Miksi ulkomaita matkustelleet ovat niin katkeria

Olen asunut vuosikausia eri maissa Suomen ulkopuolella, suunnilleen 10 vuotta. En ole tullut katkeraksi, päinvastoin onnelliseksi mutta mun onni tuntuu olevan pois Suomessa asuvien ystävien ja sukulaisten onnesta. He näkevät hirveästi vaivaa kertoakseen kuinka huonosti asiat ovat Suomen ulkopuolella, nekin jotka eivät ole koskaan Suomen ulkopuolella käyneet. Negatiivisuuden vuoksi en viitsi juuri pitää yhteyksiä, ehkä se on sitten sitä "katkeruutta"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä aloitusta. Mistä matkailevat ihmiset ap:n mielestä ovat katkeria?

Jos ap. viitta siihen ettei matkailjoiden rahkeet riitä kuitenkaan ainakaan omasta mielestään tarpeen kiiltävään elämään ?

Mitä tarkoittaa kiiltävä elämä? Minä teen useita matkoja vuodessa, se on harrastukseni siinä missä puutarhanhoito, liikunta, käsityöt ja lukeminenkin. Miksi juuri matkailu on niistä se, joka tekisi minut katkeraksi? Matkoiltani saatan postata someen 1-2 kuvakollaasia. Paljon vähemmän kuin jaan kuvia puutarhastani tai käsitöistäni - jos kiiltävällä elämällä jotain some-esiintymistä tarkoitetaan. Matkoistani kerron, jos kysytään, tai jos keskustelukumppani on esim. lähdössä kohteeseen, jossa itse olen käynyt niin kerron omia kokemuksiani ja vinkkejäni.

Vierailija kirjoitti:

Sanonta kuuluu, että matkailu avartaa... Mutta todellisuus vaikuttaa siltä, että mitä enemmän reissaat, sitä katkerammaksi läheisillesi muutut.

Osaatteko samaistua?

Katkera ei tarkoita sitä mitä oletat sen tarkoittavan.

Itse matkustelen paljon, sekä työn että vapaa-ajan puitteissa ja vuosi vuodelta koen Suomen rankemmaksi paikaksi elää. Toki täällä on paljon hyvää, mutta paljon myös asioita, joiden vuoksi henkisesti en koe tätä enää kodikseni. Arki on arkea missä vaan, se on totta, ja siksi mietin tässä vakavasti seuraavaa liikettä elämässä. Lähteä vai jäädä, ja jos lähtee, minne. Työn puolesta pystyn siirtymään, perhe taas hieman hidastaa.

Ehkä he ovat pahantuulisia ja katkeria kun joutuvat palaamaan Suomeen?

Luulen ettei se kerran tullut katkeruus ihmisestä enää poistu.

Juttelin juuri yhden matkalta tulleen kanssa, ja ensimmäinen kommentti mikä suusta tuli oli joku teennäinen suomalaisten negatiivisuus.

En kehdannut sanoa, että negatiivisuus on sielun peili tuomitsijan omasta käyttäytymisestä, kuten vaikka muiden kohtelusta ja siitä miten maailman näkee... olisi varmaan saanut raivarin kun tajuaa että kaikki negatiivisuus jonka hän näkee oikeasti kumpuaa hänestä itsestään.

Epäilen että tuo vieras-illuusio on hänenkin tautinsa, eli hän vain syö ja ottaa muiden resursseja antamatta mitään itse takaisin, aivan kuin kaikki tulisi hänen luokseen ilmaiseksi. Joku kuitenkin kärsii jotta hän saa elää positiivisessä illuusiokuplassaan.