Lue keskustelun säännöt.
Mun tutulla on 3 lasta ja hän sanoi mulle suoraan että ei jaksaisi lapsien kanssa jos anoppi ei auttaisi heitä lasten hoidossa.
06.08.2018 |
Mä joskus kysyn, että miten sä jaksat kolmen alle koululaisen kanssa, hän sanoi että ei jaksaisikaan jos ei Tarja (anoppi, nimi muutettu) auttaisi niin paljon.
Joku heidän lapsistaan on aina vuoroviikonlopuin anopin luona ja anoppi, lasten mummi siis keksii lasten kanssa aina jotain kivaa tekemistä, että äiti saa olla pienimmän kanssa kotona. Anoppi on vielä työelämässä. Viikot töissä, viikonloput lastenlasten kanssa.
Miehellä vissiin niin paljon työjuttuja, että lapset jää pääasiallisesti äidin (ja anopin) hoidettavaksi.
No kuka tekee mitenkin, mutta mäitse oon henkilökohtaisesti sitä mieltä että jokaisen pitäs miettiä omat voimavaransa ennen lasten tekemistä ja tehdä vain sen verran lapsia kuin itse jaksaa hoitaa.
Senpä takia meillä on vain yksi lapsi eikä enempää tule. Ei ole kauhean usein tarvinnut isovanhempia häiritä lastenhoitoavun toivossa. Kyllä he auttavatkin aina jos tarve vaatii jos on joku meno ja tarvitsee juuri silloin jonkun hoitopaikan.
Summa summarum, osallistuvat isovanhemmat ovat kullanarvoisia. Sitä en kiellä. Mutta oon sitä mieltä että kyllä isovanhemmilla pitää olla omaakin elämää ettei sitten oma vapaa-aika mene sitten vaan niiden lastenlasten hoitamiseen. Itse en ainakaan viitsisi käyttää isovanhempia ilmaisena lastenhoitoapuna jatkuvasti.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti suorastaan vaatii lapsia luokseen hoitoon. On kuulemma hänelle parasta aikaa kun saa olla ja puuhailla lasten kanssa. Eli en olisi heti huolissaani ap:n tapauksessa mummon omasta ajasta jos kerran mielellään hoitaa lapsia. Oletan että aikuinen ihminen sanoo kyllä siinä kohtaa jos ei jaksa juuri silloin lapsia ottaa tai on muuta menoa.
Sama homma meillä, kummankin vanhempien kohdalla. Sanovat myös aina suoraan jos ei sillä kertaa käy, mikä on vaan hyvä. Silloin voi luottaa siihen että uskaltavat myös kieltäytyä. Kyllä sitäkin tapahtuu. Sitten toinen vanhemmista jää kotiin, tai keksitään jotain muuta. Kyllä niitä osallistuviakin isovanhempia vielä on, ja itsekin aion sellainen olla, jos terveyttä vaan riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ihminen jaksaisi, jos olisi pakko. Mutta kun on tilanne lutviutunut sellaiseksi, että anoppi hoitaa ja hoitaa todella paljon, niin se arkikin mitoitetaan sen mukaiseksi, ja taas ei muka jakseta mitään.
Meillä asui naapuritalossa nuori perhe, jossa vanhemmat oli molemmat työttömiä. Kolme alle kouluikäistä lasta. Niillä lapsilla oli kuitenkin oikeus kunnalliseen päivähoitoon, tosin ei kokopäiväisesti. Äiti vei lapset sinne päiväkotiin, joka oli n. puolen kilometrin päässä. Sitten se tuli kotiin ja istui rappusille tupakalle. Siinä se iltapäivä sitten mukavasti sujuikin, jossain vaiheessa isä tuli kaljatölkkineen siihen myös istuskelemaan. Kai se heräsi uniltaan vasta silloin. Leppoisaa elämää. Lapset sai päiväkodissa vielä ruuan ja sitten ne haettiin kotiin joskus ennen iltaa. Ei noilla ainakaan tuntunut kiire päälle pukkaavan. Jotenkin sitä vaan muisti omaa aikaansa, kun lapset oli pieniä. Minulla oli kyllä aina jotain tekemistä ja joskus toivoi, että olisi paikka, mihin lapset voisi mennä siksi aikaa, että saisi rauhassa tehdä. Mutta ei ollut. No en ollut opetellut leppoisaa elämistä, istuskelua ja tupakoimista ja kaljottelua.
