Mitä olet valehdellut työhaastattelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että haluan sen työn.

Tähän valheeseen itsekin olen sortunut. :D Olin etukäteen tullut siihen tulokseen, että en halua kyseistä työtä erinäisistä syistä johtuen, mutta jotenkin menin normaaliin työhaastattelutilaan, jossa olin ajatuksissa, että tämä työ on juuri oikea minulle. Sitten työhastattelun jälkeen kauhistelin, että voi ei, mitä tuli tehtyä kun kaikkeni yritin. :D No ei kaikkeni kuitenkaan riittänyt ja en saanut kyseistä työtä.

Tai mistä sitä tietää vaikka sen työn vielä saisinkin! Haastattelun tulosta ei ole vielä ilmoitettu. (Haastattelu tosin oli huhtikuussa.. työnhakijan elämää.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valehtelin, että haastattelevan miehen elin tuntuu hyvältä sisälläni. Todellisuudessa sillä oli prinssinnakki.

Eli et kertonut olevasi väljää mallia.

Sinulla näköjään on prinssinakki. Ei ole väljiä naisia, kaikkien värkki täyttyy yhdellä sormella, mutta ulos mahtuu vauva.

Noin lyhyt kuin sinun ei ylety sisään asti.

Vierailija kirjoitti:

Valehteli olevani lääkäri. Voin myöhemmin kertoa tarkemmin, mutta nyt on kiire leikkaussaliin. Nukutettu potilas odottaa.

Heräsin just heräämöstä ja mulla on vatsassa sellainen tunne, että ihan kuin sinne olisi jäänyt joku terävä esine. Mitä sä jätit sinne?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelen valehtelemista jollei CV ole mahtava ja aukoton. Aukot kannattaa ainakin valehdella, itse olen näin tehnyt.

Miten olet selittänyt cv:n aukot?

Siinäpä sinulle miettimistä!

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksesta!

Olin kerran haastattelussa ja alettiin tivata, olisiko minulla joku erikoinen harrastus tai taito, jota voisin opettaa työkavereille. Tuntui tosi tärkeältä, että osaisi tehdä jotain "persoonallista" tyyliin Jenni Haukion "kalannahan parkitsemiset". Sen jälkeen hankin erikoisen harrastuksen, jota olen kokeillut muutaman kerran ja voin mainita sen. Oikeasti en harrasta sitä kovin paljoa, mutta voin tuoda sen aina erikoisuutena esille. Tyyliin harrastan stand up -komiikkaa (ei tämä, mutta tätä luokkaa) ja olen pikkuhiljaa kehitellyt itselleni tyyliä... Mutta on vielä vaiheessa. :)

Minkä harrastuksen? Tai mitkä harrastukset olisi hyviä vastauksia? Välillä on tuntunut, että harrastusvastauksen pitäisi olla mielenkiintoisempia kuin itsellä on. Mutta en usko, että normaali työssäkäyvä sen ihmeellisyyksiä jaksaa harrastaa kuin itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi valehtelun laji jota olen harrastanut vielä. Olen kokeillut kokeeksi, pystyykö psykologisissa testeissä huijaamaan, niin että päättää millaisen kuvan haluaa itsestään antaa ja pyrkii esiittämään sellaista. Ja kyllä, kolmesti olen ollut tällaisissa koko päivän testauksissa ja olen saanut juuri sellaiset arvostelut kuin olen päättänyt haluta. 

- 24

Psykologiset testit on yleensä suunniteltu nimenomaan tunnistamaan tuollaisen käyttäytymisen. Kysytään samoja asioista monella tapaa mutkan kautta. Tietysti aina on mahdollista olla testiä nokkelampi, mutta on ne testejä suunnittelevat psykologitkin aika velmuja. Kysymykset ei aina mittaa sitä mitä kuvittelet niiden mittaavan.

Sitten on vielä älykkyystestit erikseen. Saa olla aika kettu jos onnistuu älykkyystestissä huijaamaan itsensä vaikuttamaan fiksummalta.

Niissä testeissä mun ei ole tarvinnut huijata, olen niiden testien testaamassa mielessä erittäin älykäs. Toisaalta, luulen että kuka tahansa kuka on alan opinnotkin läpi päässyt, on riittävän älykäs joten sinänsä turha testi.

Mutta juuri nuo luonne- ja temperamenttijutut on minusta helppo huijata. Nuo on aika itsestäänselviä kyllä nuo kysymyssarjojen "ansat" joissa kysellään samaa asiaa moneen kertaan vähän eri tulokulmasta. Kyllä luulen että kuka tahansa keskivertoälykäs huomaa, että ahaa, taas kysytään tätä juttua mutta vähän eri tavalla. 

Samoin joskus kun on ollut ryhmätyö, ja lopuksi testaajan haastattelu, niin niissäkin on onnistunut hyvin valitun roolin veto sen verran uskottavasti että loppuraporttiin on kirjattu juuri sitä mitä yritin esittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelen valehtelemista jollei CV ole mahtava ja aukoton. Aukot kannattaa ainakin valehdella, itse olen näin tehnyt.

Miten olet selittänyt cv:n aukot?

Omaishoitajana toimimisella.

Olen valehdellut syyn työpaikan vaihtoon. En ole kehdannut sanoa, että ihan paska pomo ja paska työpaikka, ei siellä voinut jatkaa hulluksi tulematta. 

Olen valehdellut kirjoittaneeni kaksi kirjaa, kun oikeasti olin kaksi kertaa pitkään työtön.

