Alkoholisti! Miksi juot alkoholia?

Alkoholisti juo alkoholia, koska on alkoholisti.

Olen psyykkisesti addiktoitunut. Fyysisesti, en vielä, pystyn olemaan ilmankin, olen töissä selvinpäin joka arkipäivä jne. Mutta psyykkinen addiktio on sitä tasoa että mitkään päätökseni lopettaa ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Olen psyykkisesti addiktoitunut. Fyysisesti, en vielä, pystyn olemaan ilmankin, olen töissä selvinpäin joka arkipäivä jne. Mutta psyykkinen addiktio on sitä tasoa että mitkään päätökseni lopettaa ei pidä.

Lisään vielä että miksi pidän itseäni alkoholistina enkä pelkkänä suurkuluttajana on se, että siinä missä esim. baareissa viihtyvä suurkuluttaja juo koska nauttii juomisesta, minä en ole vuosiin saanut mitään nautintoa juomisesta. Mutta jos en juo, tulee sietämätön ahdistus ja jopa kuolemanhalu. ELämä tuntuu täysin merkityksettömältä jos en juuri himon tullen saa alkoholia.

Koska kännissä on kiva olla.

Alkoholin juojat eivät kuole yleensä sydänsairauksiin.

Alkoholi maistuu hyvälle ja asiat tuntuvat luistavan (Kaurismäki: Varjoja paratiisissa).

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti juo alkoholia, koska on alkoholisti.

ALkoholisti juo, koska on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Mitä asioita pidät syynä siihen, että olet alkoholisti?

Kun join, en tiennyt ns oikeita syitä juomisilleni, oli vain tekosyitä. Kun lopetin, työstin samalla ne oikeat syyni.

Turrutan elämääni ja ahdistusta. Huono avioliitto, mutta lasten vuoksi sinnittelen. Taustalla paljon muutakin kuin talo, autot ja materia yleensä.  Viikonloppuisin otan yleensä niin, että muut ovat jo menossa nukkumaan tms. On myös paljon viikonloppuja, että sinnittelen juomatta. Uskomatonta kyllä, juon vähemmän kuin puoliso, joka ottaa joka lähes joka ilta. Tuli taannoin viikonloppu, jolloin puoliso ei ollut kotona ja oltiin vain lasten kanssa. Meni helposti selvin päin ja en edes ajatellut alkoholia, vaikka kaapissa kylmänä olikin olutta odottamassa. Mies olen. Ja se eron ottaminen - moni tietää, että ei ole helppoa. Inhoan itseäni jo senkin vuoksi, että ei ole kanttia. Väkivallan ja vainon uhka. Veikkaisin puolisoa narsistiksi. Puhuminen ei auta - been there, done that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psyykkisesti addiktoitunut. Fyysisesti, en vielä, pystyn olemaan ilmankin, olen töissä selvinpäin joka arkipäivä jne. Mutta psyykkinen addiktio on sitä tasoa että mitkään päätökseni lopettaa ei pidä.

Lisään vielä että miksi pidän itseäni alkoholistina enkä pelkkänä suurkuluttajana on se, että siinä missä esim. baareissa viihtyvä suurkuluttaja juo koska nauttii juomisesta, minä en ole vuosiin saanut mitään nautintoa juomisesta. Mutta jos en juo, tulee sietämätön ahdistus ja jopa kuolemanhalu. ELämä tuntuu täysin merkityksettömältä jos en juuri himon tullen saa alkoholia.

Sinulla on sikäli fyysinen addiktio, että aivosi ovat tottuneet alkoholin tuottamaan mielihyvään. Sietämättömään ahdistukseen on puolestaan psyykkinen syy, jonka läpikäymistä lykkäät juomalla.

Koska se on nestemäistä. Jos sitä hengittäisi, tulisi yskä ja aspiraatiopneumonia.

Että pääsee tästä ankeasta elämästä irti. Tuntee mielihyvää.

Mä tallaan omaa polkuaa

Vierailija kirjoitti:

Että pääsee tästä ankeasta elämästä irti. Tuntee mielihyvää.

Eka lause totta, toinen ei.

Mikä rapulaan juon, minä humalaan juon ja selvinpäinkin juon! Mitä muutaman juon, minä muutenkin juon ja sittenkin minä juon! Minä duurissa juon, minä mollissa juon, minä alkomahollissa juon! Talletustillin ja autotallin tillintallin juon!

Mä join koska en kestänyt tuskaa, joka tuli parhaan ystävän itsemurhasta. Nyt onneksi on pystynyt jättämään alkoholin ja tuska poistuu nyt kannabiksella. Seuraavaksi voisin pyrkiä poistamaan tuskaa liikunnalla.

Juon varmaan riippuvuuden takia koska olen itseni siihen altistanut. Geenit tai muuten vaan iso kulutus laukaissut ongelman. Pahimmillaan himot ja tarpeet on väsyneenä ja ahdistuneena, toisinaan käyttö ihan normaalia.

Juon ettei tarvitse ottaa höpöhöpökursseja vastaan - tämä siis epävirallinen totuus :D

Elämä tuntuu mukavalta kun juon. Olen myös yksi näistä, jotka eivät ole fyysisesti koukussa, pystyvät hoitamaan kaikki velvoitteet ja niin pois päin, mutta mieluummin olisin koko ajan pienessä pöhnässä, en kuitenkaan koskaan jurrissa.

Ne hetket kun vaikkapa lauantaiaamuna avaan kaljan ja alan siivota asuntoani radion soidessa ovat onnellisia ja leppoisia hetkiä, joiden harmauden kalja heijastaa pehmeän mukavaksi uduksi.

Koska juomisen aiheuttamat ongelmat eivät ole vielä niin pahoja, että olisi motivaatiota lopettaa. Sosiaalinen elämäni perustuu juomiseen (ystäväpiirissä juoppoja) ja ilman sitä olisin yksinäinen koska selvin päin ei huvita eikä uskalla nähdä ihmisiä. Olen aina ollut sellainen joten ei johdu ryyppäämisestä vaikka se ajan myötä pahentaakin asiaa.