Huippuihanaa että mummi haluaa osallistua lastenlasten elämään. Itselläni on viisi lasta joista kolme jo aikuisia ja kaksi koululaista vielä kotona. Isovanhemmat eivät kovin paljoa ole hoitoapua vuosien varrella voineet antaa välimatkan ja iän vuoksi. Itse olin koko kouluajan iltapäivisin naapurissa olevassa mummilassa ja väitän että ilo oli molemminpuolinen. Odotan jo innolla että minusta tulisi mummi ja saisin pitää lapsenlapsia luonani mahdollisimman paljon, työelämää on jäljellä vielä 15-20 vuotta mutta eiköhän mummeilulle löytyisi aina aikaa <3
Joku viikko sitten radiossa oli juttua kiinalaisesta lastenhoidosta. Joku ulkomaan kirjeenvaihtaja tms. kertoi kiinalaisäitien kauhistelevan länsimaista tapaa, jossa vanhemmat hoitavat yksinään omat lapsensa ilman isovanhempien säännönmukaista apua. He ihmettelivät miten vanhemmat voivat selviytyä siitä.
Suomessa moralisoidaan perheitä, jotka saavat aktiivisten isovanhempien apua. Ihanan yhteisöllinen kulttuuri meillä.
Mulla oli kolme alle 4 vuotiasta poikaa eikä ollu rankkaa vaikkei mummot hoitanu. Oli elämäni parasta aikaa hoitaa heidät kotona.
Hyvä tuo ap:n " anopin nimi muutettu". Kuin olisi suurestakin rikoksesta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä voimavarojaan ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Ja ne voi vähentyäkin elämän varrella. Toisaalta jotkut isovanhemmat haluavatkin, että lapsenlapset ovat usein heidän hoidossaan. Eivät ehkä halua sitä "omaa elämää" vaan lapsenlapset on omaa elämää. Jos tuo jokaiselle on hyvä ratkaisu, niin suu suppuun vain!
Joo, jollekin se lastenlasten kanssa olo on elämän parhaita hetkiä ja silloin on vain ihanaa, että siihen on mahdollisuus. Voi olla, että äidin kommentti "en pystyisi tähän ilman Tarjaa" jne. ovat vain kehuja, ja todellisuudessa kyllä pystyisikin hoitamaan lapset ihan yksin. Minusta tuo on vähän sellainen sanontatapa. Se nyt on eri asia, jos lapset ovat hoidossa niin, etteivät vanhemmat heitä paljon näekään. Tässä lähistöllä asuu mummo, jonka luona lapsenlapset olivat oikeastaan joka viikonloppu, siis koko viikonlopun ja kaikki lapset. Se nyt tekee jo pahaa lasten ja vanhempien väliselle suhteelle. Mutta juuri tuollainen vuorottelu että kukin lapsi vuorollaan on varmasti lapsistakin tosi kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku viikko sitten radiossa oli juttua kiinalaisesta lastenhoidosta. Joku ulkomaan kirjeenvaihtaja tms. kertoi kiinalaisäitien kauhistelevan länsimaista tapaa, jossa vanhemmat hoitavat yksinään omat lapsensa ilman isovanhempien säännönmukaista apua. He ihmettelivät miten vanhemmat voivat selviytyä siitä.
Suomessa moralisoidaan perheitä, jotka saavat aktiivisten isovanhempien apua. Ihanan yhteisöllinen kulttuuri meillä.
Kannattaa muistaa se kiinalaisen kulttuurin toinen puoli. Jos olet nainen, hoidat anoppisi ja appesi hautaan saakka. Siitä minä en selviytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä voimavarojaan ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Ja ne voi vähentyäkin elämän varrella. Toisaalta jotkut isovanhemmat haluavatkin, että lapsenlapset ovat usein heidän hoidossaan. Eivät ehkä halua sitä "omaa elämää" vaan lapsenlapset on omaa elämää. Jos tuo jokaiselle on hyvä ratkaisu, niin suu suppuun vain!
Mä onneksi tiesin jo etukäteen omat voimavarani. Oon luonteeltani introvertti ja paljon omaa aikaa kaipaava. Jo pitkään ennen tämän lapsen syntymää tiesin että jos meille lapsi tulee, niin en tee enempää kuin tämän yhden. Tiesin että musta ei koskaan tuu hyvää useamman lapsen äitiä.
Enkä jaksaisi sitä sitovuutta jonka useampi lapsi tuo mukanaan. Päivässä ei olis yhtään rauhallista ja hiljaista hetkeä. Mä tiesin että jos mulla olis useampi lapsi, se varmasti ainakin pikkulapsivaiheessa olisi juuri tuollaista ja sitä mun pää ei kestäisi. Ap
Mulla taas olisi pää hajonnut, jos esikoinen olisi jäänyt ainoaksi. Se hetki, kun ensimmäistä kertaa "leikkivät" juuri istumaan oppineen pikkuveljen kanssa, on ikuisesti piirtynyt mieleen.
