Mikä idea on siinä kun jotkut vanhemmat pakottaa lapsensa harrastamaan esimerkiksi musiikkia?

Olisiko parempi että tuhlaavat aikaansa TV:stä Kardashiania katsoen?

Jotta lapsi saa nauttia oppimisesta ja osaamisesta. Toki ketään ei saa pakottaa jos ei kiinnosta, mutta yleensä lapset pitävät musisoinnista. Harrastus myös opettaa pitkäjänteisyyttä kun sitä ei lopeteta hetken mielijohteesta ja antaa onnistumisen tunteita kun oppii jonkin vaikeanmmankin kappaleen. Yleissivistykseen kuuluu tietty perus soitto-ja nuotinlukutaito.

Pysyvät poissa pahanteosta, tosin urheilu on tyypillisempi valinta. Teinitkään eivät jaksa riehua kun ovat siihen mennessä oppineet treenaamaan kolmesti viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Jotta lapsi saa nauttia oppimisesta ja osaamisesta. Toki ketään ei saa pakottaa jos ei kiinnosta, mutta yleensä lapset pitävät musisoinnista. Harrastus myös opettaa pitkäjänteisyyttä kun sitä ei lopeteta hetken mielijohteesta ja antaa onnistumisen tunteita kun oppii jonkin vaikeanmmankin kappaleen. Yleissivistykseen kuuluu tietty perus soitto-ja nuotinlukutaito.

Suurimmalla osalla ei sitten ole yleissivistystä. Sitäpaitsi soittaminen ja nuotinlukutaito ei ole yks yhteen. Esimerkiksi kitaraa voi soittaa tabulatuureista.

Kun ei ole itse saavuttanut elämässään mitään merkittävää, niin ehkä lapsi pakottamalla saavuttaa vielä.

Karusti sanottu, mutta pätee ainakin joihinkin, vaikkeivät itse sitä tiedosta.

Ap, mä  voisin kyllä sulle tätä selittää mutta veikkaanpa että henkinen kapasiteettisi on turhan rajallinen jotta ymmärtäisit.

Musiikin harrastamisella on tutkitusti positiivisia vaikutuksia aivojen kehittymiseen.

Osa katsoo, että perustietämysmusiikin alkeista kuuluu yleissivistykseen.

Osa pitää musiikin harrastamista jotenkin erityisen hienona ja haluaa toteuttaa itseään lastensa kautta, kun ei itse aikanaan osannut tai voinut tai pystynyt sitä harrastamaan.

Osa näkee, että lapsi on musiikillisesti lahjakas ja haluaa siksi lapsen kehittävän taitojaan.

Soittaminen opettaa kordinaatiokykyä. Ei ole mitään soitinta missä molemmat kädet tekisivät samaa liikettä, vaan molemmissa on koko ajan eri liikkeet menossa. Jos vertaa esim. piirtämiseen, niin piirtäessä toinen käsi on aina levossa.

Lapsi ei tiedä mikä on hänelle hyväksi eikä se ole heidän hommansa. Jos esimerkiksi harrastaa jalkapalloa niin silloin pitää käskeä treeneihin kun treenien aika on vaikka olisi se PS4 peli pahassa kohdassa. Lajit valikoituvat sitten varallisuuden mukaan ja perheen tilanteen mukaan. Tallille ei kovin köyhänä yksinhuoltajana ajella, naapurin uimahalliin uimatreeneihin pääsee helpommin. Sama juttu lienee musiikin kanssa. Kotiin harvempi ostaa rumpusettiä, mutta kitaraa vielä pystyy harjoittelemaan kotona läheisen musiikkiopiston lisäksi.

Eli jos lapselta kysytään niin useat pojat vain pelaisivat videopelejä (ei kaikki). Tytöistä en tiedä, ehkä pitäisi olla se poni? Ainakin joskus muinoin se olisi ollut kova juttu.

Soittamisesta, laulamisesta ja musiikin kuuntelusta saa puhtaasti fyysistä nautintoa. Näin ainakin meillä ja lapset harjoittelevat ihan pakottamatta ja itse halusivat aloittaa soittamisen. Meidän perheessämme soittavat ja laulavat ihan kaikki isovanhemmista lähtien. Ei se voi olla keneltäkään muulta pois, että toisille musiikki on elämän yksi suurista ilon lähteistä. Antakaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja eläkää te omallanne. :)

Vierailija kirjoitti:

Soittamisesta, laulamisesta ja musiikin kuuntelusta saa puhtaasti fyysistä nautintoa. Näin ainakin meillä ja lapset harjoittelevat ihan pakottamatta ja itse halusivat aloittaa soittamisen. Meidän perheessämme soittavat ja laulavat ihan kaikki isovanhemmista lähtien. Ei se voi olla keneltäkään muulta pois, että toisille musiikki on elämän yksi suurista ilon lähteistä. Antakaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja eläkää te omallanne. :)

On myös perheotä joissa asiat eivät ole noin hyvin. Kävin itse esimerkiksi salaa soittamsaa naapirissa bianoa, koska kotona ei annettu harradtaa musiikkia. Omien vanhempieni mielestä soittaminen oli kallista eikä edostä tuöllistymistä. Kaikki "turha" pyrittiin karsimaan pois elämästäni jotta siitä tulisi mahdollisimman edullinen ja minimalistinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä  voisin kyllä sulle tätä selittää mutta veikkaanpa että henkinen kapasiteettisi on turhan rajallinen jotta ymmärtäisit.

