Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Vierailija kirjoitti:
Astrid Swan: Viimeinen kirjani.
On jotenkin niin sekavaa kieltä että vähän väliä tulee häh-olo. Onko joku muu lukenut, yhtään samoja fiiliksiä? Oon kyllä lukenut osani kirjallisuushistorian klassikoistakin, että en nyt usko että tässä älyn vähyydestäkään välttämättä on kyse. Ei vaan mee jakeluun tää kirja, tekis mieli jättää kesken.
Oon lukenut. Kirja oli alkuun hieman sekavan oloinen, mutta minut se tempaisi yllättävästi mukaansa. Yhtäkkiä koko kirja olikin luettu, vaikka alku olikin hämnentävä.
Luen juuri nyt Adichien Purppuranpunainen hibiskus. Kävin juuri hakemassa kirjastosta lomaluettavaksi muita saman kirjailijan kirjoittamia teoksia, koska tämä oli niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astrid Swan: Viimeinen kirjani.
On jotenkin niin sekavaa kieltä että vähän väliä tulee häh-olo. Onko joku muu lukenut, yhtään samoja fiiliksiä? Oon kyllä lukenut osani kirjallisuushistorian klassikoistakin, että en nyt usko että tässä älyn vähyydestäkään välttämättä on kyse. Ei vaan mee jakeluun tää kirja, tekis mieli jättää kesken.
Oon lukenut. Kirja oli alkuun hieman sekavan oloinen, mutta minut se tempaisi yllättävästi mukaansa. Yhtäkkiä koko kirja olikin luettu, vaikka alku olikin hämnentävä.
Luen juuri nyt Adichien Purppuranpunainen hibiskus. Kävin juuri hakemassa kirjastosta lomaluettavaksi muita saman kirjailijan kirjoittamia teoksia, koska tämä oli niin hyvä.
Adichie on kyllä loistava. Kaikki muut teoksensa iskevät täysillä, paitsi Americanah (en muista suomennoksen nimeä), vaikka ihan hyvä ja mielenkiintoinen sekin oli.
Homo Deus Huomisen lyhyt historia.
Enni Mustosen Paimentyttö. Kirjan jo lukeneet, suositteletteko?
Monet kirja-arvosteluja kirjoittavat bloggaajat tuntuvat tykästyneen kys. kirjasarjaan, mutta itse olen lukenut kolmasosan kirjasta eikä enää jaksa kiinnostus riittää lukemaan jatkuvasta lypsämisestä tai kiukuttelevista piioista. Kannattaako jatkaa vai siirtyä suosiolla toisen kirjan pariin?
Vierailija kirjoitti:
Jorn Lier Horst: Suljettu talveksi. Kesän ensimmäinen dekkari ja ensimmäinen lukemani kirja kyseiseltä kirjailijalta. Vaikuttaa erittäin lupaavalta.
Mihin tämä sijoittuu? Minulle dekkarissa tärkeää on paikka. Siksi tykkään lukea esim ruotsalaisia ja suomalaisia dekkareita. Ihania paikkoja ovat Turku, Gotlanti Porvoo, Ystad, Fjällbacka, Naantali, Lauttasaari. ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Friedrich Nietzsche yli-ihminen. Luen sen varmaan neljättä kertaa. Kelpo kamaa.
Minulla on KingMe, Lucy Lennoxilta. Kovin menestynyt, myynyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Norjaan sijoittuva, keski-ikäisen naisen elämää ja ihmettelyä. Vasta ihan alussa, mutta kirjan opettajan tuntemukset niin tuttuja ja samaistuttavia. Ei ole aina silä miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura YLindstedtin Ystäväni Natalia on edelleen kesken. Ikinä ei muka tule sopivaa hetkeä keskittyä siihen.
Anna-Leena Härkösen uusimman (Kenraaliharjoitus) luin eilen, ihan hirveä kirja. Juoni ohut, dialogi outoa, stereotypioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laura YLindstedtin Ystäväni Natalia on edelleen kesken. Ikinä ei muka tule sopivaa hetkeä keskittyä siihen.
Anna-Leena Härkösen uusimman (Kenraaliharjoitus) luin eilen, ihan hirveä kirja. Juoni ohut, dialogi outoa, stereotypioita.
Härkösen uusin sai huonon arvosanan Hesarin kriitikolta. No toisaalta se edes huomattiin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin jälleen lukemaan L. M. Montgomeryn Sinistä linnaa. Olen lukenut sen monta kertaa aiemminkin, se on mukava rakkaustarina.
