Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Annastiina Heikkilä, Bikinistä burkiniin. Totuuksia ranskatarmyytin takaa

Ei mikään.

Leila Slimanin Kehtolaulu. Kannattaa lukea!

Kuolleet sielut ihan hyvä klassikoksi (vrt. esim. Saatanaa saapuu Moskovaan, joka liian överi ja sekava).

Ibsenin Nukkekoti.

Vierailija kirjoitti:

Leila Slimanin Kehtolaulu. Kannattaa lukea!

Kuolleet sielut ihan hyvä klassikoksi (vrt. esim. Saatanaa saapuu Moskovaan, joka liian överi ja sekava).

Ibsenin Nukkekoti.

Hitto, musta Saatana ei ole yhtään överi tai sekava :) Se on itse asiassa suosikkikirjani, jos yksi pitää valita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Slimanin Kehtolaulu. Kannattaa lukea!

Kuolleet sielut ihan hyvä klassikoksi (vrt. esim. Saatanaa saapuu Moskovaan, joka liian överi ja sekava).

Ibsenin Nukkekoti.

Hitto, musta Saatana ei ole yhtään överi tai sekava :) Se on itse asiassa suosikkikirjani, jos yksi pitää valita.

Ap

Apua!! :D Itse pidän sitä yhtenä sekavimmista ja yliampuvimmista kirjoista ikinä. Mutta niin näitä makuja ja mielipiteitä on monia ja saakin olla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Slimanin Kehtolaulu. Kannattaa lukea!

Kuolleet sielut ihan hyvä klassikoksi (vrt. esim. Saatanaa saapuu Moskovaan, joka liian överi ja sekava).

Ibsenin Nukkekoti.

Hitto, musta Saatana ei ole yhtään överi tai sekava :) Se on itse asiassa suosikkikirjani, jos yksi pitää valita.

Ap

Apua!! :D Itse pidän sitä yhtenä sekavimmista ja yliampuvimmista kirjoista ikinä. Mutta niin näitä makuja ja mielipiteitä on monia ja saakin olla. :)

Onhan siinä aika vauhdikkaita tapahtumia, mutta Bulgakovin kieli ja tapa kuvata on hyvin tarkka ja osuva. Toki siinä on niitä toisiinsa kietoutuvia tapahtumia ja sen kuvaama maailma on fantastillinen. Se on myös hieno kuvaus neuvostoelämästä, ja neuvostojärjestelmä kritiikki on mun mielestä yksi kirjan suurin anti! Täytyy tietenkin tuntea neuvosto-yhteiskuntaa, jotta se avautuu. Luulen, että osaltaan haluni perehtyä Neuvostoliiton historiaan on Saa tana-rom aanin ansiota (:

Ap

Häräntappoase, taattua laatua.

Mullakin on ollut jo pian parikymmentä vuotta kesken Tolstoin Sota ja Rauha, kuten AP:lla.

Kesken, mutta nopeammin etenevä on:

Osmo Soininvaara

Sata-Komitea

Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa

Se on kirjoitettu vuonna 2010, joten sen jälkeen mm eläkesysteemiin on tullut jotain muutoksia. Jestelmässämeme on muuten vielä enemmän kannusteloukkoja kuin aiemmin luulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mika Waltari: Mikael Karvajalka on piakkoin lopussa. Sain vähän aikaa sitten luettua loppuun myös Kaari Utrion Ruman Kreivittären. 

Mun pitäisi lukea tuo Mikael Karvajalka ja joitain muitakin Waltarin historiallisia romaaneja! Turms kuolematon on jäänyt kahdesti kesken, minkä ehkä kerroin jo tässä ketjussa.

Kaari Utrion jätin nuoruuteen, mutta mulla on sellainen pronssinen lintukoru, eli vaskilintu, jota pidän ihan sen takia, että Utrio antoi mulle niin paljon teini-iässä! Muistelen usein monia hänen keskiaikaan sijoittuvia romaanejaan. (Jos olen tämänkin asian maininnut tässä ketjussa, anteeksi!) Jos vielä palaat tähän ketjuun, kerro, mikä on suosikkisi Utrion kirjoista. Muutkin saa toki kertoa. Mun on Vaskilintu.

