Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on niin vähän?
04.08.2018 |
Suurin osa on "haluan kuulua ryhmään hinnalla millä hyvänsä ja vaikka myisin omat periaatteeni siinä samassa vaikka eihän minulla ole periaatteita koska omaksun muiden periaatteet koska pelkään yksin jäämistä"-ihmisiä. Kerran jos joskus tällaisen tapaisin niin olisi varmasn mieleenjäävä kokemus. Olenko ainoa joka ei tunne ketään itsenäistä ja rohkeaa oman tiensä kulkijaa?
Kommentit (21)
Mä olen. Viihdynkin paraiten omassa seurassani, kun en koe muita ihmisiä kiinnostaviksi. Olen elänyt hyvin omintakeisen elämän, jo lapsena ymmärsin, että olen poikkeusyksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei? Koska suomalainen on opetettu luottamaan ja turvautumaan auktoriteetteihin. Aina kaikkea varten tarvitaan AMMATTILAINEN. Mitään ei uskalleta tai osata itse.
Totta. Sen huomaa jos on esim. jokin suurkatastrofi tapahtunut. Suomessa kutsutaan asiantuntijoita pohtimaan mikä merkitys tällä nyt on taloudelle!! Muissa maissa haastatellaan tavallisia ihmisiä heidän tuntemuksistaan ja mietteitään. Suomessa vain koulutuksella on merkitystä vaikka ei sillä sydämen sivistystä saa
.
Kaikki ei vaan jaksa huudella sulle ajatuksiaan, koska olet selvästi itsekeskeinen ja todennäköisimmin keskustelussa joustamaton jäärä. Lähes aina kun joku kaipaa "itsenäistä ajattelijaa", se tarkoittaa "henkilöä, joka ajattelee eritavoin kuin muut kuten minä".
Elämäntapatyöttömät ovat malliesimerkki rohkeista oman tien kulkijoista. Ei kiinnosta pätkääkään muiden mielipiteet ja elää omaa elämäänsä niinkuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia Suomi on maailman ykkönen työpaikkakiusaamisessa. Ryhmäilmiö ja mennään virran mukana koska ei uskalleta muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kyllä edelleen sellainen käsitys, että ensin itse funtsii juttuja ja vasta sitten etsii sopivat ryhmät ympärilleen. Eihän näissä ryhmissä aina kaikki ole ihan tarkkaan kuten itse ajattelee, joten ellei sellaiseen katso voivansa sopeutua, niin sitten vaan joko muuuttamaan asioita siellä ryhmissä taikka etsii uuden ympäristön.
Ihminen on laumaeläin.
Useimmat masentuvat jos jäävät yksin. Siksi näillä nettipalstoillakin roikutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat laumaeläimiä ja ottamalla huomioon muiden kokemukset ja kopioimalla sitä mitä muut tekevät, on selvitty ties miten vaikeista asioista.
Sota on esimerkiksi sellaista, ettei voi oikein itsenäisesti olla rintamalla eri mieltä, kun pitää puolustautua.
"Minä en ainakaan noudata lakeja liikenteessä" vaarantaa oman henkensä lisäksi muut. Lista on loputon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan jaksa huudella sulle ajatuksiaan, koska olet selvästi itsekeskeinen ja todennäköisimmin keskustelussa joustamaton jäärä. Lähes aina kun joku kaipaa "itsenäistä ajattelijaa", se tarkoittaa "henkilöä, joka ajattelee eritavoin kuin muut kuten minä".
Ap:lle ei selvästi ole tärkeää kuunnella, mitä toinen mahtaa ajatella, vaan lokerointi tehdään heti, minkä jälkeen ei enää halutakaan kuunnella. Puhumattakaan että toinen viitsisi enää kertoa. Ap:lta jää paljon huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän?
Yksikään henkilökohtaisesti tuntemani ihminen ei "halua kuulua ryhmään hinnalla millä hyvänsä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan jaksa huudella sulle ajatuksiaan, koska olet selvästi itsekeskeinen ja todennäköisimmin keskustelussa joustamaton jäärä. Lähes aina kun joku kaipaa "itsenäistä ajattelijaa", se tarkoittaa "henkilöä, joka ajattelee eritavoin kuin muut kuten minä".
Ap:lle ei selvästi ole tärkeää kuunnella, mitä toinen mahtaa ajatella, vaan lokerointi tehdään heti, minkä jälkeen ei enää halutakaan kuunnella. Puhumattakaan että toinen viitsisi enää kertoa. Ap:lta jää paljon huomaamatta.
Jaha! Eräs palstan 5 pennin psykologeista astui esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelu ei ole ollenkaan päivänselvä asia. Ihmiset ajattelevat itseasiassa aika vähän.
Moni kuvittelee ajattelevansa, mutta kelluukin vain tajunnan virrassa, mitä mieleen sattuu putkahtelemaan. Todellinen ajattelu on alkuun melko raskasta, kun pitäisi suodattaa ylimääräiset häiriötekijät ja hallita omaa ajatustaan itse. Mutta sitäkin voi oppia. Oman ajattelun hallintaa nimittäin.
Ensin voi aloittaa vaikka tulitikusta. Päättää miettiä sitä vaikka 3 minuuttia. Kaikkea siihen liittyvää, esimerkiksi valmistusprosessia, historiaa jne. Mutta vain sellaista, mikä liittyy tulitikkuun. Kolme minuuttia on pitkä aika ja mielen tahtoo varastaa moni häiritsevä asia, kuten kauppalista, työasiat jne. Tärkeää on pitäytyä kuitenkin asiassa ja blokata häiritsevät tekijät pois. Ensialkuun 3 min on hyvä, sittemmin aikaa voi pidentää ja kohdetta vaihtaa. Tällainen työskentely on erityisen hyväksi ihmiselle. Edistyessään ihminen voi hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja keskittyä olennaiseen, OMAAN ajatteluunsa ja johtopäätöksiinsä. Kaikki ei tapahdu tunne-akselilla mielikuvien ja illuusioiden maassa. Ajattelun hallinta on kuin lihasjumppaa. Pienin askelin treenaamalla voi oppia hallitsemaan itseään.
Kun hallitsee ajattelunsa, pystyy luomaan oman käsityksensä maailmasta ja asioista. Silloin ei ole ympäristönsä sätkynukke.
Omillaan ajattelevia on vielä surullisen vähän. Ihmiskunnan tulisi ottaa oma kapasiteettinsa käyttöön jotta se voisi saavuttaa enemmän tieteen/taiteen ja moraalin saralla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat laumaeläimiä ja ottamalla huomioon muiden kokemukset ja kopioimalla sitä mitä muut tekevät, on selvitty ties miten vaikeista asioista.
Sota on esimerkiksi sellaista, ettei voi oikein itsenäisesti olla rintamalla eri mieltä, kun pitää puolustautua.
"Minä en ainakaan noudata lakeja liikenteessä" vaarantaa oman henkensä lisäksi muut. Lista on loputon.
Moni ajattelee olevansa parempi kuin lökäpöksyinen uhkaava mölisijä. Saisivat hävetä kaikki tynnyrissä kasvaneet vihervasemmistolaiset.
Jos itsenäinen ajattelu tarkoittaa sitä, että ei usko yleisiin totuuksiin, onko se nyt niin itsenäistä? Itse en ole koskaan tuntenut kuuluvani ajatuksiltani ja arvoiltani suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta ei se vielä tee minusta itsenäistä ajattelijaa. Jos vain helposti pystyisin olemaan kiinnostunut samoista asioista ja kilvoittelemaan kohti samoja tylsiä päämääriä kuin ns. suuri enemmistö, totta ihmeessä sen tekisin. Minun pääni vaan on viritetty niin, että minua ei raha tai tavara kiinnosta, en koe tarvetta 'kuulua joukkoon', en jaksa nipottaa joka säännön ja tavan noudattamisesta enkä viitsi myöskään esittää muita fiksumpaa ja pönöttää auktoriteettirooleissa. Ajatteluni ei ole itsenäistä, vaan ainoastaan erilaista.
Ajattelu on täysin yliarvostettua. Samoin toiminta. Ihanteellista olisi kun ihmiset eivät ajattelisi mitään, eivätkä siten myöskään toimisi ajattelunsa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelu ei ole ollenkaan päivänselvä asia. Ihmiset ajattelevat itseasiassa aika vähän.
