Et kai ole buukannut lapsesi syksyä täyteen harrastuksia

Vierailija kirjoitti:

En. Ohjattu maksullinen harrastus on turhuuksien turhuutta. Yritän ohjata omaa nuorta maksuttomien ilmaisharrastusten pariin kuten juoksemiseen. On tosin hyvin tksinäinen, joten toivon että juoksemalla onnistuisi löytämään kavereita lenkkipolulta.

Jo just. Juokseminenhan onkin ihan hemmetin sosiaalinen laji. Myönnä pois, oot niin laiska ettet jaksa kuskata sitä harrastuksiin. Tai sitten saita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmoidusti koko viikon liikkuvat ja harrastavat, tekevätkö he itse oma-aloitteisesti mitään muuta? Soittavatko kavereilleen spontaanisti, että hei lähdetäänkö kirjastoon, puistoon palloilemaan, kavereille, pyöräretkelle, uimaan jne? 

Ei ehdi kun joka päivä on joku harrastus! Tuo oli minun lapsuuteni. En tykännyt kuin yhdestä harrastuksestani mut vanhemmista oli hyväksi soittaa / pelata / olla 4h kerhossa..

Minulla taas lapsena ei oikein ollut mitään. Se mitä minä olisin halunnut harrastaa (esim ratsastus, jalkapallo, musikki, teatteri) ei sopinut minun äidilleni eikä myöskään ne harrastukset joita äitini ehdotti (esim marjastus, lenkkeily, shakki, postimerkkeily) taas puolestaan sopineet minulle. Lopulta sitten vain joko riitelin asiasta äitinikanssa tai sitten sulkeuduin huoneeseen ja makasin sängyllä kun oli tappavan tylsää.

Mies 22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksi harrastus yleensä riittää. Ja mieluinen, ei pakotettu.

Syyskuussa pojalla (lokakuussa 5-v.) alkaa taas jalkapallo maanantaisin ja keskiviikkoisin (on koko talven harrastus) ja tiistaisin ja torstaisin englanninkielen tunnit, joissa yhdistyy leikki ja oppiminen. Ei nyt muuta noin pienelle. 

Tiesotkö että jalkapallon ei tarvitse olla maksullista ja ohjattua jarrastusta? Lapsesi voi yhtä hyvin käydä ihan vain omalla kaveriporukallaan pelaamassa höntsäpalloa koulun kentällä koulupäivän jälkeen silloin kuin lapselle itselleen sopii. Silloin ei tarvitse venyä ja joustaa treeniaikataulujen mukaan eikä maksaa pallonpotkimisesta.

Miten lapsi pelaa nappikset jalassa jalkapalloa jonkun koulun pihalla vaikkapa tammi-helmikuussa? Kerro toki. 

t. 18

15-v. ulkoiluttaa koiran joka ilta. Ei halua muuta. Lukee paljon kirjoja, katsoo leffoja, hoitaa koulun hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmoidusti koko viikon liikkuvat ja harrastavat, tekevätkö he itse oma-aloitteisesti mitään muuta? Soittavatko kavereilleen spontaanisti, että hei lähdetäänkö kirjastoon, puistoon palloilemaan, kavereille, pyöräretkelle, uimaan jne? 

Niinpä! Ja kysyisin myös, että nämä ohjelmoidusti koko viikon harrastavat, teettekö te koskaan mitään perheenä vain meneekö yksi tyyppi tonne ja toinen tänne ja vanhemmat kolmanteen paikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ohjattu maksullinen harrastus on turhuuksien turhuutta. Yritän ohjata omaa nuorta maksuttomien ilmaisharrastusten pariin kuten juoksemiseen. On tosin hyvin tksinäinen, joten toivon että juoksemalla onnistuisi löytämään kavereita lenkkipolulta.

Jo just. Juokseminenhan onkin ihan hemmetin sosiaalinen laji. Myönnä pois, oot niin laiska ettet jaksa kuskata sitä harrastuksiin. Tai sitten saita.

