Lue keskustelun säännöt.
Ero renttumiehestä, suru ja ikävä vie voimat
02.08.2018 |
Erosin reilu kuukausi sitten miehestä, jota voisi monestakin syystä kutsua rentuksi. Liallista alkoholinkäyttöä, rahaongelmia, valehtelua ja viimeiseksi paljastui myös pettäminen. Kaiken järjen mukaan on vaan hyvä, että pääsin tyypistä eroon. Mutta sydän ei vaan käsitä sitä. Ikävä ja suru on raastavia, olen laihtunut useamman kilon koska ruokahalua ei ole ja tulevaisuus tuntuu masentavalta. Mieli muistaa tällä hetkellä vain ne hyvät hetket ja muistot, etenkin suhteen alkuajat. Niitä pyörii päässä yhä uudestaan ja uudestaan, tuntuu että kaipuu on niin suuri ettei saa henkeä. Olen yrittänyt tietoisesti ajatella kaikkia niitä syitä, miksi ero on tapahtunut. Ei vaan auta. Kyseessä oli lisäksi ensimmäinen varsinainen parisuhde minulle ja ensimmäinen oikea rakkaus. Mies satutti todella pahasti, mutta ikävöin silti.
Kaipaisin vertaistukea, tsemppiä ja kokemuksia, miten näin pohjattomalta tuntuvasta kuilusta pääsee ylös :/
Kommentit (22)
Aika parantaa haavat kirjoitti:
Otat nyt vaan aikaa itsellesi ja toivut, esim vietät aikaa ystäviesi kanssa ja teet asioita joista pidät, mutta tärkeintä että yrität rentoutua ja unohtaa ne negatiiviset muistot ja jatkaa eteenpäin, mutta älä anna mielesi katkeroitua ja jäädä kaunaan kiinni, muista että kaikki ihmiset eivät ole ilkeitä, pahoja, pettäjiä vaikka se edellinen miehesi juuri sellainen sattui olemaan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teet vastoinkäymisistä voimaa.
Älä yritä kiirehtiä uuteen suhteeseen (laastari) vaikka joskus yksin oleminen voi olla tylsää ja raskasta.
Ole armollinen itsellesi, sillä elämä on matka johon mahtuu niin iloja kuin suruja, urotöitä ja virheitäkin.
Hyvää loppukesää ja parempaa onnea matkaan, ja pidä itsesi huolta.
Kiitos sanoistasi <3 Ystävien kanssa olen pyrkinyt mahdollisimman paljon aikaa viettämään, muuten tuntuu ettei oikein löydy energiaa tai mielenkiintoa mihinkään. Kotona yksin oleminen tuntuu todella raskaalta ja välttelen sitä viimeiseen asti. Vaikka joskushan se tyhjyys on kohdattava :/ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon ei auta kuin aika. Puolen vuoden päästä näet asiat jo ihan toisessa valossa. Sinun kannattaisi myös käydä keskustelemassa psykologin tms kanssa. Sinulla voi olla läheisriippuvuussuhde mieheen.
Järjestä itsellesi paljon mieleistä tekemistä. Älä jää yksin piehtaroimaan noiden tunteiden kanssa.
Älä missään tapauksessa palaa miehen kanssa yhteen! Minä tein sen virheen. Pyristelin eroon huonosta suhteesta, kävi kuten sinulle, olin surkea, laihduin. Ja hullu olin, kun mies alkoi kuikutella takaisin, palasin yhteen.
Nyt olemme taas eronneet. Nyt paluuta yhteen ei ole, mies aiheutti niin syvät haavat lopulta. Eli älä vaan palaa huonoon suhteeseen.
Minkä hemmetin takia tuo läheisriippuvuussuhdekortti vedetään aina esiin? Jos on rakastanut jotain ihmistä tosissaan ja tulee ero ja suree ja ikävöi niin on läheisriippuvainen? Vai mikä ihme on sen läheisriippuvuuden kriteeri?
Mä olin 25 vuotta renttumiehen kanssa yhdessä ja kun hän jätti niin olen kaivannut kaikkea. Olenko siis läheisriippuvainen vai onko vaan ikävä ja outoa, kun kaikki muuttui yhtäkkiä, että naps?
Sydänsuruihin auttaa uudet sydänsurut...ja niitähän tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se ero sattuu, tai useimmiten. Se on normaalia ja kertoo että olet tunteva ihminen.
Niin klisesitä kuni se onkin niin aika parantaa haavat. Se ei auta nyt, eikä se minulla auttanut siinä pahimmassa hetkessä muissakaan rankoissa eroissa vaikka sen tiedosti mielessään että on näistä ennenkin selvitty, vaikka on tuntunut siltä kun sydäntä revittäisi rinnasta ja henki ei kulje.
Älä stressaa yksin olemista, sen aika tulee kyllä ja siihen tottuu. Päivä päivältä on helpompaa, henki kulkee vähän kevyemmin. Muista ettet ole ainoa, ikäväkyllä vaan ne surut on surettava. Nuo kaikki ajatuksen on normaaleja ja niitä tulee lisää. Sieltä nousee se vihakin.
