Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Eroon vehnästä.

Kevin Kwan: Sex and Vanity

Vierailija kirjoitti:

Janice Hadlow - The Other Bennet Sister

Muistattehan Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetin viisi sisarusta? Neljä kaunista sisarta ja sitten se keskimmäinen plain jane vaikka olikin nimeltään Mary. Mary oli vielä tosikko ja ylenmäärin harras ja täynnä tekopyhiä sanontoja, joita muut siskokset nauroivat ja halveksivat niin salassa kuin avoimestikin. No, tämä tänä vuonna julkaistu kirja kertoo, miksi Mary Bennetistä kasvoi sellainen kuin kasvoi, mikä oli syrjityn sisaren tarina. Hieman Y&E:n alkua mukaileva aloitus kuvaa sitä, mitä on lukijalla edessä:

It is a sad fact of life that if a young woman is unlucky enough to come into the world without expectations, she had better do all she can to ensure she is born beautiful. To be poor and handsome is misfortune enough, but to be penniless and plain is a hard fate indeed.

Tarina alkaa vähän ennen Mr Bingleyn ja seurueen saapumista Netherfieldiin, ja ensimmäisessä osassa kolmesta käydään läpi Y&E:n tapahtumia Maryn näkökulmasta katsoen. Kaikille alkuteoksen tunteville osa on hieman liian pitkä, mutta en ihan hirveästi kuitenkaan väsynyt kertaamaan tuttuja tilanteita, koska katsantokanta on eri kuin Austenin itsensä. Toinen ja kolmas osa ovat sitten täysin Hadlow'n omaa mielikuvitusta, mutta uskottavasti Austenin luomien henkilöhahmojen pohjalta. Olen nyt kolmannen osan alkupuolella, ja tarina on vienyt mennessään. En voi uskoa, miten minäkin aina mielessäni halveksin Maryn tekopyhiä kommentteja, miten en huomannut, että pakkohan Maryn oli jotenkin huomiota haettava, koska kaunis ja nokkela hän ei todellakaan ollut. Tästä lähtien luen Y&E:tä ja tv-sarjaa DVD:ltä katson aivan toisin silmin.

Hadlow'n tekstiä on ilo lukea myös sen takia, että hän on perehtynyt Austenin ajan englannin kieleen enkä ollenkaan lukiessani muista, että tämä kirja on kirjoitettu 2010-luvun lopulla. Dialogi samoin kuin muu teksti on kuin Austenin omasta sulkakynästä eikä olisi tietokoneen näppistä nähnytkään. Kirja on paksu, 655 sivua, mutta aika on lentänyt siivillä sitä ahmiessani. Minulla on tarinaa vielä paljon jäljellä, ja odotan kovasti, saako myös Mary sittenkin oman aikakautensa onnellisen lopun.

Täytyy sen verran korjata kommenttiani, että kirjassa on itse asiassa viisi osaa eikä kolme. Muuten ei lisättävää. Todella viehättävä tarina!

Juliette Benzoni: Catherine ja Rakkauden aika.

https://kuvat.huuto.net/v1/2e5e/54af5ff0a7cb62f3919ebfd263f/446716881-m…

Haruki Murakamin Komtuurin Surma. Olen lukenut aiemmin yhden teoksen Murakamilta ja tykästyin kirjoitustyyliin. Olen vasta kirjan alkupuolella mutta en malta odottaa että pääsen taas iltalukemisen pariin töiden keskeltä.

Pedon Meteli -Heavymetallin vanha ja uusi testamentti

Vierailija kirjoitti:

Janice Hadlow - The Other Bennet Sister

Muistattehan Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetin viisi sisarusta? Neljä kaunista sisarta ja sitten se keskimmäinen plain jane vaikka olikin nimeltään Mary. Mary oli vielä tosikko ja ylenmäärin harras ja täynnä tekopyhiä sanontoja, joita muut siskokset nauroivat ja halveksivat niin salassa kuin avoimestikin. No, tämä tänä vuonna julkaistu kirja kertoo, miksi Mary Bennetistä kasvoi sellainen kuin kasvoi, mikä oli syrjityn sisaren tarina. Hieman Y&E:n alkua mukaileva aloitus kuvaa sitä, mitä on lukijalla edessä:

It is a sad fact of life that if a young woman is unlucky enough to come into the world without expectations, she had better do all she can to ensure she is born beautiful. To be poor and handsome is misfortune enough, but to be penniless and plain is a hard fate indeed.

Tarina alkaa vähän ennen Mr Bingleyn ja seurueen saapumista Netherfieldiin, ja ensimmäisessä osassa kolmesta käydään läpi Y&E:n tapahtumia Maryn näkökulmasta katsoen. Kaikille alkuteoksen tunteville osa on hieman liian pitkä, mutta en ihan hirveästi kuitenkaan väsynyt kertaamaan tuttuja tilanteita, koska katsantokanta on eri kuin Austenin itsensä. Toinen ja kolmas osa ovat sitten täysin Hadlow'n omaa mielikuvitusta, mutta uskottavasti Austenin luomien henkilöhahmojen pohjalta. Olen nyt kolmannen osan alkupuolella, ja tarina on vienyt mennessään. En voi uskoa, miten minäkin aina mielessäni halveksin Maryn tekopyhiä kommentteja, miten en huomannut, että pakkohan Maryn oli jotenkin huomiota haettava, koska kaunis ja nokkela hän ei todellakaan ollut. Tästä lähtien luen Y&E:tä ja tv-sarjaa DVD:ltä katson aivan toisin silmin.

