Miksi ulkomaita matkustelleet ovat niin katkeria

En osaa. Minä ainakin olen hyvällä tuulella vielä pitkään matkan jälkeen.

Mulla on ainakin tällaisia kavereita. Luulen että se johtuu siitä, että ovat tavallaan sitoneet onnellisuuden siihen että on matkalla tai poissa, siksi ne ei osaa olla enää onnellisia kun ovat ns. Kotona.

Pelkään pahoin että kun matkustamisesta loppuu kiinnostus niin kuin parhaimmallakin matkablogistilla, niin ei taida käteen jäädä enää silloin enää mitään mikä pitäisi onnen sivussa kiinni.

En kyllä osaa sanoa, mistä tämä voisi johtua. Itse ainakin palaan matkoilta iloisena myös kotiin. On saanut nähdä ihania paikkoja, mutta osaa taas arvostaa Suomen hyviä puolia.

Tunnet outoja matkustelijoita. Minä tunnen katkeria ihmisiä, mutta ne ovat kaikki peräkammarin poikia ja tyttöjä, joilla on ikkunakin metsään päin, ja jotka eivät ole ikinä matkustelleet.

Vierailija kirjoitti:

Sanonta kuuluu, että matkailu avartaa... Mutta todellisuus vaikuttaa siltä, että mitä enemmän reissaat, sitä katkerammaksi läheisillesi muutut.

Osaatteko samaistua?

En osaa enkä nyt ymmärrä miten ihminen muka "muuttuu katkerammaksi läheisille"? Vai muuttuvatko  läheiset katkeriksi? wtf?

Sitten kun matkustaa tarpeeksi ja asuu pidempään ulkomailla, oppii arvostamaan omaa kotipaikkaansa ihan uudella tavalla. Satunnaiset matkailijat katkeroituvat, koska kokevat pinnallisesti jotain erilaista ja eivät osaa laittaa asioita kontekstiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ainakin tällaisia kavereita. Luulen että se johtuu siitä, että ovat tavallaan sitoneet onnellisuuden siihen että on matkalla tai poissa, siksi ne ei osaa olla enää onnellisia kun ovat ns. Kotona.

Pelkään pahoin että kun matkustamisesta loppuu kiinnostus niin kuin parhaimmallakin matkablogistilla, niin ei taida käteen jäädä enää silloin enää mitään mikä pitäisi onnen sivussa kiinni.

Aiankin minulle matka on paljon muutakin kuin ulkomailla vietetty aika. Suunnittelen matkaa joskus kuukausiakin. Luen matkaoppaita, etsin lentoja ja hotelleja. Sitten on itse matka ja sen jälkeen vielä pitkään fiilistelen kokemallani, juttelen niistä kavereideni kanssa, kirjoitan nettiin arvosteluja jne.

Taitaa liittyä siihen kuvitelmaan, että ulkomailla on mukavempia ihmisiä jotka ovat avuliaita jne. Tämä on sama kulttuuri- tai vierasilluusio jossa vieraat kokee isännän ystävällisinä, olkoon vaikka turistit pitää suomalaisia ystävällisinä.

Tällöin on helppo kuvitella mielikuvia siitä kuinka ulkomailla on asiat paremmin... vaikka suosituissa turistikohteissa on suoranaista orjuutta ja ihmiskauppaa kun kuulut kulttuuriin, olkoonin vaikka kiinaa, intiaa, dubaita, thaimaata, kanarian saaria...

Niin, ja matkablogeissahan kerrotaan kuinka hyvin asiat siellä turistikohteessa on sensuroiden itseltään ka muilta sen todellisuuden että on välillisesti tärkein osa kisutuskoneistoa. Maksava asiakas.

Matkustaminen, varsinkin työreissut, on perseestä.

Matkan toiseksi paras hetki on, kun lentokone laskeutuu seutulaan ja paras, kun ulko-ovi sulkeutuu selän takana ja vaimo ryntää halaamaan minua eteisessä.

Ehkä paljon matkustava ei tosiaan osaa enää olla onnellinen arjessa. Aina pitää johonkin reissata ja arki tuntuu sen jälkeen katkeralta.