Tsemppiä <3
Olen kyllä itsekin tuota läheisriippuvuusasiaa miettinyt jo aiemminkin tämän suhteen aikana. Uskon, että jossain määrin kyse voi olla siitäkin. Olin jo kauan aikaa mielessäni pohtinut eroa, koska en voinut suhteessa kovin hyvin. En vaan kyennyt lähtemään. Myötätunto, ymmärrys ja rakkaus miestä kohtaan estivät aina, vaikka hän olisi kuinka inhottavasti toiminut. Hän ei myöskään koskaan tahtonut erota, eikä minusta ollut tekemään yksin sitä aloitetta. Viimeinen seinä tuli vastaan reilu kuukausi sitten, kun mies jäi pettämisestä ja valehtelusta kiinni. Siinä vaiheessa jo mieskin oli sitä mieltä, ettei hän kaiken tämän jälkeen pysty kanssani olemaan. Tuskin olisin itsekään enää pystynyt, niin rikki menin. Vaikka hetken aikaa olin kyllä sitä mieltä, että annan kaiken anteeksi ja voimme yrittää yhdessä käsitellä asiat. En tuntenut enkä tunne vieläkään vihaa. Kieltäydyin uskomasta, että nyt on tullut se hetki, kun täytyy oikeasti päästää irti. Monen ulkopuolisen mielestä kuulostaa varmasti järjettömältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on ajankohtainen ketju. Mulla erosta on nyt noin tunti. Yhdessäoloa 3 vuotta. Suhde oli täynnä hurmaavinta rakkautta jota eläissäni olen saanut kokea. Ja hirveimpiä hetkiä, rahaongelmia, päihteitä, valehtelua, lievää väkivaltaakin. Eron hetkellä mies sanoi että mulla ei ole sydäntä. En juuri nyt tiedä rakastinko miestä koskaan. Riitoja ja eroja oli useita, tällä kertaa tiedän että ero on lopullinen. Jos ap olet linjoilla, olisi ihana vaihtaa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on ajankohtainen ketju. Mulla erosta on nyt noin tunti. Yhdessäoloa 3 vuotta. Suhde oli täynnä hurmaavinta rakkautta jota eläissäni olen saanut kokea. Ja hirveimpiä hetkiä, rahaongelmia, päihteitä, valehtelua, lievää väkivaltaakin. Eron hetkellä mies sanoi että mulla ei ole sydäntä. En juuri nyt tiedä rakastinko miestä koskaan. Riitoja ja eroja oli useita, tällä kertaa tiedän että ero on lopullinen. Jos ap olet linjoilla, olisi ihana vaihtaa ajatuksia.
Linjoilla olen. Ajatusten vaihto on varmasti prosessin käsittelyssä hyvä asia. Vaikka ei olekaan mukava kuulla, että muillakin on vaikeaa, niin on kuitenkin helpottavaa tietää ettei ole tuntemuksineen yksin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kun vastaisit. Mun aivot on tällä hetkellä puurossa. Blokkasin miehen WhatsAppissa, Mesessä ja Facebookissa. Olo on turta, ei tunnu miltään. Vielä eilen myöhään illalla istuin hänen kanssaan lämpimässä kesäyössä hautausmaalla näköalapaikalla ja nojasin pääni hänen rintaansa vasten. Tänään sitten kävi näin.
Vaikka olet erossa.. Jos annat luvan itsellesi tuntea myös rakkautta erossa ollessasi /muistaa hyvät hetket, niin kauan kunnes rakastuminen hiipuu pois, ei -pelkkä- suru revi sinua. Myöhemmin huonot puolet ehkä valtaavat tilan, rakastuminen lopahtaa. Tee hetkittäin jotain muuta jos voit. Ajan kanssa tilanne takuulla muuttuu, vaikka luulee, ettei koskaan. Ihminen voi olla aivan muuta kuin mitä kuvittelit ja mihin rakastuit. Harmi että meni noin, monille käy sama, nuorena ei osaa varoa. Uusia asioita elämään, ehkä harrastuksiin, vaikka kotona? Ruokahalu palaa joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus mulla ja tunne oli tosi ristiriitainen kun kaikki sanoi että hyvä että pääsit siitä eroon mutta itse en ollut niin varma halusinko vai en. Suhde oli tosi satuttava ja päätin lopulta että otan irtioton ja lähden ulkomaan matkalle ja se auttoi kun pääsin ihan toiseen perspektiiviin ja tapasin muita miehiä. Kun palasin Suomeen päätin etten vastaa hänen viesteihin mitään, koskaan ja kun soittijostain muusta numerosta ym niin laitoin luurin korvaan. Se auttoi ja luovutti sit lopulta. Nyt on mennyt erossa jo vuosi enkä enää koskaan vois palata. Tää oli mun pelastusrengas.
