Vanheminen: miltä tuntuu? Onko kamalaa? Miksi?

Ei mikään. On ihanaa kun ei tarvitse enää hössöttää uran tai perheen perustamisen tai ulkonäköpaineiden takia. 

No nyt ikää 45, ei mikään ahdista eikä pelota paitsi lievästi mahdollisuus siitä että ihan ne viimeiset vuodet olisi kamalat. Kun olen suvussa nähnyt tapauksen jossa ihminen makasi 10 v vanhainkodissa tajuissaan, ja älynsä säilyttäneenä, mutta kykenemättömänä kehollaan tekemään muuta kuin nielemään ruokaa ja hengelmittämään. Ei puhumaan, ei liikkumaan tms. Ja oli silminnähden tuskainen ja ahdistunut koko ajan. Sellaista osaa pelkään, mutta onneksi ei ole kovin yleistä.

Ikä 48.

Koska synnytin myöhemmällä iällä, pelottaa se, että lapseni jää äidittömäksi nuorella iällä.

Muu ei pelota.

Vierailija kirjoitti:

No nyt ikää 45, ei mikään ahdista eikä pelota paitsi lievästi mahdollisuus siitä että ihan ne viimeiset vuodet olisi kamalat. Kun olen suvussa nähnyt tapauksen jossa ihminen makasi 10 v vanhainkodissa tajuissaan, ja älynsä säilyttäneenä, mutta kykenemättömänä kehollaan tekemään muuta kuin nielemään ruokaa ja hengelmittämään. Ei puhumaan, ei liikkumaan tms. Ja oli silminnähden tuskainen ja ahdistunut koko ajan. Sellaista osaa pelkään, mutta onneksi ei ole kovin yleistä.

Jos silmät liikkuu niin niillä pystyy usein kommunikoimaan kyllä apuvälineiden kanssa. Ainakin jos joku ymmärtää sellaista tarjota