoo erilaisuuden vaikutuksesta ihmiseen itseensä ja ympäristöön. Ajasta, jolloin sai rakastaa vain eri sukupuolta, olla äiti vain, jos on miehen kanssa aviossa. Pikkupojan silmin ihmisyys on kuitenkin kiinni hyvyydestä. Kannattaa lukea. Tasoissa Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa -kirjan kanssa kanssa, jopa yli.
”Uuvuksissa: kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin” Liisa Uusitalo-Arolalta.
Etenee vaikka lukeminen yleensäkin uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden testamentin galatalaiskirje . Kirje galatalaisille. Uusi testamentti on niin voimakasta sanaa. Yksi kirja kirje pitää aina lukea kokonaan että tulee kokonaiskuva .
Mulla on Neropatin päiväkirja 15 ja Pikku naisia.😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollapäin on highway (Heikki Herlin)
Esther Perel - Mating in Captivity: Unlocking Erotic Intelligence
Esterin Youtube videot kyllä hieman helppotajuisempia...
Miika Nousiaisen uusin
PINTAREMONTTIA
Vierailija kirjoitti:
Alastalon salissa. Onko joku lukenut ja voi kertoa että koska tässä alkaa tapahtua?! Yli 300 sivua jo luettuna ja tää on lähtenyt ihan tositosi hitaasti liikkelle. En haluaisi vilkuilla ja hyppiä edelle.
Minusta Alastalon salissa on siitä näppärä kirja, että sen lukemisen voi aloittaa melkein mistä kohdasta vaan. Teoshan on kaukana haudanvakavasta, siinä on omituisen kielen käänteissä paljon huumoria, joka ei ole tylsää vitsinkerrontaa vaan tilannekomiikkaa, ihmisten luonteeseen ja ominaisuuksiin liittyvää ja niin edelleen.
Jose Saramagon Kertomus näkevistä. Kertoo jonkin valtion pääkaupungista, jossa ihmiset vaaleissa yllättäen äänestävät lähes kaikki tyhjää. Poliitikot alkavat pelätä demokratian luuhistumista sekä kapinahengen leviämistä ja asettavat pääkaupungin karanteeniin. Kirja on hyvin vuolassanainen. Virkkeet ovat pitkiä, eikä kappalejakoa oikeastaan ole. Kirjailija voitti nobelin 1998 yhtenä perusteluna ironinen ote, minkä hän mielestäni todella osaa. Taidan äänestää tyhjää itsekin seuraavalla kerralla.
Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja