Voiko mies haluta naisesta pelkkää kaveria/ystävää vai onko siinä aina joku takaa-ajatus mukana?

Onpa se kaverina oleminen vaikeaa, kun teidän juttuja lukee. Oletteko jotenkin epäluuloisia tai mustasukkaisia luonteita?

Olen nelikymppiset mies ja minulla on naisia kavereina. Tykkään naisten kanssa keskustelusta. Miesten jutut ovat tylsiä. En viihdy ukkojen kanssa nykyään kovin hyvin. Jos on yhteinen harrastus, ei ole väliä onko kaveri mies vai nainen.

Ei pidä yleistämän, mutta mulla ainakin on erittäin hyvä miesystävä, jonka kanssa olemme todellakin vain ystäviä.

Ja näin on aina ollut.

_

Olemme matkustelleet yhdessä joko kahdestaan tai lastemme (eri yhetisten) kanssa.

_

Uskokaa tahi ette: mies ja nainen voivat olla YS-TÄ-VI-Ä.

Minulla taas toisinpäin, halusin miehestä enemmän, sain vain ystävyyttä. Että ei ne kaikki ole vain piirakan perässä. Nyt ollaan hyviä kavereita, kummatkin parisuhteessa taholtaan.

Minulla on paljon miehiä ystävinä. Siitä en tiedä, onko heillä taka-ajatuksia enkä koe sitä ongelmakseni niin kauan kuin ei ala tulemaan vihjailuja enemmästä. Itse teen selväksi, että olen kiinnostunut vain kaveruudesta ilman mitään seksuaalisia jännitteitä. Kaverimies sitten itse tekee valintansa, jatkaako kaveruutta tietäen että muuta ei ole luvassa. On ollut paljon niitäkin joilla on ollut romanttista/seksuaalista intressiä, mutta aika nopeaa sellaiset tapaukset katoavat kun ymmärtävät että ei heru. Jäljelle on jääneet sitten ne oikeasti hyvät tyypit jotka jaksavat hengailla kanssani koska viihtyvät seurassani.

Jotkut jopa ajautuu kavereiksi. Ei kaikki ole sillä lailla sosiaalisesti vapautuneita, että voisivat ottaa ja ystävystyä kehen vain. Mulla oli vuosia eri sukupuolta olevan kaveri jonka kanssa nähtiin aina yhteen harrastukseen liittyen. Ei mulla mitään romantiikkaa ollut siinä mukana. Hän oli saatavilla ja sama toisin päin.

Olen mies ja mulla on kyllä naispuoleisia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa ei ole ollut mitään taka-ajatuksia, eivätkä ystävyyssuhteet ole koskaan johtaneet seurusteluun (tai edes seksiin) Eli vastaisin otsikon kysymykseen, että voi.

Mutta mielenkiintoinen on tuo toteamus heti perään, että toisinpäin onnistuu ystävyys kyllä. Luulisi, että ystävyyden pitäisi olla juurikin molemminpuolista, jotta se ylipäätään on olemassa. Vai viitataanko tällä siihen, että miehen ja naisen ystävyyssuhde päättyisi aina siihen, että mies alkaa vonkaamaan seksiä...?

Itselläni yksi ystävyyssuhde naisen kanssa päättyi (tai ainakin meni tauolle) hieman oudosti. Itse olin sinkku ja tämä ystäväni seurusteli (oli sen verran tuore ja vielä etäsuhde, että en ollut tätä seurustelukumppania tavannut) Siskoni esiintyi eräässä musikaalissa ja oli saanut lippuja esitykseen. Ehdotin tälle naiselle, tulisiko hän myös. Sanoin myös, että vanhempani olisivat paikalla, ettei tulisi yllätyksenä. Tämä johti outoon radiohiljaisuuteen ja vasta esityksen jälkeen hieman väkinäiseen vastaukseen ja selitykseen lukemattomasta viestistä (ei voinut pitää paikkaansa). Silloin vasta tajusin, että taisin nyt päätyä jollekin keskustelupalstalle "friikiksi, joka oli ihan kiva kaveri, mutta sitten oli jo esittelemässä minua vanhemmilleen, vaikka minulla oli poikaystävä". Olisi voinut joko kieltäytyä kohteliaasti tai ainakin kysyä suoraan, että kai meillä on sama käsitys suhteestamme. Myönnetään, että en kyllä itsekään lähtenyt selvittelemään väärinkäsitystä. Yhteydenpito vain jäi pois, kun olimme myöhemmin hieman taas tekemissä, huomasin, etten ollut menettänyt juurikaan mitään.

Tämä kyllä aiheena kuuluu näihin ikuisuusaiheisiin. Hieman samaan kastiin menee suhtautuminen seurustelukumppanin vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin. Siinä kyllä luotan täysin avovaimon arvostelukykyyn ja toivon, että hän luottaa minun. Jos nyt satun olemaan niin sokea, etten näe mitä kaverinainen saattaa ajatella, niin silloin voi olla ihan ok, jos vaimo mainitsee asiasta. Ei ole tosin ollut vielä tarvetta.

Itselläni on valitettavasti vähän sellainen kokemus, että miehet voivat "kaveerata" vain sellaisen naisen kanssa, jota he pitävät jollain tasolla fyysisesti viehättävänä. Siinä sitten erittäin helposti astuu mukaan romanttis-seksuaalinen kiinnostus, mikä helposti pilaa orastavan ystävyyden. Epäviehättävän naisen kanssa miehet eivät halua olla kavereita eivätkä halua edes tutustua, koska "eihän sen kanssa voi näyttäytyä julkisesti, kun joku voi vaikka luulla että yhdessä ollaan". 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen sitten haluaa miehen ystäväksi? Haluaa tapailla, mutta ei kuitenkaan pidä miehestä muuten? Vai onko kyseessä varovainen eteneminen?

Luulen, että nainen ei erikseen halua miestä ystäväksi, vaan sattuu huomaamaan, että jonkun ihmisen kanssa synkkaa ja sen kanssa on mukava viettää aikaa. Ei kuitenkaan ole siinä mielessä ihastunut tähän ihmiseen.

Ei päivää. Olen mies ja minulla on naispuoleisia ihan vaan kavereina. Huumorikin on välillä härskiä mutta siinä ei ole mitään taka-ajatuksia. Jos joku haluaisi kumppanikseni niin ystävyydestä sen on lähdettävä ja tutustuttava jonkun aikaa ennenkuin voin edes kuvitella meneväni pidemmälle ja seksiin on aika pitkä matka kuljettavana siitäkin huolimatta että huumori on mitä on.

On ihan kiva että on naispuolisia jotka uskaltavat luottamuksella avata meille miehille tuntemattomia asioita naisista. Ja naisten kanssa keskustelu on muutenkin vähän erilaista kuin miesten.

Ei ole mahollista. Mulla on lukko päässä naisen ystävyyden suhteen. Ainoa keino on olla rakastavaisia ja sitä kautta samalla ystäviä. Se on koodattu dna:han. En hyväksy naisella miespuoleisiä ystäviä.

Sä jos styylaat mun kanssa niin olet vain mun.

Takaa-ajatus?

Taas  oli tänne tullut paljon viestejä naisilta, jotka ovat tekeytyneet miehiksi...

Nro 27 esitti asian melko hyvin. Se seksuaalinen vire on aina olemassa jos mies kiinnostuu naisesta (ystävänä tai potentiaalisena kumppanina). Ainoat poikkeukset tähän ovat ne, että miehellä tai naisella on jo parisuhde eli suhteen on pakko olla platoninen tai nainen on ulkoisesti tarpeeksi epäviehättävä muttei mikään susiruma.

Vierailija kirjoitti:

Taas  oli tänne tullut paljon viestejä naisilta, jotka ovat tekeytyneet miehiksi...

Nro 27 esitti asian melko hyvin. Se seksuaalinen vire on aina olemassa jos mies kiinnostuu naisesta (ystävänä tai potentiaalisena kumppanina). Ainoat poikkeukset tähän ovat ne, että miehellä tai naisella on jo parisuhde eli suhteen on pakko olla platoninen tai nainen on ulkoisesti tarpeeksi epäviehättävä muttei mikään susiruma.

Niin, kaikki todisteet miehen ja naisen platonisesta ovat keksittyjä, koska jos joku sellaisen esittää, se on keksitty.

Ja kyllä, jos toinen tai molemmat osapuolista seurustelevat on tietysti molemmille varmasti selvempää, että kyse on kaverisuhteesta. Nähtävästi joillain naisilla on ulkonäkökompleksi ihan aina. Itselleni ei ole mitään merkitystä sillä, miltä ystäväni näyttävät, ehkä osalla täällä sitten on.

-26

Kyllä ne piluhommat on aina vähän takaraivossa.

On useitakin naispuolisia kavereita, teekkariajoilta suurin osa.

Minulla on ainakin onnistunut aina ystävyys miesten kanssa. Itse asiassa olen liikkunut elämäni aikana enemmän miesten kuin naisten seurassa (samoin töissä olen ollut miesvaltaisilla aloilla enemmän kuin naisvaltaisilla). Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa, ei väärinkäsityksiä eikä vihjailuja. Ehkä asiaan liittyy se, että puhutaan underground-piirien miehistä eikä tavallisista lippisjanttereista. Ainoastaan yksi ystävyys päättyi siihen, kun mies kuvitteli minusta itselleen vaimoketta. Olikin sellainen tavistyyppi, joka uhkaili itsemurhalla, kun kukaan ei huoli häntä. Hirveen romanttista, siitähän se suhde syntyisikin.

Nuoruuden ystävyyssuhteet katkesivat siihen, kun jokainen vuorollaan löysi tyttöystävän, jolle oli aivan kamala ajatus, että poikaystävällä on naispuolinen ystävä. Minun olisi tehnyt mieli sanoa heille, että jos olisin halunnut ukkosi, hän ei olisi alunperinkään ollut vapaa sinulle.

Minulla on näin keski-ikäisenä enää kaksi hyvää miespuolista ystävää. Toisen olen tuntenut lukiosta saakka, toiseen tutustuin 5 vuotta sitten. Toinen on sinkku, toinen avoliitossa. Jos menen koskaan naimisiin, kutsun molemmat häihini ja toista heistä aion pyytää morsiamen bestmaniksi.  

Olen itse onnellinen, että olen saanut viettää niin paljon aikaa miesten keskuudessa. Miesten välinen kulttuuri ja kommunikointi on aivan eri sfääristä kuin naisten välinen! On mukavaa ymmärtää kaksilahkeisiakin.

Näin nelikymppisen kokemuksella sanoisin että ap on oikeassa oletuksineen. Ainoastaan jos mies on lapsesta asti ollut ystävänä, ja suhde on sellainen sisaruksellinen, niin sitten on mahdollista ettei taka-ajatuksia ole. Ja onhan toki mahdollista että nuoremmilla ikäpolvilla on tullut muutosta asiaan, ainakin osalla. Mutta jos puhutaan 35-v ja sitä vanhemmista miehistä, niin ei ne kyllä näe naista pelkästään ystävänä. Valitettavasti.

En ole mielestäni kyyninen tai mitään, mutta oon jotenkin silti taipuvainen komppaamaan alotusta. Käytännössä noi taka-ajatukset tuntuu manifestoivan itseään niin hemmetin usein (otanta: muutama työpaikka, sekä kaveripiiri), että joko syntyy suhde tai pettymys jommalle kummalle osapuolelle.

En tiedä onko se välttämättä paha asia, tosin. Näin täällä palloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa se kaverina oleminen vaikeaa, kun teidän juttuja lukee. Oletteko jotenkin epäluuloisia tai mustasukkaisia luonteita?

Olen nelikymppiset mies ja minulla on naisia kavereina. Tykkään naisten kanssa keskustelusta. Miesten jutut ovat tylsiä. En viihdy ukkojen kanssa nykyään kovin hyvin. Jos on yhteinen harrastus, ei ole väliä onko kaveri mies vai nainen.

Mun yks miespuolinen kaveri sanoo samaa! Hänellä ei ole kuin naisia ystävinä, koska ei jaksa mitään pullistelupaskaa kuunnella. Naisten kanssa saa kuulemma syvällisemmät keskustelut ja voi paremmin olla oma itsensä, ilman pelkoa tulla pilkatuksi. Eikä siis todellakaan paneskele näitä naisia, vaikka heteromies onkin (seurustelee).

Itsellä ollut aina molempia sukupuolia kaveripiirissä. Yhden miehen kanssa oli joskus jokin fwb-viritelmä, jonka päätteeksi jäimme hyviksi ystäviksi ilmankin niitä seksietuja. Muut kaveripojat/miehet ovat aina olleet puhtaasti kaveripohjalta, ilman mitään taka-ajatuksia. Monet seurustelevat tai ovat naimisissa asti, ja myös puolisoista on tullut minulle hyviä ystäviä. En ymmärrä, miksi ystävyys ei voisi olla mahdollista miesten puolelta? Ei kaikki miehet halua panna kaikkia naisia, vaikka joku haluaisikin.

Aina haluavat vähintään seksiä, vaikka molemmat olisivat suhteessa.