Itse käyn polulla kavereittenikanssa ja me juostaan kimpassa. Se on todella mukavaa ja paljon antoisampaa kun juoksee yhdessä eikä yksin. Meillä lapsi taas harrastaa piirtämistä ja on siksi paljon yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmoidusti koko viikon liikkuvat ja harrastavat, tekevätkö he itse oma-aloitteisesti mitään muuta? Soittavatko kavereilleen spontaanisti, että hei lähdetäänkö kirjastoon, puistoon palloilemaan, kavereille, pyöräretkelle, uimaan jne? 

Niinpä! Ja kysyisin myös, että nämä ohjelmoidusti koko viikon harrastavat, teettekö te koskaan mitään perheenä vain meneekö yksi tyyppi tonne ja toinen tänne ja vanhemmat kolmanteen paikkaan?

Ohjelmoitujen harrastusten ohella on kavereiden kesken tai perheen kesken paljon spontaania toimintaa. Esim. luontoretki sunnuntaisin, joku ruokaravintola reissu perjantai-iltaisin, yhteinen leffailta kotisohvalla, tai sitten lumisotaa kavereitten kanssa. Kaikelle on aina oma aikansa. Harrastus ei ole pois muista aktiviteeteista.

Vierailija kirjoitti:

En. Ohjattu maksullinen harrastus on turhuuksien turhuutta. Yritän ohjata omaa nuorta maksuttomien ilmaisharrastusten pariin kuten juoksemiseen. On tosin hyvin tksinäinen, joten toivon että juoksemalla onnistuisi löytämään kavereita lenkkipolulta.

Lapsella ei ole kavereita ja vanhempi tuuppaa sen lenkkipolulle hikinauhaisten setien sekaan? Miten olisi joku sosiaalinen harrastus, jossa voi oikeasti tutustua ihmisiin? 

En, ihan itse on teini bookannut.

Minimi 20 tuntia treenaa viikossa, on maajoukkueessa. Itse haluaa. Kukaan ei pakota.

Aika negatiiinen aloitus. IHan kuin harrastukset olisivat joku riippakivi. Fiksut harrastaa! Menee lapsuus ja nuoruus hukkaan jos ei tee muuta kuin pelaa ja juo energiajuomia, oikeet wt-perheiden pullaposket. 

7v vielä miettii, ottaako syksyksi musiikkiharrastuksen vai keskittyykö kouluun, 5v käy kerran viikossa muskarissa. Lisäksi meillä on koko perheen liikuntaharrastus (ei ohjattu).

Meillä on tosi älykkäät ja ihanat lapset, mutta he ovat sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee paljon aikaa vain oleiluun. Lisäksi arvostamme korkealle perheen keskinäisiä juttuja: yhdessä kokkaamista ja syömistä, päivittäistä ulkoilua ym.

12-vuotiaalla neljät urheilutreenit viikossa, musiikkiopistossa käy kolmesti viikossa (soittotunti, teoriatunti ja orkesteri). Omasta halustaan jatkaa näitä monivuotisia harrastuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksi harrastus yleensä riittää. Ja mieluinen, ei pakotettu.

Syyskuussa pojalla (lokakuussa 5-v.) alkaa taas jalkapallo maanantaisin ja keskiviikkoisin (on koko talven harrastus) ja tiistaisin ja torstaisin englanninkielen tunnit, joissa yhdistyy leikki ja oppiminen. Ei nyt muuta noin pienelle. 

Tiesotkö että jalkapallon ei tarvitse olla maksullista ja ohjattua jarrastusta? Lapsesi voi yhtä hyvin käydä ihan vain omalla kaveriporukallaan pelaamassa höntsäpalloa koulun kentällä koulupäivän jälkeen silloin kuin lapselle itselleen sopii. Silloin ei tarvitse venyä ja joustaa treeniaikataulujen mukaan eikä maksaa pallonpotkimisesta.

Ei täällä ole käytännössä mitään paikkaa jossa sitä palloa voisi potkia. "Koulun kenttä" on varattu koululle 16 asti (yläkoululaisilla tunteja sinne asti) ja sitten urheiluseuroille 22 asti. Pihoilla ei mahdu potkimaan, teillä tai parkkipaikoilla ei saa potkia, mitään sopivia puistoja ei ole.

Lapset on ajettu ulkoa sähköisten pelien pariin, koska missään ei ole tilaa.