Onko kysymys siitä että arvostetaan kulttuuria?

Joillakin se pakottaminen sitten menee yli ja lapsi tulee loppujen lopuksi vihaamaan soittamaansa soitinta. Ei siis kaikki, mutta on näitäkin jotka pari vuotta jo pyytäneet saada lopettaa, mutta vanhemmat ei anna, kun onhan Uuno-Lissu niin lahjakas ja kaikkea.

Pakotan nyt vuodeksi pianotunneille, koska lapsi tykkää soittaa, mutta arastelee opetusta. Pieni lapsi ei vielä osaa arvioida kokeilematta mistä tykkää, mutta herkkyysikä soittamiseen on juuri nyt. Useaa vuotta en pakottaisi, kyllä kiinnostus aika nopsaan syttyy jos on syttyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittamisesta, laulamisesta ja musiikin kuuntelusta saa puhtaasti fyysistä nautintoa. Näin ainakin meillä ja lapset harjoittelevat ihan pakottamatta ja itse halusivat aloittaa soittamisen. Meidän perheessämme soittavat ja laulavat ihan kaikki isovanhemmista lähtien. Ei se voi olla keneltäkään muulta pois, että toisille musiikki on elämän yksi suurista ilon lähteistä. Antakaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja eläkää te omallanne. :)

On myös perheotä joissa asiat eivät ole noin hyvin. Kävin itse esimerkiksi salaa soittamsaa naapirissa bianoa, koska kotona ei annettu harradtaa musiikkia. Omien vanhempieni mielestä soittaminen oli kallista eikä edostä tuöllistymistä. Kaikki "turha" pyrittiin karsimaan pois elämästäni jotta siitä tulisi mahdollisimman edullinen ja minimalistinen.

Olen tosi pahoillani, että joyduit salaa soittamaan! :( toisaalta tämä varmaan avaa ap:lle sitä tosiasiaa, että musiikki ei tosiaan ole kaikille mitään pakkopullaa tai hienostelua! Pidän ajatusta jopa vähän outona. Pakko olla jotenkin täysin epämusikaalinen tai tulla jostain hyvin uskonnollisesta tai muuten fundamentalistisesta perheestä, että ei tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittamisesta, laulamisesta ja musiikin kuuntelusta saa puhtaasti fyysistä nautintoa. Näin ainakin meillä ja lapset harjoittelevat ihan pakottamatta ja itse halusivat aloittaa soittamisen. Meidän perheessämme soittavat ja laulavat ihan kaikki isovanhemmista lähtien. Ei se voi olla keneltäkään muulta pois, että toisille musiikki on elämän yksi suurista ilon lähteistä. Antakaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja eläkää te omallanne. :)

On myös perheotä joissa asiat eivät ole noin hyvin. Kävin itse esimerkiksi salaa soittamsaa naapirissa bianoa, koska kotona ei annettu harradtaa musiikkia. Omien vanhempieni mielestä soittaminen oli kallista eikä edostä tuöllistymistä. Kaikki "turha" pyrittiin karsimaan pois elämästäni jotta siitä tulisi mahdollisimman edullinen ja minimalistinen.

Minunkin vanhempani kielsivät lapsena vuosien vinkumisesta huolimatta pianotunnit. Oli kallista ja turhaa. Ei tule ammattia jne. Mielestäni ei tarvitse tulla. Voi harrastaa muutenkin. Sen vuoksi haluan antaa omille lapsilleni mahdollisuuden. Saavat itse valita jatkavatko jos ei pitemmän päälle huvita. Toistaiseksi ovat tykänneet ihan hurjasti ja soittavat joka päivä ja myös muualla kuin tunneilla kuulemiaan kappaleita(tv-tunnarit, leffamusaa, pelimusiikkia). Ihan itse tuskin olisivat ryhtyneet harrastamaan. Musiikkiopisto kehittää esiintymistaitoja (jatkuvasti pieniä esityksiä), sieltä saa samanhenkisiä kavereita ja soittaminen kehittää aivoja, kuten tässäkin ketjussa on pariin otteeseen todettu. Lisäksi oppii tuntemaan klassista musiikkia, joka avaa aikamoisia elämyksiä. On vielä ihan eri asia soittaa itse kuin kuunnella musiikkia. Itsekin olen aloittanut aikuisena pianon soittamisen ja kuvailisin sitä tunnetta kun soittaa kappaletta, josta oikein pitää, sanoilla orgastinen tai rakkauden ensihuuma.

