Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.

Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.

Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.

Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.

Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.

Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.

Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.

En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.

Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.

Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.

Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.

Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.

Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.

Mulle tuli vain mieleen että lapsettomuutesi saattaa muuttua lapselliseksi kun mies vaihtuu. Just saying.

Mielestäni aloittaja, miehensä ja tämä tatuoitu nainen olisi pitänyt selvittää yksityisasiat ja yksityiskohdat keskenänsä.

Tänne olisi voinut halutessaan keskustelua muiden kanssa kertoa tarina pääpiirteittäin ja silti pohdiskella, mutta yleisellä tasolla.

*Näin yllättäen mieheni autossa vieraan naisen ollessani samalla huoltoasemalla*.

Jne.

Miksi mainita heti nuoruus, tatuoinnit jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.

Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.

Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.

Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?

Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.

Ap💛

Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.

Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.

Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.

Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.

Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.

Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?

Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.

Mullakin pisti silmään ettei toinen saa hoitaa omia lapsia...pelottavaa. Miksi joku ajattelee noin.

Vierailija kirjoitti:

Ap en suosittele jatkamaan. Mull mies petti kun meillä oli 2 pikkulasta. Yli puolen vuoden suhde selkäni takana toiseen naiseen, salatreffejä ja yökyliä.

Meillä ei ole tukiverkkoa ollenkan, isovanhempia ei kiinnosts yhtään lapsenlapset j siksi ei saad ikinä lapsia hoitoon. Tuossa vaiheessa oli ollut jo 8 vuotta sellaista aikaa että ei yhtä ainoaa kertaa oltu miehen kanssa kahden missään. 8 v ilman kahdenkeskistä parisuhdeaikaa oli liian rankkaa ja mies petti.

Tajusi kiinni jäätyään mitä oli menettämässä ja aneli takaisin. Jouduin ottamaan kun en olis pärjänny lasten kanssa yksin. Tukiverkottoma en olis ikinä saanut hetkeäkään huiliaikaa.

Nyt mennyt jo 6v tapahtumista. JOKA päivä muistan asian ja joka päivä se vaivaa j ärsyttää. Tukiverkottomina emme päässeet edes ”korjaamaan suhdetta”, siis että kalsin olis voinut kunnolla keskustella. Isovanhemmat eivät suostuneet edes yhtä kertaa auttamaan, tarjosin yön yli hodosta 200e mutta ei kiinnostanu auttaa sittenkään.

Nyt nuorin lapsi yli 6v ja vielä pari vuotta odotan. Sit teen ratkaisun.

Mieti ap tarkkaan haluutko loppuelämäsi jokainen päivä ajatella tuota asiaa. Jis mies on läsnä niin tuo ei vaan unohdu.

Teillä rahaa. Miksi ihmeessä ette palkanneet hoitajaa lapsille, että olisitte saaneet puhua ja olla yhdessä? Ei isovanhemmat ole ainut vaihtoehto.

Miksi juuri sinä halusit pitää lapset, olla pääasiallinen huoltaja, jos ero olisi tullut?

Minusta hyvä näin, tulee se petetyn näkökulma esiin keskeytyksittä ja saa asiat jäsenneltyä. Ei minua haittaisi jos mieheni/exmieheni lukisi mitä hänestä ja toisesta naisesta ajattelen. Enkä välitä pätkääkään mitä toinen nainen ajattelee. Olisinko itse tunnistettavissa - tuskin, näitä tarinoita mahtuu maailmaan.

Et sinä saa peiteltyä eroa maailmalta ja pahinta siinä on ero, yhteisen elämän loppu jos itsellä on vielä tunteita. Sitten se petos, se on ikävä juonne tarinassa, eron syy, alullepanija. Itsellä ei ole tapana juosta raivoissani terassille heittelemään kukkaruukkuja tai hakata korkokengällä auton konepeltiä niin helppohan se olisi kirjoittaa petetyn jalon sankarittaren näkökulmasta. Ehtii kirjoittaa pitkän pötkön ennen kuin stoori on iltalehdissä. Sitten vain olkia kohauttaen, hups. Luulisi tässä ap:n tarinassa olevan eniten menetettävää miehellä ja toisella naisella. Sympatiat ovat ap:n puolella. Saattaisin jopa vinkata ketjusta lehdelle, miehelle ja toiselle naiselle. Mikä olisikaan paras kosto kuin heidän suttuisen käytöksen tuominen julki.

