Mitä olet valehdellut työhaastattelussa?

Minulla oli lapsipuoli ja jokaisessa työhaastattelussa se näytti olevan ongelma.

Varsinkin jos kyseessä oli mies.

"Kuka jää lasta hoitamaan, jos se on sairas?", "me ei haluta turhia poissaoloja työntekijöiden osalta", "miehelläsi on varmasti parempi palkka, joten vedät lyhyemmän tikun ja joudun jäämään kotiin".

No, enpä enää maininnut seuraavissa haastatteluissa koko lasta ja sain heti työpaikan.

Nyt olen kokoaikatyössä, lapsi palannut äitinsä luokse asumaan kun tämä selvittänyt alkoholi ongelmansa.

Mutten ole edes työkavereille maininnut lapsesta ikinä.

Minulla oli hyvin vähän työkokemusta kun valmistuin. Sitten olin tehnyt hanttihommia yhdessä alan yrityksessä.

Mutta olin jo opiskeluaikana käynyt etäisesti alaan liittyviä koulutuksia ja täydennystä, osallistunut järjestämään tapahtumia, käynyt kielikursseilla. Tein näistä jutuista maailmaakin suurempia juttuja, erityisesti yksi vähän syventävä vuoden kestävä kurssi, jonne valittiin hakijoista. Sain mahtavia mahdollisuuksia ja opin paljon uutta, kehitin itseäni ja oli ihana tilaisuus tutustua syvemmälle jne, vaikka todellisuudessa koko kurssi ei ollut mikään kauhean syvällinen ja jännin osuus oli illanvietot. :D

Valehtelin etten haluasi lapsia, mutta hankkiuduin raskaaksi heti ensi vuonna.

- että olen sosiaalinen tiimipelaaja (tosiasiassa olen ääri-introvertti joka vihaan tiimityötä)

- että nautin uusien tekniikoiden opiskelusta ja soveltamisesta (pelkään ja vihaan sitä, mutta se on työtäni)

- olen valehdellut tuntevani useita ohjelmointikieliä ja tekniikoita joita en ole oikeasti koskaan käyttänyt

- terveystarkastuksessa en kerro että minulla on aspergerin syndrooma, enkä mitään muitakaan mahdollisia vaivoja

En ole koskaan jäänyt kiinni valheistani ja ilman niitä tuskin olisin töitä saanut. SEllaista teatteria se työnhaku on, hullua. Esim. koodarin työ jota haen, olen useimmiten 95% yksin vääntämistä mutta silti haetaan jotain tiimihöpöttäjiä. Samoin jokainen kokenut tietää että oppii kaikki uudet kielet ja tekniikat tuosta vaan lennosta, työn ohessa, ja tätä oletetaankin työsuhteessa olevilta, mutta kun uutta haetaan hänen täytyy joko osata tai edes valehdella osaavansa ne tekniikat joita haetaan (ja opetella sitten äkkiä jos on valehdellut).

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siellä pitää valehdella, että juuri tuo työ ja kyseinen firma työpaikkana innostaa. Lisäksi on valehdeltava, että edelliset työpaikatkin ovat olleet mielenkiintoisia, mutta itse on halunnut uusia haasteita.

Ja monesti olen ainakin esittänyt olevani sosiaalinen ihminen, joka viihtyy työkavereiden kanssa. :D

Ei todellakaan pidä. Kyllä ne haastattelijat on elämänsä aikana palkannut sen verran porukkaa että näkevät kuka sopii ja kuka ei.

Itse olen hakenut viittä työtä, ollut viidesti haastattelussa , neljään työllistynyt ja yhden hylännyt. Ensimmäisessä haastattelussa pomo kysyi että kiinnostaisiko tällainen työ, vastasin että ei kiinnosta mutta jos palkan maksat niin työt teen. Aloitin heti seuraavana päivänä ja kaksi muuta valittua aloittivat kahden viikon päästä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin vähän työkokemusta kun valmistuin. Sitten olin tehnyt hanttihommia yhdessä alan yrityksessä.

Mutta olin jo opiskeluaikana käynyt etäisesti alaan liittyviä koulutuksia ja täydennystä, osallistunut järjestämään tapahtumia, käynyt kielikursseilla. Tein näistä jutuista maailmaakin suurempia juttuja, erityisesti yksi vähän syventävä vuoden kestävä kurssi, jonne valittiin hakijoista. Sain mahtavia mahdollisuuksia ja opin paljon uutta, kehitin itseäni ja oli ihana tilaisuus tutustua syvemmälle jne, vaikka todellisuudessa koko kurssi ei ollut mikään kauhean syvällinen ja jännin osuus oli illanvietot. :D

Kuka ei liioittele työtehtäviensä erinomaisuutta ja jännittävyyttä? Minusta tuo on ihan ok manipulaatiota. Saitko työn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan siellä pitää valehdella, että juuri tuo työ ja kyseinen firma työpaikkana innostaa. Lisäksi on valehdeltava, että edelliset työpaikatkin ovat olleet mielenkiintoisia, mutta itse on halunnut uusia haasteita.

