En uskalla erota, koska mies on ainoa tukiverkkoni!
Avioliittomme on tullut tiensä päähän mm miehen alkoholisoitumisen vuoksi. Meillä ei ole keskusteluyhteyttä ja muutenkin monet asiat ovat pielessä, mutta mies ei halua erota. Ainoa mikä minua vielä estää hakemasta eroa miehen tahdon vastaisesti, on täydellinen tukiverkottomuus. Muutimme lasten ollessa pieniä toiselle paikkakunnalle. Aluksi yritin jotain hoitorinkiä ehdottaa, mutta vähitellen paljastui, että kaikilla muilla on isovanhempia ja sukulaisia riittävästi hoitoavuksi.
MLL:lta palkkasin hoitajia pari kertaa, mutta ei sieltäkään saanut hoitajia. Viimeinen pisara oli, kun hoitaja syötti allergikolle väärää ruokaa kirjallisista ohjeista huolimatta. SItä paitsi hoitajan palkka on liikaa opiskelijan kukkarolle. Yksi opiskelijatyttö hoiti lapsia pari kertaa vuodessa, kun ei opiskelukiireiltään useammin ehdi. Muuten vain minä ja mies hoidetaan lapsia. Erosta on tulossa ruma, joten mies tuskin joustaisi hoitosopimuksesta milliäkään. Voi olla, että hän kieltäytyy kokonaan ottamasta lapsia luokseen, jolloin olisin todella pulassa! Opintojen lisäksi teen satunnaisia ilta- ja viikonloppuvuoroja, jolloin mies on ollut lasten kanssa.
Tuntuu niin pahalta jäädä tähän liittoon, mutta ei tässä muukaan auta. En näe mitään ratkaisua lastenhoito-ongelmaan.
Kommentit (17)
Muuta sinne missä ne turvaverkot on.
Ei kai alkoholisti voi olla kovin luotettava hoitaja nytkään.
Mä voin hoitaa lapsia jos tuot niille omat ruuat mukana. Omat jo isoja ja ei vielä lapsenlapsia. Mikä paikkakunta?
Kyllä ilman sukuakin pärjää jos haluaa. Sisusta kiinni. Ei olla omienkaan kanssa juurikaan saatu/käytetty lastenhoitoapua. Karsittu omat menot pieniin siksi aikaa kun lapset pieniä. Naapuriapu vastavuoroisesti toimi aikansa.
Päivähoidosta saat hoitopaikan. Tarvittaessa perhetyötä sossulta, lapsiperheiden kotihoitoa? Tukiperhe?
Elä pilaa omaa ja lasten elämää jäämällä. lapset kantaa sitä taakkaa koko ikänsä.
Alkoholistimies "tukiverkko"? Eikös ennemmin ole kyse riippuvuudesta ja muutoksen pelosta.
Vanha p.ska on turvallisempi kuin uusi paratiisi. Näinhän se menee.
Kyllä nainen pärjää aina. Sen opin omasta kokemuksesta ja sen olen omalle tyttärelleni opettanut. Yksin vein minäkin kahta lasta, totaalisen yksin. Isä häipyi eikä nokkaansa näyttänyt, saati maksanut penniäkään lasten elatuksesta.
Ei estänyt opiskella uutta ammattia ja vielä lisäopintoja vielä aikuisena ja äitinä. Sisua siinä vaadittiin ja tahtoa. Piti aina vaan uskoa huomiseen ja ajatella että tänään on näin, huomenna on uusi päivä. Ja pärjättiin. Meistä kasvoi hyvin läheisiä lasten kanssa, ja he ovat oppineet ettei raha kasva puussa. Kaikki välttämätön on kuitenkin pystytty aina hankkimaan, ja ylimääräistäkin silloin tällöin.
Elämä ei aina ole kivaa ja oikeudenmukaista. Se on välillä kova koulu mutta sisulla pärjää. En vaihtaisi mitään pois!
Ja sanottakoot että yhtäkään kaksilahkeista ei elämässämme ole ollut eikä tule "isiä" leikkimään.
Ap, Sen sijaan että valitat täällä omaa sisun puutettasi ja sen seurauksia, koitapa kerätä se sisu jostain ja ymmärrä ettei sinne takahikiälle ole mikään pakko jäädä. Aina voi muuttaa muualle lasten kanssa ja lasten kasvaessa elämäkin helpottaa. Aika on sun apurisi joten TOIMI.
Kiitos viesteistänne! Itseäni varmasti tilanne naurattaisi, jos ei itkettäisi. En voi itsekään uskoa, miten tähän on tultu. Mies on ns työssäkäyvä alkoholisti, joten hän halutessaan pystyy hoitamaan velvollisuutensa.
En voi muuttaa tukiverkkojen lähelle, koska joutuisin keskeyttämään opintoni. Välimatkaa lähes 300 kilometriä. Pidän tärkeänä valmistua uuteen ammattiin, sillä tutkinto tarjoaa paremmat työllistymismahdollisuudet. Toisaalta, jos jaksaisin edes muutaman vuoden, lapset olisivat jo sen verran isoja, että pärjäisivät edes pari tuntia keskenään.
Emme asu missään perähikiällä, mutta en vain ole missään tutustunut ihmisiin, jotka olisivat samanlaisessa tilanteessa. Lasten kautta olen tutustunut muihin perheisiin, mutta jokaisella on isovanhempia ym.
ap
Sä et vain uskalla enää ajatella elämää ilman miestä, kun teillä on keskinäinen riippuvuus.
Jos olet opiskelija-yksinhuoltaja, oletan että saat edullisen opiskelijaperheasunnon ja hoitopaikat lapsille.
Jos teet hoitoalan keikkatyötä, yritä saada lapset vuoropäiväkotiin. Siellä on tietysti myös yöhoitoa.
Montako vuotta opiskelet vielä? Hoitajien opinnot eivät ole pitkiä, varmaan enintään vuoden? Sitten voit muuttaa työn perässä sinne missä on hyvin töitä, paremmin tukiverkkoja, tai hyvät julkiset yhteydet ja vuoropäiväkodit, niin että voit käydä työssä ilman autoa.
Olen itse nykyisin yh ja exäni on alkoholisti. Suurin kynnys oli uskoa että pärjään ilman miestä. Hän oli saanut minut uskomaan etten ikinä pärjäisi, ja minusta ei olisi mihinkään. Valetta kaikki, etten lähtisi ja pysyisin pitämässä hänen kodin ja kulissin pystyssä.
Voi lompakkoloista. Hoida nyt se tutkinto miehen rahoilla ja lähe sitten menemään.
Höpö höpö, nyt lapset päiväkotiin ja heti, hae nyt saman tien paikkaa mars mars. Vuorohoitoon tietysti kun teet vuorotöitä opintojen ohella.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne! Itseäni varmasti tilanne naurattaisi, jos ei itkettäisi. En voi itsekään uskoa, miten tähän on tultu. Mies on ns työssäkäyvä alkoholisti, joten hän halutessaan pystyy hoitamaan velvollisuutensa.
En voi muuttaa tukiverkkojen lähelle, koska joutuisin keskeyttämään opintoni. Välimatkaa lähes 300 kilometriä. Pidän tärkeänä valmistua uuteen ammattiin, sillä tutkinto tarjoaa paremmat työllistymismahdollisuudet. Toisaalta, jos jaksaisin edes muutaman vuoden, lapset olisivat jo sen verran isoja, että pärjäisivät edes pari tuntia keskenään.
Emme asu missään perähikiällä, mutta en vain ole missään tutustunut ihmisiin, jotka olisivat samanlaisessa tilanteessa. Lasten kautta olen tutustunut muihin perheisiin, mutta jokaisella on isovanhempia ym.
ap
No pystyisitkö sinä sinnittelemään niin kauan, että valmistut? Olisiko silloin mahdollista muuttaa lähemmäksi turvaverkkojasi, tai olisiko sinun mahdollista kasvattaa niitä siellä, missä nyt asutte? Tilanne ei todellakaan ole helppo, ja olimme exäni kanssa aika lailla samassa tilanteessa vuosia sitten - onneksi saimme eromme hoidettua sillä tavalla siististi, että pystyimme jatkamaan yhteistyötä vanhempina, ja tätä nykyä olemme myös toistemme turvaverkko monissa asioissa ja erittäin hyvissä väleissä.