Ap

En ole lainaamasi, mutta minä tykkäsin aikoinani Utrion kirjasta Aatelisneito, porvaristyttö. Äiti sai sen 70-luvulla joksikin lahjaksi ja minäkin sen sitten luin, vaikka taisin varhaismurkkuikäisenä olla vähän nuori sitä lukemaan. Raumalaisena sitä oli kiinnostavaa lukea, koska Raumalla on säilynyt vanhaa rakennuskantaa ja vanhoja raunioita, joten oli helppo löytää kirjasta tuttuja paikkoja. Enpä tiennyt silloin, että tulisin elämään suurimman osan elämääni Turussa, johon suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu, mutta oli jo silloin mielenkiintoista lukea Turun kaduista ja linnasta. Kustaa Vaasan aikaiset Ruotsin hovin tavat ja suomalaiset sen ajan tavat ja tottumukset olivat myös erikoisia ja mielenkiintoisia 1070-luvun nuoren ihmisen silmissä.

Muuta en sitten ole Utriolta lukenutkaan paitsi Eevan tyttäret, ja se ei ole sitten fiktiota lainkaan. 

M51 kirjoitti:

Mullakin on ollut jo pian parikymmentä vuotta kesken Tolstoin Sota ja Rauha, kuten AP:lla.

Kesken, mutta nopeammin etenevä on:

Osmo Soininvaara

Sata-Komitea

Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa

Se on kirjoitettu vuonna 2010, joten sen jälkeen mm eläkesysteemiin on tullut jotain muutoksia. Jestelmässämeme on muuten vielä enemmän kannusteloukkoja kuin aiemmin luulin.

Heps, ei ole ollut Sota ja rauha kesken enää vähään aikaan :) Joskus loppusyksystä sain sen luettua. 

Ap

Stephen King: Etsivä löytää.

Bullies, kirjoittanut Ben Shapiro

Miki Liukkonen O

Risto Isomäki, Viiden meren kansa

Vierailija kirjoitti:

Risto Isomäki, Viiden meren kansa

Mitä tykkäät? Minä pidin kovasti.  Isomäen kirjat ovat kaikki hyviä, tämä ei ollut yhtään ahdistava, kuten jotkut vanhemmat kirjat. Historia elää ja uusia tulkintoja tulee jatkuvasti. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Slimanin Kehtolaulu. Kannattaa lukea!

Kuolleet sielut ihan hyvä klassikoksi (vrt. esim. Saatanaa saapuu Moskovaan, joka liian överi ja sekava).

Ibsenin Nukkekoti.

Hitto, musta Saatana ei ole yhtään överi tai sekava :) Se on itse asiassa suosikkikirjani, jos yksi pitää valita.

Ap

Apua!! :D Itse pidän sitä yhtenä sekavimmista ja yliampuvimmista kirjoista ikinä. Mutta niin näitä makuja ja mielipiteitä on monia ja saakin olla. :)

Onhan siinä aika vauhdikkaita tapahtumia, mutta Bulgakovin kieli ja tapa kuvata on hyvin tarkka ja osuva. Toki siinä on niitä toisiinsa kietoutuvia tapahtumia ja sen kuvaama maailma on fantastillinen. Se on myös hieno kuvaus neuvostoelämästä, ja neuvostojärjestelmä kritiikki on mun mielestä yksi kirjan suurin anti! Täytyy tietenkin tuntea neuvosto-yhteiskuntaa, jotta se avautuu. Luulen, että osaltaan haluni perehtyä Neuvostoliiton historiaan on Saa tana-rom aanin ansiota (:

Ap

Se varmaan onkin minun heikkouteni kyseisen kirjan kanssa, että Venäjän/Neuvostoliiton tietouteni on niin heikolla ja hataralla pohjalla. Pidin Anna Kareninasta ja joissain määrin myös Dostojevskin Idiootista, vaikka se meni hömppäisyydessään ja seurapiirisotkuissaan jo vähän liiankin pitkälle. Olen lukenut myös Rikos ja rangaistuksen, joka oli ihan siedettävä. Silti näistä kaikista Saatana saapuu Moskovaan oli jotenkin minulle vaikein lukea ja hallita. Piti oikein pinnistellä, ettei menisi yli hilseen. Siihen nähden Gogolin Kuolleet sielut oli todella selkeä ja helppolukuinen ja ensinnäkin huomattavasti lyhyempi.