Ja monesti olen ainakin esittänyt olevani sosiaalinen ihminen, joka viihtyy työkavereiden kanssa. :D

Ei todellakaan pidä. Kyllä ne haastattelijat on elämänsä aikana palkannut sen verran porukkaa että näkevät kuka sopii ja kuka ei.

Itse olen hakenut viittä työtä, ollut viidesti haastattelussa , neljään työllistynyt ja yhden hylännyt. Ensimmäisessä haastattelussa pomo kysyi että kiinnostaisiko tällainen työ, vastasin että ei kiinnosta mutta jos palkan maksat niin työt teen. Aloitin heti seuraavana päivänä ja kaksi muuta valittua aloittivat kahden viikon päästä siitä.

Usein näin ei todellakaan ole. Usein rekryämisen hoitaa ns. HR-tädit, jotka ei oikeasti edes tiedä mitä se jonkun palkattavan esim. asiantuntijan työ on. Heillä on jonkinlainen yleisihanne ihmistyypistä, jota kaipaavat, tyyliin sosiaalinen, avoin, innokas, reipas ja nuorekas, vaikkei näillä tekisi itse työssä mitään. Varsinkin asiantuntijatöihin myös yleensä odotetaan että olisi sitä intoa, todellakaan et pääse niihin hommiin puheilla että ei kiinnosta mutta jos palkka juoksee, teen työni. 

Ja silti meille useimmille esim teknisille asiantuntijoille tämä oikeasti on vain duunia joka tehdään perustunnollisuuden voimin, että saa perheelle leipää. Eli haastatteluissa on valehdeltava se into jne, koska muuten ei pääse töihin.

Mä oon vetänyt karmeen sotamaalauksen naamaan, törkeen seksikkäät vaatteet päälle, 10sentin korkokengät jalkaan ja sössöttävä puhetyyli.

Tarjottiin nääs siivoojan paikkaa, enkä sitä halunnut ottaa, kun eräs muu työhaastattelu oli tulossa.

Minne sitten pääsinkin ja olen edelleen siellä.

Yksi valehtelun laji jota olen harrastanut vielä. Olen kokeillut kokeeksi, pystyykö psykologisissa testeissä huijaamaan, niin että päättää millaisen kuvan haluaa itsestään antaa ja pyrkii esiittämään sellaista. Ja kyllä, kolmesti olen ollut tällaisissa koko päivän testauksissa ja olen saanut juuri sellaiset arvostelut kuin olen päättänyt haluta. 

- 24

Harrastuksesta!

Olin kerran haastattelussa ja alettiin tivata, olisiko minulla joku erikoinen harrastus tai taito, jota voisin opettaa työkavereille. Tuntui tosi tärkeältä, että osaisi tehdä jotain "persoonallista" tyyliin Jenni Haukion "kalannahan parkitsemiset". Sen jälkeen hankin erikoisen harrastuksen, jota olen kokeillut muutaman kerran ja voin mainita sen. Oikeasti en harrasta sitä kovin paljoa, mutta voin tuoda sen aina erikoisuutena esille. Tyyliin harrastan stand up -komiikkaa (ei tämä, mutta tätä luokkaa) ja olen pikkuhiljaa kehitellyt itselleni tyyliä... Mutta on vielä vaiheessa. :)

En yhtään mitään. Ikinä. 