En tiedä, onko kyse nyt ihan pakottamisesta, mutta aika usein, jos ei aina, pienenä aloitettu harrastushan on vanhempien valinta. Tuskin oma lapsenikaan olisi musiikkiopistoon neljävuotiaana osannut hakeutua, minun ideanihan se oli. No nyt ikää on jo paljon enemmän, ja musiikkia harrastaa edelleen ei ole tarvinnut pakottaa. Kyllä minusta vanhempi sen verran voi lasta "pakottaa", että jos kallis ja pitkäjänteinen harrastus on aloitettu, sitä ei ihan hetken mielijohteesta lopeteta, vaan jonkin aikaa pakotetaan jatkamaan. Kyllä ne pakot siitä loppuvat, viimeistään yläasteikäistä on aika vaikea pakottaa enää sellaiseen harrastukseen, mistä lapsi ei ole itse kiinnostunut. Itse en allekirjoita tuota, että lapset pakotettaisiin harrastuksiin, joihin vanhemmat eivät itse ole kyenneet, omassa tuttavapiirissäni on ihan toisinpäin, tuntuu, että jokainen pitää ainoana oikeana harrastuksena juuri sitä, mistä on lapsena itse ollut kiinnostunut. Usein on sitten käynyt niin, että lapsi haluaisi jotakin harrastusta, mutta ei saa aloittaa, koska se ei ole vanhempien mielestä oikea harrastus, kun itse ei ole sellaisesta kiinnostunut.

Tarkoitus on ohjata lapsi mieluisan ja kehittävän tekemisen pariin. Mieluiten sellaisen josta on hyötyä ja iloa sitten teini-iässä ja aikuisenakin. Liikunta ja taideaineet on hyviä valintoja aina.

Riittää kun katsoo mitä wt-lapset tekee kun niille ei anneta mitään harrastusmahdollisuuksia. Siellä ne alepan edessä syljeksii ja vaihtaa tupakkiaskeja varastettuihin kortonkeihin.

Parempien perheiden lapset yleensä pidetään aika hyvin kiireisenä harrastuksissa, oli se sitten futiksen tai pianonsoiton parissa sinne 13-15-vuotiaaksi. Sen ikäisellä alkaa sit olla jo sen verran paljon älliä päässä että se ei enää lähde luusereiden kelkkaan kun tietää että maailmassa on parempiakin vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittamisesta, laulamisesta ja musiikin kuuntelusta saa puhtaasti fyysistä nautintoa. Näin ainakin meillä ja lapset harjoittelevat ihan pakottamatta ja itse halusivat aloittaa soittamisen. Meidän perheessämme soittavat ja laulavat ihan kaikki isovanhemmista lähtien. Ei se voi olla keneltäkään muulta pois, että toisille musiikki on elämän yksi suurista ilon lähteistä. Antakaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja eläkää te omallanne. :)

On myös perheotä joissa asiat eivät ole noin hyvin. Kävin itse esimerkiksi salaa soittamsaa naapirissa bianoa, koska kotona ei annettu harradtaa musiikkia. Omien vanhempieni mielestä soittaminen oli kallista eikä edostä tuöllistymistä. Kaikki "turha" pyrittiin karsimaan pois elämästäni jotta siitä tulisi mahdollisimman edullinen ja minimalistinen.

Minunkin vanhempani kielsivät lapsena vuosien vinkumisesta huolimatta pianotunnit. Oli kallista ja turhaa. Ei tule ammattia jne. Mielestäni ei tarvitse tulla. Voi harrastaa muutenkin. Sen vuoksi haluan antaa omille lapsilleni mahdollisuuden. Saavat itse valita jatkavatko jos ei pitemmän päälle huvita. Toistaiseksi ovat tykänneet ihan hurjasti ja soittavat joka päivä ja myös muualla kuin tunneilla kuulemiaan kappaleita(tv-tunnarit, leffamusaa, pelimusiikkia). Ihan itse tuskin olisivat ryhtyneet harrastamaan. Musiikkiopisto kehittää esiintymistaitoja (jatkuvasti pieniä esityksiä), sieltä saa samanhenkisiä kavereita ja soittaminen kehittää aivoja, kuten tässäkin ketjussa on pariin otteeseen todettu. Lisäksi oppii tuntemaan klassista musiikkia, joka avaa aikamoisia elämyksiä. On vielä ihan eri asia soittaa itse kuin kuunnella musiikkia. Itsekin olen aloittanut aikuisena pianon soittamisen ja kuvailisin sitä tunnetta kun soittaa kappaletta, josta oikein pitää, sanoilla orgastinen tai rakkauden ensihuuma.

