Muita, joita ei saa kateelliseksi materialla?

Minä,katson että onpa kiva ja ostan itse samanlaisen/samantyyppisen, jos näen jtn mistä tykkään siis.:)

On. Olen tyytyväinen elämääni. Kaikkea ei tarvitse omistaa nauttiakseen elämästä. Maisema rantakallioilta on yhtä kaunis, oli se sitten oma tai ei.

Olen huomannut, että erityisesti luovat ihmiset harvemmin tulevat kateellisiksi materiasta, vaan se toisen "saaminen" saa miettimään millä tavoilla voisi itse saavuttaa samanlaista - eikä sen tarvitse olla tarkalleen sama. Esim jollakin on hieno kesäsisustus mökillä, niin ilo tulee siitä että voi itse luoda samantyyppisen vaikka sitten terassille. Että ei jämähdä siihen yhteen käsitykseen "tuo!", vaan "ahaa, tuollainen voisi olla kiva...". Että ei ajattele materiaa materiana, vaan lopputuloksena jostain prosessista jossa itse on tekijänä.

Minä, vaikka olen joidenkin mielestä köyhä.

Minä, vaikka olisi kiva ettei rahaa tarvitsisi aivan koko aikaa ajatella että sen saa riittämään koko kuudaudeksi.

Juu, en siis olekaan ainoa outo🤣Olen aidosti onnellinen toisen ulkoisesta menestyksestä. Itselleni en silti hienoa tavaraa halua.

Ihailen erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat taitavia käsistään. Puutyöt, kaikenlaiset käsityöt. Oikeastaan mistään minua ei saa kateelliseksi. Toki voin harmitellut vaikka sitä, etten vielä osaa ommella niin taitavasti kuin joku toinen. Se saa vain minut yrittämään sitkeämmin. Minulla on kaksi han kaikki mitä tarvitsen - ja enemmänkin.

Täällä yksi. Ei voisi vähempää kiinnostaa tuttavien ja sukulaisten kalliit autot ja uudet luksusmökit. Itse pidän vaatimattomasta elämästä. Olen onnellinen vakituisesta työpaikasta ja terveydestä. Kaiken lisäksi kaikesta omaisuudesta on vaan riesaa. Niinkuin vaikka kesähuviloista. 

Toisaalta tiedän taas ihmisiä, jotka eivät kestä jos jollakin sukulaisella on hienompi mökki ja kalliit huonekalut, paljut ym. Esim. 50-luvulla syntyneellä äidilläni ja hänen sisaruksillaan on suorastaan kilpailu kenellä on eniten kaikkea.  Kukaan ei ole sitä koskaan ääneen sanonut, mutta kyllä sen kaikki tietää ja huomaa.  Hohhoijakkaa.... 

Minä, ei voisi vähempää kiinnostaa kalliit tavarat ja hienot autot jne. Minut saa kateelliseksi jollain matkalla jonnekin harvinaiseen kaukokohteeseen (itselläni ei mahdollisuutta lähteä, koska en saa lomaa).

Täällä kanssa. Johtuu varmaan siitä, etten ylipätänsä himoitse materiaa. Ostan harvoin asioita, joita en todella tarvitse, silloinkin yleensä jotain todella tavallista ja ei niin näkyvää. En arvosta tavaroita samalla tavalla kuin kiihin rahaa käyttävät, mutta en näe siinä mitään pahaakaan :) Ostakoot jokainen sitä mitä haluaa.

Ei oo syytä olla kateellinen kun tietää saavansa itsekin jos haluaa.

Toi on aika kätevää, kaipaisin teidänlaisianne ystäviä, koska moni aina tulee kateelliseksi, kun iloitsen itselleni aivan normaaleista asioista, joita saan tai mulla on tai on mahdollisuus hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Toi on aika kätevää, kaipaisin teidänlaisianne ystäviä, koska moni aina tulee kateelliseksi, kun iloitsen itselleni aivan normaaleista asioista, joita saan tai mulla on tai on mahdollisuus hankkia.

Mutta me, jotka emme tule kateelliseksi materiasta, meitä ei siis ylipäätään kiinnosta materia. Emme siis osaisi ottaa osaa iloosi, kun iloitset joistain kalliista jutuista, joita olet hankkinut (oli ne sinulle normaaleja asioita tai ei). Meitä ei kiinnosta keskustella materiasta. Lähinnä pitäisimme sinua vähän typeränä kun iloitset jostain tavarasta.

En ole kateellinen, koska eihän se minulta ole pois, jos joku haluaa hankkia materiaa. Olen aika vähään tyytyväinen, ja vaikka se kliseeltä kuulostaakin, iloinen henkisestä kehityksestäni enemmän kuin materiaalisesta. Olen toki iloinen esimerkiksi ystävieni saavuttamista asioista, jos ne ovat heille tärkeitä. Vähempään tyytyväinen on helposti onnellinen, kun taas jatkuvasti jotain haluava on vain hetken onnellinen.

