Inhoaako kukaan muu sanaa "avovaimo"?
Musta tää on niin yöks sana :D kun yhdessä asumisella ei ole kuitenkaan vaimouden kanssa mitään tekemistä..
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tampereen murteessa on ihana, lämmin ja kummallekin sukupuolelle sopiva ilmaus kumppanista: "toi" (sopii ääntää myös ranskalaisittain thuaaa)
Taipuu "se" jos ei ole juuri välittömässä läheisyydessä.
Kannatan termin LEIPÄSUSI elvyyttämistä! Aion aloittaa kälystäni! 😄
Vierailija kirjoitti:
Susipari sopii paremmin. Esim. Jossain toimistos sanois et juu hän on mun susipari.
"Oltiin susiparin kanssa lomareissulla."
"Mun susipari tuo mut huomenna töihin"
Vierailija kirjoitti:
Anoppi puhui minsta kaikille poikansa kaverina. Se alkoi tuntua hullulta siinä vaiheessa, kun meillä oli jo kaksi lasta ja oltiin asuttu yhdessä pitkään. Kerran anoppi taas esitteli minut tutulleen "tässä on Mikon kaveri", niin minun teki mieli kättä ojentaessa esitellä itseni "Pekka Partamielinen" - tuon tilalla siis yksi miehen oikean kaverin nimi.
Mun mummo puhuu seurustelukumppaneista just kavereina. Tyyliin "Onkos Santulla ketään kaveria?" Oon kanssa aina pitänyt sitä vähän hassuna ilmaisuna. Melkein kuin se olisi jonkinlainen eufemismi, jotenkin häveliäs. Ehkä se on joku sukupolvijuttu :D
Huh, ja niin naisten sukunimihullukin löysi tämän ketjun.
Meillä kanssa anoppi puhuu ystätävästä. Tytärtä ärsyttää kun lässyttää hänelle, että "on se kiva kun oot löytänyt ystävän".
Mutta puolisoni ja mieheni -nimitysten käyttämisessä on se huono puoli, että ne kuuluu aviollisille. Harhaanjohtavaa siis, jos avopuoliso käyttää mieheni tai puolisoni -nimitystä.
Myös äitini ikätoverit puhuvat äidin "kaverista" kun hän leskenä oltuaan alkoi seurustella. Se on heidän ikäpolven teinien slangia kai. Just että "onkos sillä Minnalla kaveri" tarkoitetaan poikaystävää.