Tajusin yhtäkkiä karmean totuuden

Ei luonnetta väkisin tarvitsekaan muuttaa, mutta käytöstapojaan voi harjaannuttaa tietoisesti. Esim voi olla temperamenttinen ihminen ja pysyä sellaisena, se ei silti tarkoita että se ilmenisi paikkojen rikkomisena ja kiroiluna, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Voi olla herkkä ihminen, mutta kun tietää mitkä laukaisee pahimmat oireet, välttää niitä.

Ystäville voi sanoa ystävällisesti, että sori en jaksa viikossa joka ilta menoja, nyt en pääse sillä viikolla. Mutta kävisikö seuraava?

Tai priorisoit ystävät, ja lupaudut menemään vaan, ja vähin äänin perut sen toisen menon siltä viikolta. Etkä yritäkään jaksaa esim hälyä ja väkijoukkoja enempää kuin pystyt.

Tai sanot että tulet pienille etkoille, et itse isoon tilaisuuteen tms

Sinun ei myöskään ole mikään pakko olla vaativien ja hankalien ja liian erilaisten ihmisten seurassa. Jos äitisi ei nyt jo ymmärrä millainen luonne olet, vaan yrittää edelleen muuttaa sinua, eihän sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa etäisyyttä pysyäksesi kasassa.

Jos sinulla on ollut kovin ekstrovertteja miesystäviä, jotka eivät osaa eikä halua antaa sinulle tilaa, he ovat vain olleet vääriä sinulle.

Esim minä tarvitsen päivittäin jonkun rauhallisen hetken, ja viikossa mielellään kokonaisen illan puuhastelen omiani. Minulla on miesystävä joka nopeasti ymmärsi tämän, eikä se ole hänelle ongelma. Meillä on omat asunnot, emme ole muuttaneet yhteen jotta tällainen joustovara ja tila säilyy.

Suuri viisaus on siinä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä odota toisilta liikaa, vaan antaa heidänkin olla sellaisia kuin ovat.

Joidenkin ihmisten seuraa sietää vain tietynkokoisina annoksina. Kun tämän tiedostaa ja toimii sen mukaisesti, heitäkin jaksaa ihan hyvin ja tapaamiset ovat mielekkäämpiä.

Minun äitini aina väitti, että olen liian herkkä. Paljon myöhemmin olen tajunnut, että hän itse on ihminen joka ei kunnioita toisten rajoja, ja jolla ei ole käytöstapoja, vaan hän puhuu ihmisille tosi suoraan ja töykeästi. Tämän ymmärsin vasta, kun olin aikuinen, ja muut ihmiset kautta rantain minulle kommentoivat äitini käytöstä.

Entinen mieheni sanoi, että olen vaikea ja hankala ihminen, vasta erottuani hänestä, tajusin että ongelmani oli päin vastoin liika kiltteys. Olin joustanut liikaakin koska äitini oli kouluttanut minut sellaiseksi. Mieheni mielestä olin hankala jos olin eri mieltä jostain -mikä pitäisi oll normi että ihmiset ovat joskus ei mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vaativa ja vaikea ihminen etten oikeastaan jaksaisi edes itse itseäni. Olen vuosikymmenet kieltänyt olevani erityisherkkä. Olen teeskennellyt että kykenen tekemään työtä ja olemaan muiden ihmisten parissa. Muutamia ystäviä on ollut ja pysynyt siksi että he ovat olleet erityiskärsivällisiä. Totuuden sanoakseni olen kyllä joutunut kontrolloimaan itseäni heidänkin seurassaan.

En ole jaksanut tiettyjä ihmisiä kun he ovat tuntuneet rasittavilta ja ahdistavilta, mm äitini. Olen katkaissut välini heidän kanssaan tai pitänyt yllä muodollista suhdetta. Nyt tajuan miksi niin monet miessuhteenikin menivät pieleen niin pian.

Pitäisikö jaksaa muuttaa itseään ja koettaa kehittyä ihmisenä. En haluaisi taistella ja pingottaa, enkä väkisin muokata luonnettani. Teeskentelyähän se olisi.

Avasin tämän ketjun ja ihmettelin, olenko unissani kirjoittanut aaaveelle.

:(

Juuri äsken, yksin aamukahveja juodessani, ajattelin ihan samoja ajatuksia.

Terv. tietämättään hankala ihminen, joka viihtyy parhaiten yksin 'kun muut ovatn niin rasittavia'

Olen aina arvostanut aitoutta ja luonnollisuutta ja sitä että ihminen on oma itsensä. Olen inhonnut teeskentelijöitä ja ihmetellyt ihmisiä jotka tuntuvat teeskentelevän koko ajan. Eihän se pitäisi edes olla mahdollista, mutta en viettänytkään heidän kanssaan aikaa 24/7.

Nyt luin uusimmasta Tunne&Mieli lehdestä artikkelin, jossa kehotetaan ottamaan roolit arjen apuvälineiksi. Valittu rooli voi auttaa esim introverttiä suojautumaan liialta kuormittumiselta, ja varmaan myös erityisherkkää. Se olisi ikään kuin "hyödyllistä teeskentelyä", joka voisi auttaa selviytymään paremmin erilaisista tehtävistä ja tilanteista.

Kiinnostuin todella. Voisi näytellä hetken ja tunteakin olonsa hyväksi, ahdistumisen ja rasittumisen sijaan.

Tästä on kirjoittaneet mm Ulla-Riitta Hämäläinen-Näsi ja Raimo Niemistö.