En usko että alkoholistista eroamisessa on tuota ystävävaihtoehtoa. Välit voi olla jälleen ok jotain vuosia eron jälkeen, JOS on ymmärtänyt raitistua. Muuten alkoholistin toimenkuvaan ei kuulu ajatella asioita muulta näkökulmalta, kuin mikä vähiten haittaa alkoholin käyttöä. Lasten säännölliset tapaamiset ei kuulu siihen, koska voi joutua olemaan viikonloppuna ajokunnossa, ja selvin päin, ja jättämään juhlia väliin. Avioliitossa voi olla lasten kanssa kotona ja silti tissutella, ja lasten mentyä nukkumaan ottaa viinipullo ksinaloon.
Sinnittelet sitten muutamia vuosia, säästät samalla salaa rahaa uutta tulevaisuuttasi varten ja unelmoit siitä. Lapset kasvaa ja tulee aika kun ne voi jättää muutamaksi tunniksi yksin...
Sinä saat uusia tukiverkkoja, kun vaan etsit ja otat tarjolla olevia vastaan. Et kai sinä loppuikääsi opiskele vaan valmistut joskus ja toivottavasti pääset töihin. Viimeistään silloin pääset tuosta juoposta eroon.
Huomaatko itse, että yksi syy tukiverkkojen tarpeeseen on alkoholisoitunut mies? Jos eroaisit, saisit apua mm. perhetyöntekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidosta saat hoitopaikan. Tarvittaessa perhetyötä sossulta, lapsiperheiden kotihoitoa? Tukiperhe?
Elä pilaa omaa ja lasten elämää jäämällä. lapset kantaa sitä taakkaa koko ikänsä.
Perhetyön sosiaaliohjaajat eivät kyllä mitään lastenhoitajia ole, eivätkä katso lapsia sillä välin kun vanhemmat ovat menoillaan. Kotipalvelu voisi tulla kysymykseen.
-Lastensuojelun sossu
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne! Itseäni varmasti tilanne naurattaisi, jos ei itkettäisi. En voi itsekään uskoa, miten tähän on tultu. Mies on ns työssäkäyvä alkoholisti, joten hän halutessaan pystyy hoitamaan velvollisuutensa.
En voi muuttaa tukiverkkojen lähelle, koska joutuisin keskeyttämään opintoni. Välimatkaa lähes 300 kilometriä. Pidän tärkeänä valmistua uuteen ammattiin, sillä tutkinto tarjoaa paremmat työllistymismahdollisuudet. Toisaalta, jos jaksaisin edes muutaman vuoden, lapset olisivat jo sen verran isoja, että pärjäisivät edes pari tuntia keskenään.
Emme asu missään perähikiällä, mutta en vain ole missään tutustunut ihmisiin, jotka olisivat samanlaisessa tilanteessa. Lasten kautta olen tutustunut muihin perheisiin, mutta jokaisella on isovanhempia ym.
ap
Voi luoja näitä turvaverkkojen tarvitsijoita. Naiset ovat aina kyenneet hoitamaan lapsensa tarpeen tullen ihan itse. Ei kaikilla ole edes olemassa yhtään sukulaisia. Yhteiskuntakin auttaa näissä asioissa ihan ilmaiseksi. itse en ole hoidattanut lapsiani yhdelläkään sukulaisella, se on minusta epäasiallista. Itse lapset on hoidettu kokopäivätyön ohessa. Vähän rankkaa joskus, mutta elämään kuuluu sietää myös epämukavia asioita. Lapset kasvavat koko ajan ja työtaakka helpottaa päivä päivältä. Miten nämä turvaverkot nyt ovat sinulle ihan välttämättömiä? Vaatii vähän viitseliäisyyttä ja vaivaa hoitaa asioita lasten kanssa, mutta ei se ole mahdotonta.
Jos laittaisit lapset hoitoon niin kuin muutkin ihmiset, et tarvitsisi niitä turvaverkkoja (eli ilmaista hoitoapua). Lapsille on kyllä löydyttävä hoitopaikka käytännössä heti kun sitä kunnan varhaiskasvatuksesta haet, koska tarvitset sitä opintojen ja työnteon takia.
Miksi teidän lapset ei ole jo hoidossa?
Tuttu tunne. Opiskelijana hoidatat lapset päiväkodissa lähes ilmaiseksi. Vuorotyöhoitopaikkojakin on olemassa. Lapsia ei pidä jättää alkoholistille hoitoon tai tulee kohta ongelmia. Voit saada uuden elämän vasta sitten kun uskallat luopua entisestä.