Samoin kesken on Sherlock Holmesin seikkailut. Tykkäsin tosi paljon lapsena Jeremy Brettin esittämästä Sherlockista, ja olen saanut hänestä aivan erilaisen kuvan tv-sarjan pohjalta kuin tästä novellikokoelmasta. Kirjan pohjalta huomaan, että Holmes onkin tosi huumorintajuinen ihmisystävä, vaikka tv-sarjassa hän tuntui kylmäkiskoiselta ja ystäväänsä ja muita ihmisiä hiukan nenänvartta pitkin katsovalta kärsivältä nerolta.
Oletko lukenut Colleen McCulloughin Missalonghin naiset? Se on periaatteessa plagiaatti Sinisen linnan perustarinasta mutta sovitettuna Australian oloihin. Jos pidät Sinisestä linnasta, pidät luultavasti Missalonghin naisistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain luettua nyt sen Ystäväni Natalian ja aloitin Riitta Jalosen Kirkkauden.
Bojan Pozar & Igor Omerza:
Melania Trump -Tämän Ajan Tuhkimotarina
Oli pakko ostaa kun makso vain vitosen.. hehhe, en meinannut kehdata.
En oo päässyt etusivua pidemmälle, vaikka jo keväällä ostin. Tämä ei kerro trump-ajoista, varmaan enemmän lapsuudesta tms, en tiedä.. Kellehän ton kehtaisi antaa lahjaksi, on kovakantinen ja ihan uusi.
Adam Smith - Kansojen varallisuus ja on muuten hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Norjaan sijoittuva, keski-ikäisen naisen elämää ja ihmettelyä. Vasta ihan alussa, mutta kirjan opettajan tuntemukset niin tuttuja ja samaistuttavia. Ei ole aina silä miltä näyttää.
Nyt olen lukenut koko kirjan. Alussa vielä intoilin, mutta loppua kohden petyin enemmän ja enemmän. Sinnittelin loppuun. Eronneen naisen elämästä ei tietysti saa kauhean paljon uutta ja kiehtovaa kerrottavaa.
Jessica Fellowes - The Mitford Murders
Sekoittaa faktaa ja fiktiota, sillä tapahtumien keskiössä oleva Nancy Mitford (kirjassa 16-18-vuotias) ja hänen sisaruksensa ovat olleet ihan oikeita ihmisiä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mitfordin_sisarukset . Kirjan päähenkilö on kuitenkin 18-20-vuotias fiktiivinen Louisa, joka monen kommelluksen jälkeen päätyy Mitfordeille lastenpiiaksi. Kirjassa tapahtuu murha (sekin ihka oikeasti tapahtunut v.1920) ja sitten eteen juoksutetaan iso kasa outoa sakkia: kunnianhimoisia poliiseja, hirviöluonteisia setiä, vääriä henkilöllisyyksiä, vanhoja leidejä, omalaatuisia aatelisia ja yksi hyveellinen mutta ah-niin-epävarma nuori nainen (Louisa), joka taistelee saadakseen köyhistä oloista nousseena itselleen paremman tulevaisuuden. Toisin sanoen, tarinassa on kaikkea mahdollista ja sitäkin aivan liikaa. Vähemmänkin juonikiemuroita olisi ollut ihan tarpeeksi. Kaikkein eniten minua ärsytti tekopirteä ja itsetietoinen Nancy, jonka höpinää ja käyttäytymistä en olisi lainkaan jaksanut.
Tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa ja sarjasta on tulossa kuulemma kuusiosainen eli jokainen Mitfordin tyttäristä saa itselleen pääosan, ja toinen kirja onkin jo markkinoilla. Jessica Fellowes on minulle tuttu Downton Abbey -tv-sarjasta kertovista kirjoistaan, joista yhden omistankin (Downton Abbey: A Celebration), hänhän on DA:n luojan ja käsikirjoittajan Julian Fellowesin veljentytär. Mitä Jessica faktakirjoissaan saa ihastuttavasti tuotua esiin, sen hän valitettavasti fiktiokirjassaan menettää valtavaan juonirykelmään ja henkilögalleriaan sotkeutumalla. Enpä taida vaivautua Mitford Sistersin kakkososaa tai muitakaan niistä lukemaan.
Astrid Swan: Viimeinen kirjani.
On jotenkin niin sekavaa kieltä että vähän väliä tulee häh-olo. Onko joku muu lukenut, yhtään samoja fiiliksiä? Oon kyllä lukenut osani kirjallisuushistorian klassikoistakin, että en nyt usko että tässä älyn vähyydestäkään välttämättä on kyse. Ei vaan mee jakeluun tää kirja, tekis mieli jättää kesken.