Lue keskustelun säännöt.
Psykiatri suositteli masennukseeni...
03.08.2018 |
Seurustelun aloitusta. Että näin. Mielipiteitä? Voiko miehen puute olla syy miksi olen masentunut?
Kommentit (22)
Höpö höpö.
Hoida itsesi kuntoon ensin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeestikko psykiatri?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
Hoida itsesi kuntoon ensin
Eli mielestäsi jos ja kun en koskaan parannu masennuksestani, en siis koskaan tule saamaan suhdetta ja rakkautta? Well that sucks.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeestikko masentunut?
Keskivaikea masennus-diagnoosin saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten sinänsä yhtään ihmettele. Aika usein psykiatrit tuntuu olevan aika konformisteja, yrittävät saada ihmiset sellaiseen elämään kuin mitä enemmistö arvostaa ja viettää.
Itselläkin ollut aiemmin masennusta, ja lääkereseptien lisäksi sain psykiatrilta neuvoja kuten hanki miesystävä, perusta perhe, ala harrastaa, olla enemmän sosiaalinen. Se ärsytti, koska en kokenut että MINÄ aidosti haluan sellaista, en ollut ilman masennustakaan sen luontoinen ihminen, enkä halunnut että minulle pakotetaan enemmistön arvoja ja huveja.
Ja minä toivuin aikanaan masennuksesta, enkä ole koskaan hankkinut miesystävää tai perustanut perhettä tai alkanut olla sosiaalinen, vaan nautin elämästäni ääri-introvertin luonteeni mukaisesti aika erakkona.
Jos aloitus pitää paikkansa, niin olet tavannut äärettömän typerän psykiatrin. Minullakin on yhdestä sellaisesta kokemusta. Pääsitkö vaihtamaan hoitavaa lääkäriäsi ennen kuin käynnit muuttuvat sinulle liian vaikeiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan fiksu ehdotus. Kaverilla toimi seurustelun aloittaminen paljon paremmin kuin mikään lääkitys
Vierailija kirjoitti:
Seurustelun aloitusta. Että näin. Mielipiteitä? Voiko miehen puute olla syy miksi olen masentunut?
Miksi kysyt muiden mielipiteitä tähän? Vain sinä itse tiedät miten tuon asian koet. Se ei silti muuta sitä miksikään, että psykiatri käyttäytyi sinua kohtaan törpösti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksu ehdotus. Kaverilla toimi seurustelun aloittaminen paljon paremmin kuin mikään lääkitys
Nämä eivät ole mitään keskenään vaihtoehtoisia masennuksen hoitomuotoja. Lääkitys on olennainen osa masennuksen hoitoa, jos kyseessä on joku muu kuin lievä muoto.
Kyllä psykiatrit ja psykoterapeutit voivat ehdottaa mitä kummallisimpia asioita. Mulle eräs ehdotti kerran vakavissaan, että alkaisin stalkata erästä lapsuuteeni liittyvää henkilöä! Purskahdin spontaaniin nauruun, enkä ainakaan vielä ole alkanut.
Näissä asioissa on siis kyse kontekstista: jos oman juttunikin selittäisin juurta jaksain, se vaikuttaisi paljon järkevämmältä. Noissa ammateissa mennään niin pintaa syvemmälle, että ajattelu on parhaimmillaan todella notkeaa, eikä sitä säätele yleiset konventiot, mutta kääntöpuolena on, että joskus sitten näiltä tyypeiltä pääsee sammakoitakin suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. En ole yhtään yllättynyt. Parin kerran masennuksesta keskusteltaessa kavereiden kanssa olen sanonut, että jos olet nuori tai nuorehko sinkku, varsinkin nainen, niin ammattiapua on masennukseen turha lähteä hakemaan. Kukaan ei ota pulmiasi tai avuntarvettasi vakavasti, poikaystävän ja lastenteon tyrkytys sen sijaan alkaa heti.
Minun kohdallani kyseessä ei ollut psykiatri vaan psykologi mutta kumminkin. Kahdelle ystävälleni taas psykoterapeutti rupesi jankkaamaan pariutumisesta ja lapsista. Jos kyse ei ole syvään juurtuneista ja vakavista traumoista, tai esim. psykoottisesta masennuksesta, niin ratkaisukeskeisen lyhytterapian puolelta löytyy enemmän asiakasta kunnioittavia tyyppejä. Mutta sopii tosiaan enemmän heille, joilla on perustoimintakyky kondiksessa ja jonkinlainen motivaatio elämään kohdallaan.
Lääkkeiden kanssa kannattaa olla varovainen. Lukekaa vaikka tämä ketju, jos ette usko: https://www.vauva.fi/keskustelu/3206318/masennuslaakkeiden-haittavaikutukset-rakastuminen-estyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden kanssa kannattaa olla varovainen. Lukekaa vaikka tämä ketju, jos ette usko: https://www.vauva.fi/keskustelu/3206318/masennuslaakkeiden-haittavaikutukset-rakastuminen-estyy
Olen kyllä tuntenut ihastumista/jopa rakastumistakin vaikka olen syönyt masennuslääkkeitä. En vain ihan usko että jos nyt saisin miehen, yht'äkkiä parantuisin masennuksestani. ap
Nro 12 jatkaa vielä, mutta toisesta kulmasta:
Sitä mieltä olen kyllä vahvasti, että pariutumiseen liittyvissä asioissa ei alan ihmisten pitäisi missään nimessä möläytellä, varsinkaan nuorille! Itselle kävi valitettavasti niin, että kun 15-vuotiaana sairastuin paniikkihäiriöön, niin nuorisopsykologipa tölväisi mulle, että "nuo tuollaiset menevät yleensä ohi ensimmäisten seksikokemusten jälkeen". Se tuli aivan puskista ja aiheutti valtavat paineet tuleviksi vuosiksi ja siksi itse asiassa seksielämän aloituskin viivästyi, kun liitin siihen aivan asiaankuulumattomia juttuja! Ja ps: eipä seksielämä auttanut siihen millään lailla, vaan pitkällinen terapia vuosia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden kanssa kannattaa olla varovainen. Lukekaa vaikka tämä ketju, jos ette usko: https://www.vauva.fi/keskustelu/3206318/masennuslaakkeiden-haittavaikutukset-rakastuminen-estyy
Puppua. Ei päde minuun tippaakaan. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olen vuosikausia ollut mieheni tavattuani hänen kanssaan hyvässä suhteessa. Ja silti myös masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Joo. En ole yhtään yllättynyt. Parin kerran masennuksesta keskusteltaessa kavereiden kanssa olen sanonut, että jos olet nuori tai nuorehko sinkku, varsinkin nainen, niin ammattiapua on masennukseen turha lähteä hakemaan. Kukaan ei ota pulmiasi tai avuntarvettasi vakavasti, poikaystävän ja lastenteon tyrkytys sen sijaan alkaa heti.
Minun kohdallani kyseessä ei ollut psykiatri vaan psykologi mutta kumminkin. Kahdelle ystävälleni taas psykoterapeutti rupesi jankkaamaan pariutumisesta ja lapsista. Jos kyse ei ole syvään juurtuneista ja vakavista traumoista, tai esim. psykoottisesta masennuksesta, niin ratkaisukeskeisen lyhytterapian puolelta löytyy enemmän asiakasta kunnioittavia tyyppejä. Mutta sopii tosiaan enemmän heille, joilla on perustoimintakyky kondiksessa ja jonkinlainen motivaatio elämään kohdallaan.
Teillä taitaa olla muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin lievä masennus.
Olen hoikka, perusnätti nainen ja olen ollut vaikean masennuksen vuoksi psykiatrin juttusilla 17-vuotiaasta alkaen ja ikinä ei ole otettu miesasioita saati perheenperustamista esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. En ole yhtään yllättynyt. Parin kerran masennuksesta keskusteltaessa kavereiden kanssa olen sanonut, että jos olet nuori tai nuorehko sinkku, varsinkin nainen, niin ammattiapua on masennukseen turha lähteä hakemaan. Kukaan ei ota pulmiasi tai avuntarvettasi vakavasti, poikaystävän ja lastenteon tyrkytys sen sijaan alkaa heti.
Minun kohdallani kyseessä ei ollut psykiatri vaan psykologi mutta kumminkin. Kahdelle ystävälleni taas psykoterapeutti rupesi jankkaamaan pariutumisesta ja lapsista. Jos kyse ei ole syvään juurtuneista ja vakavista traumoista, tai esim. psykoottisesta masennuksesta, niin ratkaisukeskeisen lyhytterapian puolelta löytyy enemmän asiakasta kunnioittavia tyyppejä. Mutta sopii tosiaan enemmän heille, joilla on perustoimintakyky kondiksessa ja jonkinlainen motivaatio elämään kohdallaan.
Teillä taitaa olla muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin lievä masennus.
Olen hoikka, perusnätti nainen ja olen ollut vaikean masennuksen vuoksi psykiatrin juttusilla 17-vuotiaasta alkaen ja ikinä ei ole otettu miesasioita saati perheenperustamista esille.
Erikoista. Itse masentunut, myös keskivaikea. Ehkä jostain 18-vuotiaasta asti ja nyt ikää 36. Terapiassa aika ajoin, ei mitään apua. Aina vaan puhutaan siitä että pitäisi olla naisystävä ja ettei saisi juoda alkoholia. Ei oikein muuta 'neuvoa' tule.
m36
En oikeasti osaa kuvitella haluavani mitään niin vähän kuin poikaystävää/parisuhdetta, hyi yök. Tuun sit varmaan olemaan masentunut 4ever, evvk :D
Ihan oikeestikko psykiatri?