Hadlow'n tekstiä on ilo lukea myös sen takia, että hän on perehtynyt Austenin ajan englannin kieleen enkä ollenkaan lukiessani muista, että tämä kirja on kirjoitettu 2010-luvun lopulla. Dialogi samoin kuin muu teksti on kuin Austenin omasta sulkakynästä eikä olisi tietokoneen näppistä nähnytkään. Kirja on paksu, 655 sivua, mutta aika on lentänyt siivillä sitä ahmiessani. Minulla on tarinaa vielä paljon jäljellä, ja odotan kovasti, saako myös Mary sittenkin oman aikakautensa onnellisen lopun.

Kiitos kirjavinkistä!

Mulle oli aina jotenkin selvää, että Mary oli mitä oli koska hän oli niin vaatimattoman näköinen ja se merkitsi silloin köyhälle naiselle vanhaapiikuutta tai ainakin juoppoa aviomiestä. Luulen, että oma punapillerini oli tullut Utriota lukiessa, hänhän kirjoittaa hyvin suoraan siitä, mikä oli menneinä aikoina naisen markkina-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen on Putinin trollit kesken, mutta luin tässä välissä Tiitu Takalon sarjakuvaromaanin Memento mori sekä Antti Holman uuden kirjan Kaikki elämästä(ni). Holman kirjaan on varauksia, joten luin sen äkkiä pois alta. Kirjan alku oli aika huono, ajattelin, että hyi, tämähän on ihan kuin mun kirjoittamaa. Sitten se alkoi yhtäkkiä vetää ja lopulta se oli hieno lukukokemus. Kirja on enemmäkseen Holman päänsisäistä monologia, jota tapahtumat kehystävät, ja minusta se toimii. Lopulta se on myös kaunis rakkaustarina.

Ap

Yritin lukea Putinin trolleja, mutta se on aikamoista tajunnanvirtaa ilman pitäviä lähteitä. Aro on rohkea nainen ja olisi varmasti hyötynyt yliopisto-opintojen loppuun saattamisesta metodologian kehittymisen kannalta.

Alexander McCall Smith: Kaikenkirjavaa karjaa (Mma Ramotswe)

Robert Kiyosaki - Rikas Isä Köyhä Isä (Rich Dad Poor Dad)

Magdalena Hai: Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen

Kamasutra.

Leena Krohn: Hotel Sapiens. Pidän todella paljon Krohnin kirjoitustyylistä ja hänen luomistaan erikoisista maailmoista, eikä tämä kirja ole mikään poikkeus. Omituista ja mielenkiintoista dystopian kuvausta.

Cassandra Clare: Lord of Shadows. Välillä on myös ihana lukea YA-kirjallisuutta. Claren toisiinsa linkittyvistä varjometsästäjäsarjoista ehdoton suosikkini on The Infernal Devices, mutta pidän kyllä myös tästä The Dark Artifices -trilogiasta.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja osa 2. Kovaa hypetystä tuntuu olevan netissä mutta itselleni on ollut pettymys. Sekä kieli että kerronta on keskinkertaista. Yritän lukea kuitenkin novellit loppuun.

Lapsille iltakirjana: John Finnemoren Robin Hood

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen on Putinin trollit kesken, mutta luin tässä välissä Tiitu Takalon sarjakuvaromaanin Memento mori sekä Antti Holman uuden kirjan Kaikki elämästä(ni). Holman kirjaan on varauksia, joten luin sen äkkiä pois alta. Kirjan alku oli aika huono, ajattelin, että hyi, tämähän on ihan kuin mun kirjoittamaa. Sitten se alkoi yhtäkkiä vetää ja lopulta se oli hieno lukukokemus. Kirja on enemmäkseen Holman päänsisäistä monologia, jota tapahtumat kehystävät, ja minusta se toimii. Lopulta se on myös kaunis rakkaustarina.

Ap

Yritin lukea Putinin trolleja, mutta se on aikamoista tajunnanvirtaa ilman pitäviä lähteitä. Aro on rohkea nainen ja olisi varmasti hyötynyt yliopisto-opintojen loppuun saattamisesta metodologian kehittymisen kannalta.

Tajunnanvirtaa? Mielestäni ote on liian listaava, mutta mietin noita lähteitä... Niitä on kirjan takana n. 30 sivua, oletko aivan varma, että ne eivät ole pitäviä lähteitä?

Kirjahan ei ole tieteellinen tutkimus, Aro on journalisti (joka muuten nyt näkyy suorittavan niitä opintojaan loppuun).

Ap

Juuri eilen hain kirjastosta Milan Kunderan Identiteetin, Kari Hotakaisen Henkireiän ja Heikki Hietamiehen Äideistä parhaimman.

Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu.

Tykkäsin tämän Thorkild Aske -sarjan ensimmäisestä osasta, mutta tämä toinen osa ei mielestäni ole niin hyvä. Juoni on sekava ja kirjan henkilöhahmot epäuskottavia. Harry Hole sarjaa lukeneet löytävät tästä varmaankin paljon samankaltaisuutta Nesbon kirjoihin. Molemmissa pääosassa seikkailee hyvin itsetuhoinen, elämänmurjoma poliisi(Aske tosin entinen poliisi). Thorkild Aske tuntuu tosin vielä Holea synkemmältä tapaukselta.

Tuntuu, että itsellä alkaa dekkarit olemaan nyt luettu, joten taitaa olla aika siirtyä muun lajityypin kirjoihin.

Hilary Mantel : Kuningashuone

Lukuelämys, vaikka tietää, että huonosti käy lopussa 

Kultahäkki