Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä sosiaalisissa tilanteissa pelottaa?

Vierailija
07.08.2018 |

Olen nyt vaan ihan vilpittömästi kiinnostunut tästä yleisestä psykologisesta ilmiöstä, eli sosiaalisten tilanteiden pelosta ihmisillä, jotka asuvat kaupungeissa tms. ihmisten keskellä. EN siis halua tuomita ketään, haluan vain ymmärtää!

Mikä niissä muissa ihmisissä saa aikaan ahdistusta/paniikkia tai pelkoa? Olette kuitenkin kasvaneet ympäristössä, jossa on paljon muita ihmisiä ja sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu osaksi elämää. Itse koen olevani tottunut ihmisvilinään ympärilläni eivätkä tuntemattomat kanssaeläjät herätä sen suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Lapsena olin toki aika ujo.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa se, että musta ei tykätä tai oikeammin ei edes siedetä. Tämä sosiaalisten tilanteiden pelko on siis ainakin mulla seuraus, ei syy. Alun perin olen nimittäin ollut ihan normaalisti sosiaalinen, tykännyt tutustua uusiin ihmisiin ja olla ihmisten parissa, mutta kun kerta toisensa jälkeen olen saanut kuulla olevani epätoivottua seuraa (jopa vuosien tuttavuuden jälkeen) niin vähitellen se on vain syönyt itsevarmuuden. Jokin mussa on sellaista, joka saa ihmiset sanomaan mulle asioita tosi rumastikin päin naamaa. Nuorempana esim oltiin isommalla porukalla jossain ja siellä sitten suunniteltiin mökkireissua niin siinä yhteydessä vaan todettiin että et sä ole tulossa, ei sua ole kutsuttu. Näitä vastaavia juttuja on lukuisia.

N41

Kamala. Tuli todella paha olo sun puolesta. Tsemppiä, toivottavasti löydät vielä joskus edes yhden ystävän jonka seurassa saat olla oma itsesi ja kuka haluaa olla ystäväsi aidosti ja oikeasti.

Mullakin on lapsuudesta saakka sellaisia kokemuksia, että olin sisaruksista keskimmäinen ja mä olin aina se jota ei kutsuttu leikkiin mukaan, jota ei kutsuttu salapaikkaan, joka jätettiin yksin istumaan....

Mulla on koko aikuisiän ollu vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita. En edes osaa mennä kenenkään luokse kysymään, että ”haluatko olla mun kaveri?”. Mulla on jo valmiina mielessäni epäilys että ei kukaan kuitenkaan halua olla mun kanssa eikä kukaan halua mennä mun kanssa minnekään.

Siksipä välttelen toisten seuraa ja oon oppinu olemaan itsekseni. Oon oppinu hyväksymään että itse olen itseni paras kaveri, en mä siihen muita tarvitse.

Silti on välillä surullinen olo kun aina on se joka joutuu ulkopuoliseksi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan viisi