Olin ollut jonkin aikaa työttömänä ja oli vähän niin kuin pakko hakea erästä paikkaa julkishallinnon palveluntuottajalle. En ole oikeastaan ikinä ollut kiinnostunut siitä työn sisällöstä mitä olin hakemassa (päällikkötason tehtävä). Olin ollut pitkään jo vastaavanlaisissa tehtävissä yksityisellä puolella, itse haastatellut ja rekrytoinut myös paljon porukkaa, joten tiesin mitä minulta tullaan kyselemään ja mitä he haluavat kuulla. Tiedän tasan mitä tuo ko tehtävä edellyttää ja puhuin sujuvasti 2 haastateltavaa pyörryksiin niin että sain paikan heti.

Sain vielä kehuja hr asiantuntijalta miten ammattimaisen kuvan annoin itsestäni. Sain paikan samana päivänä enkä kertakaikkiaan ilennyt kieltäytyä koska tuleva pomoni (toinen haastattelija) oli niin innoissaan että nyt olemme löytäneet oikeanlaisella taustalla olevan osaajan ja kuinka haastattelu teki viimekädessä vaikutuksen molempiin. Kuulin itseni sanovan että "voi kiitos luottamuksesta, ilman muuta tulen" ja niin jouduin nykyiseen työhöni. 2v olen firmassa ollut, mutta edelleenkään ja varsinkaan nyt työ ei ole sitä mitä haluaisin tehdä. Palkka juoksee ja pääsen suht helpolla joten tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pitkäaikaistyötön valehdella olleensa kotivanhempana? :D

Valehtelin olevani työtön, vaikka olin oikeasti töissä =)

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pitkäaikaistyötön valehdella olleensa kotivanhempana? :D

Sano mieluummin olleesi omaishoitaja vaikka vanhemmallesi. Lapset tekee huonon vaikutuksen.

No esimerkiksi sen, etten ole pannut edellisen pomoni kanssa. Uskoi raukka sen.

Väitin olevani nopea oppimaan uutta. Joo ehkä silloin 18 vuotiaana olinkin, mutta en enää 12v pikkulapsiarjen jälkeen. Sen verran kovat univelat on kuudesta lapsesta tullut.

Sain siis kyllä paikan ja paperilla olinkin ihan pätevä. Alkuun takkusi aika paljonkin kaikki töissä, mutta jotenkuten selvisin koeajasta ja työ jatkui. Nyt 6kk takana ja silti jokainen työpäivä yhtä taistelua kun en osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut jonkin aikaa työttömänä ja oli vähän niin kuin pakko hakea erästä paikkaa julkishallinnon palveluntuottajalle. En ole oikeastaan ikinä ollut kiinnostunut siitä työn sisällöstä mitä olin hakemassa (päällikkötason tehtävä). Olin ollut pitkään jo vastaavanlaisissa tehtävissä yksityisellä puolella, itse haastatellut ja rekrytoinut myös paljon porukkaa, joten tiesin mitä minulta tullaan kyselemään ja mitä he haluavat kuulla. Tiedän tasan mitä tuo ko tehtävä edellyttää ja puhuin sujuvasti 2 haastateltavaa pyörryksiin niin että sain paikan heti.

Sain vielä kehuja hr asiantuntijalta miten ammattimaisen kuvan annoin itsestäni. Sain paikan samana päivänä enkä kertakaikkiaan ilennyt kieltäytyä koska tuleva pomoni (toinen haastattelija) oli niin innoissaan että nyt olemme löytäneet oikeanlaisella taustalla olevan osaajan ja kuinka haastattelu teki viimekädessä vaikutuksen molempiin. Kuulin itseni sanovan että "voi kiitos l

Olin valtiolla töissä ja otin sivutyön ex tempore. Jätin hakematta sivutyölupaa=)

Että haluaisin tehdä töitä kun ei oikeasti kiinnosta .

Olen jättänyt mainitsematta, että yksi CV:ssä mainittu työsuhteeni olikin osa-aikainen ja vähillä työtunneilla.

Olen listannut oman alan työharjoittelun CV:n ja puhunut sen tuomasta kokemuksesta kuin se olisi ollut oikea työsuhde. 

Näillä pääsin oikeasti oman alan kokopäivätöihin toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella. Tässä työsuhteessa olen nyt ollut useamman vuoden ja on talolainakin hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pitkäaikaistyötön valehdella olleensa kotivanhempana? :D

Sano mieluummin olleesi omaishoitaja vaikka vanhemmallesi. Lapset tekee huonon vaikutuksen.

Kerroin olleeni omaishoitaja. Oikeasti olin muualla töissä. Omaishoitajuudesta en oikeastaan tiedä mitään =)

Jokaisessa työhaastattelussa siinä kohtaa kun kun kysytään miksi hait meille tms. Yleensä haen siksi, että edellinen työpaikka on syystä tai toisesta alkanut ahdistamaan ja mikä tahansa koulutukseen sopiva vaihtoehto tuntuu paremmalta. Tai tehtävässä on parempi palkka. Olen toki aina tarinoinut jotain muuta.

Onko se nyt valehtelemista mutta olen usein vähätellyt taitojani joissain töissä. Siten olen välttynyt epämiellyttäviltä keikoilta tai ainakin vastuusta ja työtahti on voinut olla aika rauhallinen koska "ei ole kokemusta". Palkkaan ei ole kokemattomuus vaikuttanut, tai voi olla mutta en kovin kummoista palkkaa enää vaadikaan, parikymppiä tunnilta, osapäiväraha ja kilometrit sain viimeksi, työnantaja oli höveli kun sai palkkatuen.