Tunnen itsekin tällaisen tutun perheen, jossa isovanhemmat ovat mahdollistaneet kaiken taloudellisen elämän (siirtäneet erittäin tuottavan firman, lahjoittaneet tontin, osallistuneet suurissa määrin rakennus-, auto-, ja kalustehankintoihin, hoitavat lapsia jne) ja silti perheen rouva puhuu jatkuvasti siitä kuinka eivät ole saaneet elämässään MITÄÄN ilmaiseksi. Matkustavat 2 krt vuodessa kaukokohteisiin business-luokassa, 2-3 krt kaupunkilomalle, lomailevat isovanhempien kahdella mökillä (toinen Levillä) ja kerran kuussa vanhempien hotelliloma. Ja silti aina tuo sama katkera tilitys.

Voisiko tuossa olla jotain pakenemista ankeasta arjesta?

Tähän liittyy tietysti myös "matkakateus" jonkun toisen tehdessä matkan: voi ei sä pääset Bulgariaan, miksen mä IKINÄ pääse mihinkään???

Mä oon oikeesti tosi onnellinen sekä arjesta että siitä kerran vuodessa tehtävästä halpamatkasta johon on säästetty koko vuosi :D :D

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt näin että mitä enemmän olen matkustanut (pääasiassa töiden merkeissä), sitä ras...varautuneemmaksi olen tullut.

Takana 54 maata ja sen perusteella mitä olen nähnyt/kokenut, suorastaan raivostuttaa se naiivius minkä vuoksi tähän maahan päästetään väkeä jolla ei ole mitään edellytyksiä integroitua yhteiskuntaamme, tuoden silti lähtökulttuurinsa ongelmat. Jos esim Irlannissa katolinen ja protestantti pistää joskus hönöpäissään painiksi, se on pientä siihen kun sunni & shiia päättää selvinpäin alkaa ottaa selvä kumpi on vääräuskoisempi....

Okei, en todellakaan ole mikään palstapersu, mutta tässä on kyllä ihan hyvä pointti. Itsekin olen lähes 50 maassa matkustanut. Olen erityisesti reppureissatessa oppinut terveen varovaisuuden, mitä tulee ihmisiin luottamisesta. Yksinkertaisesti Suomessa luotetaan ihmisiin, koska pääsääntöisesti me emme valehtele toisillemme. Uskonnosta riippumatta, reissatessa tulee vastaan vaikka minkä näköistä lupausta ja ehdotusta. Maailmalla oppii siihen, että aina kun jonkun tarjouksen ottaa vastaan, pitää ottaa huomioon se, että voi tulla täysin kusetetuksi. Tämä on se asia, mikä minua arveluttaa tässä pakkopalautusasiassa. Uskovatko tietyt tahot kaikki tarinat, mitä turvan hakijat heille kertovat? Tietty skeptisyys pitäisi tässäkin olla ja varmasti viranomaisilla onkin.

Saattaa tuollainen "mitään en ole ilmaiseksi saanut"-ihminen vanhoilla päivillään hieman herkistyä ja myöntää, ettei olisi varmaan menestynyt niin hyvin, jos isänsä ei olisi jättänyt perinnöksi autotehdasta ja jos isoisä ei olisi keksinyt autoa.

Pysytäänpä aiheessa jos tästä on jatkamista, eli katkeruudessa, palautusasioihin voit tehdä oman lyhtkestoisen viestiketjun mikäli niin haluat.

Katkeruudessa pysyminenhän se kannattaakin.

Palstailijoista kertoo paljon se, että useimmat ottavat perusväitteen ”paljon matkustavat ovat katkeria” tosiasiana.

Vierailija kirjoitti:

Tunnet outoja matkustelijoita. Minä tunnen katkeria ihmisiä, mutta ne ovat kaikki peräkammarin poikia ja tyttöjä, joilla on ikkunakin metsään päin, ja jotka eivät ole ikinä matkustelleet.

Onpa mahtavaa kun olet oikein ulkomailla käynyt. Juntti.Tosiasiassa olet pelkkä kyllästyttävä massaturisti ja ne peräkammarityypitkin ovat paljon sua kiinnostavampia.

En oikein ymmärrä aloitusta. Mistä matkailevat ihmiset ap:n mielestä ovat katkeria?

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä aloitusta. Mistä matkailevat ihmiset ap:n mielestä ovat katkeria?

Jos ap. viitta siihen ettei matkailjoiden rahkeet riitä kuitenkaan ainakaan omasta mielestään tarpeen kiiltävään elämään ?

Matkustan paljon ja olen katkera. En kuitenkaan matkustelun takia vaan kaiken muun. Ainoa positiivinen asia elämässäni on matkustelu.