Tässäkin tapauksessa kaikki muut ovat puolestani kamalan vihaisia ja sanovat vaan, miten hyvä on että pääsin moisesta eroon. Ymmärrän kyllä että näinhän se varmasti on, mutta kaikesta pahasta huolimatta rakastin tätä ihmistä enemmän kuin ketään aiemmin. Vai oliko se ehkä jonkun verran myös jotain oman tyhjiön täyttämistä? En tiedä. Mutta annoin hänen kohdella itseäni huonosti pitkään pystymättä irrotrautumaan.
Tässä on tunteet menneet vuoristorataa vaihdellen shokista turtumiseen, kieltämiseen ja pohjattomaan suruun. Olen kyllä ajatellut, että jollekin ammattilaiselle voisin tunteitani käydä purkamassa. Läheisiä kun haluaa kuitenkin jonkun verran säästää. Jos mahdollista, niin maisemanvaihdos tekisi varmasti hyvää. Valitettavasti juuri nyt ei lähiaikoina onnistu. Kamalinta on olla yksin kotona hiljaisuudessa. Myös jokainen kadunkulmaus tuo mieleen muistoja. Musiikin kuuntelukin sattuu, jokainen melodia ja lyriikat tuovat joko mieleen muistoja tai kertovat meistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös pohtia tuntojasi Al-Anonin tilaisuuksissa, jossa läheisen alkoholinkäytöstä kärsivät toipuvat vertaistuen ja 12 askeleen ohjelman avulla. Minä sain tapaamisista ystävällisyyttä ja lämpöä, mikä helpotti eroa.
Täällä tuo eilen eronnut, huomenta. Mies yritti illalla soittaa, en vastannut. Todennäköisesti olisi vaan pyytänyt kyytiä johonkin epämääräisen kaverin luo, ja rahaa. Olen tästä lähdössä pankkiin hoitamaan hänen mulle aiheuttamia raha-sotkuja. Toimin kuin robotti, en tunne mitään. Joku shokki päällä varmaankin.
Ap, mullakin on jo kokemusta tuosta että läheiset eivät ymmärrä. Oma siskoni on ollut mulle aina läheinen mutta tämän suhteen myötä välimme ovat menneet hyvin hankaliksi. En voi puhua hänelle tästä erosta mitään koska hän pääsisi vain sanomaan että mitäs mä sanoin. Voimia ap tähän päivään!
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuo eilen eronnut, huomenta. Mies yritti illalla soittaa, en vastannut. Todennäköisesti olisi vaan pyytänyt kyytiä johonkin epämääräisen kaverin luo, ja rahaa. Olen tästä lähdössä pankkiin hoitamaan hänen mulle aiheuttamia raha-sotkuja. Toimin kuin robotti, en tunne mitään. Joku shokki päällä varmaankin.
Ap, mullakin on jo kokemusta tuosta että läheiset eivät ymmärrä. Oma siskoni on ollut mulle aina läheinen mutta tämän suhteen myötä välimme ovat menneet hyvin hankaliksi. En voi puhua hänelle tästä erosta mitään koska hän pääsisi vain sanomaan että mitäs mä sanoin. Voimia ap tähän päivään!
Voimia myös sinulle! Tuo eräänlainen shokki tai turtumustila voi olla alussa ihan hyödyllinen. Saa asioita hoidettua ja mieli suojautuu pahimmalta. "Mitäs mä sanoin" on kyllä kommentti, jota ei tässä tilanteessa halua kuulla. Se on niin helppoa ulkopuolelta tulla sanomaan, kun ei ole elänyt kyseisessä suhteessa. Ulkopuolisille asiat ovat niin mustavalkoisia.
Itse huomaan olevani nyt surun ja masentuneisuuden kuopassa. Olen hoitanut paljon eroon liittyviä käytännön asioita jotka ovat viivästyneet. Niiden myötä tilanne muuttuu jotenkin todemmaksi. Ap
Mies yritti taas soittaa. Ensimmäiset pahan olon aallot nostavat päätään. Sain aamun pankkiasiat hoidettua. Ahdistaa edessä oleva perjantai-ilta, kun en tiedä missä mies (tai siis ex) on. Toivon ja pelkään että ottaa yhteyttä.
Kyllähän ero on kuin pieni kuolema. Eikä rakkaus valitettavasti ole aina järjen asia.
Otat nyt vaan aikaa itsellesi ja toivut, esim vietät aikaa ystäviesi kanssa ja teet asioita joista pidät, mutta tärkeintä että yrität rentoutua ja unohtaa ne negatiiviset muistot ja jatkaa eteenpäin, mutta älä anna mielesi katkeroitua ja jäädä kaunaan kiinni, muista että kaikki ihmiset eivät ole ilkeitä, pahoja, pettäjiä vaikka se edellinen miehesi juuri sellainen sattui olemaan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teet vastoinkäymisistä voimaa.
Älä yritä kiirehtiä uuteen suhteeseen (laastari) vaikka joskus yksin oleminen voi olla tylsää ja raskasta.
Ole armollinen itsellesi, sillä elämä on matka johon mahtuu niin iloja kuin suruja, urotöitä ja virheitäkin.
Hyvää loppukesää ja parempaa onnea matkaan, ja pidä itsesi huolta.