Yksi rekrytoinnin huvittavuus on tämä hokema: "Me tarvitaan tekijä, ei kehittäjä". OIKEASTI? Suomessa ei monesti tekeminen kannatakaan vaan juuri kehittäminen... Suomalaisten innovatiivisuus ja tekeminen kärsii juuri siitä, että ihmiset lokeroidaan työuran alussa ja sitten jässität niissä täsmähommissa loputtomiin. Pitäisi saada enemmän siirtymistä alojen välille ja kaikenlaisella taustalla olevia ihmisiä. Se toisi jännitteitä, mutta tuottaisi paljon freesimpiä näkemyksiä. Nokian menestys 90-luvulla perustui siihen, että oli niin hirveä työvoimapula alalla, että rekrytoinnit tehtiin räiskien. Ihmiset oli kaikenlaisilla taustoilla, jonkun kurssin käyneitä jne. Toki enemmistö insinööritaustaisia, mutta silti rekrytoinnissa oli leveyttä. Työkavereissa oli kaikkea kasvatustieteilijöistä humanisteihin ja aivan eri alojen insinööreihin. Osa oli käynyt jonkun it-alan kurssin ennen Nokialle tuloa, osa tuli omalla taustallaan. Se synnytti hyvää paljon. Meillä oli asiakasrajapinnassa entistä automyyjää, oli teknisenä dokumentoijana entistä opettajaa, oli sitten sitä nuorta ja vanhaa insinööriä, oli insinöörejä, jotka oli alunperin fyysikkoja jne.

Vähän liioittelin kielitaitoa sekä englannin että venäjän osalta.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pitkäaikaistyötön valehdella olleensa kotivanhempana? :D

Koti rouvana/miehenä olo olisi parempi varsinkin lapsettomalle =)

Itse suosittelen valehtelemista jollei CV ole mahtava ja aukoton. Aukot kannattaa ainakin valehdella, itse olen näin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Yksi valehtelun laji jota olen harrastanut vielä. Olen kokeillut kokeeksi, pystyykö psykologisissa testeissä huijaamaan, niin että päättää millaisen kuvan haluaa itsestään antaa ja pyrkii esiittämään sellaista. Ja kyllä, kolmesti olen ollut tällaisissa koko päivän testauksissa ja olen saanut juuri sellaiset arvostelut kuin olen päättänyt haluta. 

- 24

Psykologiset testit on yleensä suunniteltu nimenomaan tunnistamaan tuollaisen käyttäytymisen. Kysytään samoja asioista monella tapaa mutkan kautta. Tietysti aina on mahdollista olla testiä nokkelampi, mutta on ne testejä suunnittelevat psykologitkin aika velmuja. Kysymykset ei aina mittaa sitä mitä kuvittelet niiden mittaavan.

Sitten on vielä älykkyystestit erikseen. Saa olla aika kettu jos onnistuu älykkyystestissä huijaamaan itsensä vaikuttamaan fiksummalta.

Luuletko, että kotirouvana ollut nainen saisi Suomessa koskaan mitään työtä? =)  Halveksuntaa ja kettuilua kylläkin.

Tästä ketjusta tuli mieleen Te-toimiston korkeasti koulutetuille vastavalmistuneille tarkoitettu parin kuukauden kurssi (ostettu yksityiseltä yritykseltä, joka tarjoaa myös valmennuskursseja), josta jäi mieleen hokema "Älkää valehdelko, mutta kaunistelkaa!", tarkoittaen hakemuksia ja työhaastatteluja.  Jotenkin tuli kuva, että valehtelukin oli suotavaa, mutta koska he eivät sitä virallisesti voineet suositella, kannustettiin "kaunisteluun".  Eräästä kurssilla katsotusta videosta jäi myös mieleen pointtina, ettei kukaan meistä kuitenkaan mitään töitä ikinä saa.

Kysyttäessä vähättelin osaamistani eräässä IT:n osa-alueessa (ei ollut mainittuna työpaikkailmoituksessa). En halua koskea kyseisiin järjestelmiin ikinä jos voin sen välttää, 8 vuotta niiden parissa riitti... Olen ottanut sen rivin pois myös CV:n osaamisestani, tittelini on ollut aina geneerinen "IT-asiantuntija" tms ja olen tehnyt myös muihin järjestelmiin liittyviä hommia samalla.

Ja sain homman. Muutaman kerran tosin meinannut käry käydä kun en ole malttanut olla antamatta vinkkiä mistä kannattaa katsoa ongelmatilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse suosittelen valehtelemista jollei CV ole mahtava ja aukoton. Aukot kannattaa ainakin valehdella, itse olen näin tehnyt.

Miten olet selittänyt cv:n aukot?

Vierailija kirjoitti:

Että haluan sen työn.

Tähän valheeseen itsekin olen sortunut. :D Olin etukäteen tullut siihen tulokseen, että en halua kyseistä työtä erinäisistä syistä johtuen, mutta jotenkin menin normaaliin työhaastattelutilaan, jossa olin ajatuksissa, että tämä työ on juuri oikea minulle. Sitten työhastattelun jälkeen kauhistelin, että voi ei, mitä tuli tehtyä kun kaikkeni yritin. :D No ei kaikkeni kuitenkaan riittänyt ja en saanut kyseistä työtä.