Nykykirjailijoista John Boyne on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Tarkoin vartioitu talo, joka kertoo tsaariperheestä.

Tällä hetkellä kaipaan jotain kevyempää lukemista raskaiden klassikoiden tilalle. Aion seuraavaksi lukea Jose Saramagon Toinen minä ja Kertomus sokeudesta.

Lennart Meren Hopeanvalkea, Raivostuttavaa, kun en pysty päättelemään kuinka paljon on faktaa/fiktiota. Kiehtovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Risto Isomäki, Viiden meren kansa

Mitä tykkäät? Minä pidin kovasti.  Isomäen kirjat ovat kaikki hyviä, tämä ei ollut yhtään ahdistava, kuten jotkut vanhemmat kirjat. Historia elää ja uusia tulkintoja tulee jatkuvasti. Mielenkiintoista.

Tykkään! Oon nyt puoliväliin päässyt ja tosi mielenkiintoinen kirja kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mika Waltari: Mikael Karvajalka on piakkoin lopussa. Sain vähän aikaa sitten luettua loppuun myös Kaari Utrion Ruman Kreivittären. 

Mun pitäisi lukea tuo Mikael Karvajalka ja joitain muitakin Waltarin historiallisia romaaneja! Turms kuolematon on jäänyt kahdesti kesken, minkä ehkä kerroin jo tässä ketjussa.

Kaari Utrion jätin nuoruuteen, mutta mulla on sellainen pronssinen lintukoru, eli vaskilintu, jota pidän ihan sen takia, että Utrio antoi mulle niin paljon teini-iässä! Muistelen usein monia hänen keskiaikaan sijoittuvia romaanejaan. (Jos olen tämänkin asian maininnut tässä ketjussa, anteeksi!) Jos vielä palaat tähän ketjuun, kerro, mikä on suosikkisi Utrion kirjoista. Muutkin saa toki kertoa. Mun on Vaskilintu.

Ap

En ole lainaamasi, mutta minä tykkäsin aikoinani Utrion kirjasta Aatelisneito, porvaristyttö. Äiti sai sen 70-luvulla joksikin lahjaksi ja minäkin sen sitten luin, vaikka taisin varhaismurkkuikäisenä olla vähän nuori sitä lukemaan. Raumalaisena sitä oli kiinnostavaa lukea, koska Raumalla on säilynyt vanhaa rakennuskantaa ja vanhoja raunioita, joten oli helppo löytää kirjasta tuttuja paikkoja. Enpä tiennyt silloin, että tulisin elämään suurimman osan elämääni Turussa, johon suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu, mutta oli jo silloin mielenkiintoista lukea Turun kaduista ja linnasta. Kustaa Vaasan aikaiset Ruotsin hovin tavat ja suomalaiset sen ajan tavat ja tottumukset olivat myös erikoisia ja mielenkiintoisia 1070-luvun nuoren ihmisen silmissä.

Muuta en sitten ole Utriolta lukenutkaan paitsi Eevan tyttäret, ja se ei ole sitten fiktiota lainkaan. 

Olen lukenut kaikki Utrion kirjat, eniten pidän Eevan tyttäristä ja Perhekirjasta.  Olen tavannut hänet myös livenä, hän on hyvä selkeä puhuja ja ajattelija. Arvostan todella.

Danielle Steelin : Ikuiset ystävät.

Olen yllättynyt tähän saakka lukemastani.

Kannattaa lukea.