Esikoinen on erittäin aktiivinen ja viihdytystä ja seuraa kaipaava ja varsinkin viikonloput ja lomat olisivat olleet varsin raskaita ilman pikkuveljeä kaverina.
Toisaalta, aktiivinen isosisko on kiskonut ns. helppoa, itsekseen leikkivät kuopusta ulos kuplastaan ja on ainoa joka saa todella jääräpäisen tyypin pään kääntymään, kun meiltä vanhemmilta on keinot loppuneet jo aikaa sitten.
Lukuun ottamatta paria ensimmäistä vuotta, koen päässeeni helpommalla kahden lapsen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä voimavarojaan ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Ja ne voi vähentyäkin elämän varrella. Toisaalta jotkut isovanhemmat haluavatkin, että lapsenlapset ovat usein heidän hoidossaan. Eivät ehkä halua sitä "omaa elämää" vaan lapsenlapset on omaa elämää. Jos tuo jokaiselle on hyvä ratkaisu, niin suu suppuun vain!
Mä onneksi tiesin jo etukäteen omat voimavarani. Oon luonteeltani introvertti ja paljon omaa aikaa kaipaava. Jo pitkään ennen tämän lapsen syntymää tiesin että jos meille lapsi tulee, niin en tee enempää kuin tämän yhden. Tiesin että musta ei koskaan tuu hyvää useamman lapsen äitiä.
Enkä jaksaisi sitä sitovuutta jonka useampi lapsi tuo mukanaan. Päivässä ei olis yhtään rauhallista ja hiljaista hetkeä. Mä tiesin että jos mulla olis useampi lapsi, se varmasti ainakin pikkulapsivaiheessa olisi juuri tuollaista ja sitä mun pää ei kestäisi. Ap
Mulla taas olisi pää hajonnut, jos esikoinen olisi jäänyt ainoaksi. Se hetki, kun ensimmäistä kertaa "leikkivät" juuri istumaan oppineen pikkuveljen kanssa, on ikuisesti piirtynyt mieleen.
Esikoinen on erittäin aktiivinen ja viihdytystä ja seuraa kaipaava ja varsinkin viikonloput ja lomat olisivat olleet varsin raskaita ilman pikkuveljeä kaverina.
Toisaalta, aktiivinen isosisko on kiskonut ns. helppoa, itsekseen leikkivät kuopusta ulos kuplastaan ja on ainoa joka saa todella jääräpäisen tyypin pään kääntymään, kun meiltä vanhemmilta on keinot loppuneet jo aikaa sitten.
Lukuun ottamatta paria ensimmäistä vuotta, koen päässeeni helpommalla kahden lapsen äitinä.
Kun on yksi lapsi kaikki on helpompaa. Ainakin mun mielestä. Silloinkin kun on oikeasti tarve hoidolle isovanhemmat ottavat mielellään yhden lapsen kerrallaan hoitoon. Eikä vanhempien tarvitse sitten muille lapsille keksiä hoitopaikkaa menojen vuoksi tai rasittaa isovanhempia useammalla lapsella kerrallaan.
Totta, että yksi lapsi tarvitsee ehkä enemmän viihdykettä kuin jos lapsia olisi useampi. Mutta se ei kestä montaa vuotta. Lapsi kasvaa ja menee kouluun ja tarvitsee yhä vähemmän vanhempien apua mitä itsenäisempi hänestä tulee.
Jos mulla olis useampi lapsi samaan aikaan, mulla olis sama tilanne kuin tällä mun tutulla. Isompi kun menee kouluun ja elämä helpottuisi, jaloissa pyörisikin vielä yksi tai kaksi pienempää mukulaa eikä sitä omaa aikaa olis vielä moneen moneen vuoteen ja aina olis uuden lapsen koulujutut ymymym....
Kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen siihen että jätimme lapsiluvun tähän yhteen. Ei kuormita ympäristöä, sukulaisia eikä meitä itseämmekään niin paljon kuin useampi lapsi tekisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi sitä itsekkin enemmän lapsia tehdä, jos olisi sitä apua, mutta kun ei ole, nii en edes vaivaannu yrittämään...
Mulla on vähän päinvastainen ongelma - vain yksi lapsi, joka on äidilleni (isäni on kuollut) ainoa lapsenlapsi. Äitini haluaisi auttaa ja puuttua asioihin paljon enemmän kuin tarvitaan, itse haluan kasvattaa itse ja omalla tavallani.