Moni kuvittelee ajattelevansa, mutta kelluukin vain tajunnan virrassa, mitä mieleen sattuu putkahtelemaan. Todellinen ajattelu on alkuun melko raskasta, kun pitäisi suodattaa ylimääräiset häiriötekijät ja hallita omaa ajatustaan itse. Mutta sitäkin voi oppia. Oman ajattelun hallintaa nimittäin.
Ensin voi aloittaa vaikka tulitikusta. Päättää miettiä sitä vaikka 3 minuuttia. Kaikkea siihen liittyvää, esimerkiksi valmistusprosessia, historiaa jne. Mutta vain sellaista, mikä liittyy tulitikkuun. Kolme minuuttia on pitkä aika ja mielen tahtoo varastaa moni häiritsevä asia, kuten kauppalista, työasiat jne. Tärkeää on pitäytyä kuitenkin asiassa ja blokata häiritsevät tekijät pois. Ensialkuun 3 min on hyvä, sittemmin aikaa voi pidentää ja kohdetta vaihtaa. Tällainen työskentely on erityisen hyväksi ihmiselle. Edistyessään ihminen voi hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja keskittyä olennaiseen, OMAAN ajatteluunsa ja johtopäätöksiinsä. Kaikki ei tapahdu tunne-akselilla mielikuvien ja illuusioiden maassa. Ajattelun hallinta on kuin lihasjumppaa. Pienin askelin treenaamalla voi oppia hallitsemaan itseään.
Kun hallitsee ajattelunsa, pystyy luomaan oman käsityksensä maailmasta ja asioista. Silloin ei ole ympäristönsä sätkynukke.
Omillaan ajattelevia on vielä surullisen vähän. Ihmiskunnan tulisi ottaa oma kapasiteettinsa käyttöön jotta se voisi saavuttaa enemmän tieteen/taiteen ja moraalin saralla.
Millaisia asioita moraalin saralla pitäisi saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelu ei ole ollenkaan päivänselvä asia. Ihmiset ajattelevat itseasiassa aika vähän.
Moni kuvittelee ajattelevansa, mutta kelluukin vain tajunnan virrassa, mitä mieleen sattuu putkahtelemaan. Todellinen ajattelu on alkuun melko raskasta, kun pitäisi suodattaa ylimääräiset häiriötekijät ja hallita omaa ajatustaan itse. Mutta sitäkin voi oppia. Oman ajattelun hallintaa nimittäin.
Ensin voi aloittaa vaikka tulitikusta. Päättää miettiä sitä vaikka 3 minuuttia. Kaikkea siihen liittyvää, esimerkiksi valmistusprosessia, historiaa jne. Mutta vain sellaista, mikä liittyy tulitikkuun. Kolme minuuttia on pitkä aika ja mielen tahtoo varastaa moni häiritsevä asia, kuten kauppalista, työasiat jne. Tärkeää on pitäytyä kuitenkin asiassa ja blokata häiritsevät tekijät pois. Ensialkuun 3 min on hyvä, sittemmin aikaa voi pidentää ja kohdetta vaihtaa. Tällainen työskentely on erityisen hyväksi ihmiselle. Edistyessään ihminen voi hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja keskittyä olennaiseen, OMAAN ajatteluunsa ja johtopäätöksiinsä. Kaikki ei tapahdu tunne-akselilla mielikuvien ja illuusioiden maassa. Ajattelun hallinta on kuin lihasjumppaa. Pienin askelin treenaamalla voi oppia hallitsemaan itseään.
Kun hallitsee ajattelunsa, pystyy luomaan oman käsityksensä maailmasta ja asioista. Silloin ei ole ympäristönsä sätkynukke.
Omillaan ajattelevia on vielä surullisen vähän. Ihmiskunnan tulisi ottaa oma kapasiteettinsa käyttöön jotta se voisi saavuttaa enemmän tieteen/taiteen ja moraalin saralla.Millaisia asioita moraalin saralla pitäisi saavuttaa?
Esim. kasvissyönti ja lentomatkailun rajoittaminen.
Alue: Aihe vapaa
Jaa miksi ei? Koska suomalainen on opetettu luottamaan ja turvautumaan auktoriteetteihin. Aina kaikkea varten tarvitaan AMMATTILAINEN. Mitään ei uskalleta tai osata itse.