Ihmekös en miestä tarviikaan kun voin soitella mitä vaan kaunista pianolla. Pianisti täällä siis, piano-openakin työskennellyt.

Minä halusin 6-v. alkaa soittamaan pianoa. Opeksi tuli kylmä ja julma miesope. Pelkäsin hirveästi. Vihasin pianotunteja ja pianonsoittoa. Soitettiin vain ikäviä klassisia, enkä pärjännyt kovin hyvin. Äiti pakotti ja manipuloi ja uhkaili minua vuosikaudet vaan harjoittelemaan ja soittamaan(opea ei saanut pikkukaupungissa vaihdettua). Toisaalta piano-opesta jäi traumat ja vieläkin on asian vuoksi mielenterveysongelmia, toisaalta en voi kuvitellakaan mitä elämäni olisi ilman soittotaitoa. Soittaminen on mulle yhtä tärkeää päivittäin kuin syöminen tai nukkuminen. Elän musiikista. Harmittaa vaan tuo piano-openi, jos minulla olisi ollut kannustavampi ja lempeämpi ope, elämästäni olisi muodostunut ihan toisenlainen.

Eli jos vaan ope on ok, niin ehdottomasti kannattaa lasta kannustaa jatkamaan. Monet oppilaat haluavat jossain vaiheessa lopettaa mutta monet aikuiset ovat tulleet minulle kertomaan että katuvat kun lopettivat kesken. Musiikki, soittaminen, juurikin tuo eri käsillä/ristiin tekeminen, kehittävät monipuolisesti aivoja ja jopa ehkäisevät muistisairauksia vanhana. Jos itselläni olisi lapsia niin ehdottomasti saisivat harrastaa musiikkia ja musiikkiliikuntaa, musiikkiliikunta on myös aivoille yksi parhaista harrastuksista. Itse harrastin monipuolisesti liikuntaa musiikin lisäksi ja sydän syrjällään katson lapsia jotka eivät harrasta mitään. Voi voi. Kyllä lapsi kestää pientä epämukavuutta minkä harjoittelu vaatii, ei aina kaiken tarvitse olla pelkkää kivaa ja epämiellyttävän välttelyä. Lapsi oppii että pitkäjänteisellä ahkeruudella on palkkionsa.

Yksi mikä musiikissa mieltäni mietityttää on klassisen vahva asema. Suurin osa opistoista painottuu klassiseen ja sen tutkintojen suorittamiseen, monesti ei vaihtoehtoja olekaan. Monet oppilaat taas tykkäisivät soittaa poppia, elokuvamusaa jne. ja heillä olisi tuohon parempi motivaatio kuin klassiseen. Toki klassinen musiikki on myös hyväksi, mutta itse kaipaisin musiikin monipuolisuutta. Itse olen opettaessani keskittynet enempi juuri poppiin ja elokuvamusaan, olen vapaa ope ja oppilaat saa soittaa mitä haluavat. Olen myös liian lepsu ope enkä treenaa oppilaita rankasti, ehkä siksi koska tienestit menee kun oppilaat sitten lopettavat kun ei ole enää "kivaa".

Eli sitä tahdon sanoa että kannattaa miettiä soittotunteja miettiessään että mitä haluaa, opettajiakin on erilaisia ja voi kysellä opelta millainen hänen tyylinsä on. Toisaalta jos haluaa ammattilaiseksi ja suorittaa tutkintoja niin sitten tuo klassinen opistojen linja on kyllä ainoa vaihtoehto. Tutkinnoista on muuten hyötyä kyllä esim. opettajan koulutukseen hakiessa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on ohjata lapsi mieluisan ja kehittävän tekemisen pariin. Mieluiten sellaisen josta on hyötyä ja iloa sitten teini-iässä ja aikuisenakin. Liikunta ja taideaineet on hyviä valintoja aina.

Riittää kun katsoo mitä wt-lapset tekee kun niille ei anneta mitään harrastusmahdollisuuksia. Siellä ne alepan edessä syljeksii ja vaihtaa tupakkiaskeja varastettuihin kortonkeihin.

Parempien perheiden lapset yleensä pidetään aika hyvin kiireisenä harrastuksissa, oli se sitten futiksen tai pianonsoiton parissa sinne 13-15-vuotiaaksi. Sen ikäisellä alkaa sit olla jo sen verran paljon älliä päässä että se ei enää lähde luusereiden kelkkaan kun tietää että maailmassa on parempiakin vaihtoehtoja.

Mikäs hienohelma sä luulet olevasi, kun jaat tällä ihmisiä parempiin ja luusereihin :D