En ole mielestäni kateellinen mistään kenellekään, kaikkein vähiten mistään materiasta. Tykkään väljyydestä ja kartan kaikkea ylimääräistä roinaa. Tykkään, kun kaikella on paikkansa ja en hamstraa. Ajan teini-ikäisellä autolla ja ostan vain tarpeeseen. Samanlaisia on myös valtaosa ystävistäni ja myös mieheni + lapset ovat samalla linjalla. Matkustelemme aika vähän ja matkamuistoksi riittää valokuvat. Tosin viimeksi Norjan reissulta otin mukaan myös pari kiveä.

Luojan kiitos en ole kateellinen materiasta koska olen jo niin kateellinen joidenkin onnesta rakkaus- ja perhe-elämässä, että menisi aivan sietämättömäksi. Kadehdin rakkautta ja kumppanuutta koska olen itse jäänyt vaille niitä.

Jep. Mä olen sellainen vapaudenkaipuinen naisnuuskamuikkunen, luonto- ja ulkoilmaihminen, jonka suurimmat nautinnot ovat lähes tai täysin ilmaisia. Kadehdin ainoastaan niitä, jotka viettävät koko kesänsä Jäämerellä - se on paikka, jonne sydämeni jäi joskus, enkä ole sitä enää takaisin saanut, vaikka säännöllisesti yritän etsiä. :) En oikein välitä ihmisistä, vielä vähemmän esineistä. Osaan kuitenkin iloita ja arvostaa sitä, että toisilla on jokin lahja, jonka he jakavat muiden kanssa. Eniten ehkä sykähdyttää musiikki, en ole itse tippaakaan musikaalinen.

Jos henkilö ei tunne kateutta materiasta, miksi hän uskoo materian omistajan olettavan, että joku olisi hänen materiastaan kateellinen? Tulee mieleen, että yrittääkö tällainen "en missään tapauksessa ole kateellinen" -lausetta viljelevä peitellä jotain.

Kun on elänyt niin köyhän ja osattoman lapsuuden ja nuoruuden, niin en osaa yhtään olla kateellinen kenellekään mistään materiasta enää sen jälkeen, kun olen saanut oman kodin ja kohtuulliset elämän puitteet itselleni.  Kaikki riittää.  Päinvastoin joittenkin valtavat omaisuudet tuntuu pöljältä, ihan näyttäisi siltä kuin ihminen ei olisi enää aidosti tunteva, vaan ajattelee vain sitä kaikkea materiaa ja rahaa mitä omistaa.  Ja tahtoo omistaa aina vain lisää.  Elämästä tulee kuin näyttely.

Kateellinen olen vain sellaisista asioista, kuin vaikkapa musikaalisuus.  Haluaisin kovasti osata soittaa jotain tai laulaa, mutta niitä taitoja en ole saanut.  En ole kauhean omintakeisen luovakaan, vaikka yrittelen aina kaikenlaista.  Mutta siitä olen kiitollinen, että olen saanut lukemisen lahjan.  En ymmärrä ihmisiä, jotka ei viitsi lukea mitään.  Ehkä se sai alkunsa siitä, kun oli niin ankea lapsuus, että pakenin kirjojen maailmaan. 

Toinen kiitollisuuden aihe on, että olen saanut ihanan hyvän aviomiehen.

Kyllä nämä jo minulle riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilö ei tunne kateutta materiasta, miksi hän uskoo materian omistajan olettavan, että joku olisi hänen materiastaan kateellinen? Tulee mieleen, että yrittääkö tällainen "en missään tapauksessa ole kateellinen" -lausetta viljelevä peitellä jotain.

Miksi oletat, että kaikki materian omistajat luulevat, että heille ollaan kateellisia? Taisit jäädä juuri kiinni, luulet että sinulle ollaan kateellisia? Etkö usko, jos ihminen sanoo etten pidä sinusta tai minulla on kylmä vai valehteleeko silloinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilö ei tunne kateutta materiasta, miksi hän uskoo materian omistajan olettavan, että joku olisi hänen materiastaan kateellinen? Tulee mieleen, että yrittääkö tällainen "en missään tapauksessa ole kateellinen" -lausetta viljelevä peitellä jotain.

Miksi oletat, että kaikki materian omistajat luulevat, että heille ollaan kateellisia? Taisit jäädä juuri kiinni, luulet että sinulle ollaan kateellisia? Etkö usko, jos ihminen sanoo etten pidä sinusta tai minulla on kylmä vai valehteleeko silloinkin?

Enhän minä sitä oleta vaan tuo, jonka pitää oikein erikseen mainita, ettei häntä saa kateelliseksi materialla. Miksi hän olettaa, että muut haluaisivat tehdä hänet kateelliseksi (mutta eivät pysty siihen minun kohdallani, lällällää!")?