Tsemppiä kirjoitti:

Monenlaista näkökulmaa ja kommenttia täällä. Minä ainakin ymmärrän erittäin hyvin sen, että ydinperhettä ei kannata lapsilta rikkoa isän panojen takia. Se on todella lapsiaan rakastavan äidin ratkaisu. Tähän tarvitaan vain äidiltä kypsyyttä ja vahvuutta sekä tunnetaitoja.

Näen työssäni paljon uusperhesotkuja ja moni erolapsi oireilee. Kyllä aikuinen nainen osaa paremmin käsitellä niitä tunteita, mitä miehen petturuus aiheuttaa. Lapset ovat keskeneräisiä ja aina vanhempien eron myötä kokevat trauman ja joutuvat käsittelemään hankalia tunteita. Hankalat tunteet tuplaantuvat lapsilla kun mukaan alkaa tulla niitä äiti- ja isäpuolta sekä uusperhesisaruksia. Olen tavannut uskomattoman epäkypsiä ja epäempaattisia ”äitipuolia”, jotka kokevat mustasukkaisuutta suhteessa miehensä lapsiin ja alkavat ilkeilsi miehen lapsille. Mitä siitä seuraa lapsille? Viimeistään teini-iässä masennusta, itsetuhoisuutta, päihdepulmia jne. Kannattaako oikeasti laittaa lapset maksamaan isin seksiseikkailuista?

Paljon parempi lasten kehitykselle on se, että äiti käsittelee keskenkasvuisen pettäjäisän toilailuista syntyneet tunteet, kuin että lapset sotketaan näihin kuvioihin. Aikuisella on kuitenkin paljon paremmat kyvyt ja taidot käsitellä elämässä vaikeuksia ja niiden aiheuttamia tunteita. Aina voi hakea myös ammattiapua, jos ei siihen yksin pysty. Moni aikuinen kyllä pystyy.

Tsemppiä kaikille fiksuilla ja rakastaville äideille, jotka ovat päättäneet tarjota lapsille ehjän ydinperheen, vaikka keskenkasvuinen isä ei osaakaan toimia parisuhteessa niin kuin odotettiin. Lapset ovat pieniä vain hetken. Omaa elämää ehtii jatkaa myöhemminkin, jos mies ei siihenkään mennessä ole kasvanut ja kypsynyt ihmisenä.

Johan oli sovinistinen viesti, yhden meidän kaupungin perheneuvojan tyylinen. Äiti sitä ja äiti tätä...äidin oltava kypsä ja vahva, äidin elämä syrjään... 

Naiset pettävät kyllä niinkuin miehetkin. Eikä se ole niin että naisen kuuluu olla ymmärtävä äitihahmo miehelle, jos mies ei ole aikuinen, tuskin sellaiseksi muuttuu...kirjoitat kuin äiti olisi perheen "sydän ja kotiliesi" ja jotenkin isää suuremmassa vastuussa lapsista ja liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kirjoitti:

Monenlaista näkökulmaa ja kommenttia täällä. Minä ainakin ymmärrän erittäin hyvin sen, että ydinperhettä ei kannata lapsilta rikkoa isän panojen takia. Se on todella lapsiaan rakastavan äidin ratkaisu. Tähän tarvitaan vain äidiltä kypsyyttä ja vahvuutta sekä tunnetaitoja.

Näen työssäni paljon uusperhesotkuja ja moni erolapsi oireilee. Kyllä aikuinen nainen osaa paremmin käsitellä niitä tunteita, mitä miehen petturuus aiheuttaa. Lapset ovat keskeneräisiä ja aina vanhempien eron myötä kokevat trauman ja joutuvat käsittelemään hankalia tunteita. Hankalat tunteet tuplaantuvat lapsilla kun mukaan alkaa tulla niitä äiti- ja isäpuolta sekä uusperhesisaruksia. Olen tavannut uskomattoman epäkypsiä ja epäempaattisia ”äitipuolia”, jotka kokevat mustasukkaisuutta suhteessa miehensä lapsiin ja alkavat ilkeilsi miehen lapsille. Mitä siitä seuraa lapsille? Viimeistään teini-iässä masennusta, itsetuhoisuutta, päihdepulmia jne. Kannattaako oikeasti laittaa lapset maksamaan isin seksiseikkailuista?

Paljon parempi lasten kehitykselle on se, että äiti käsittelee keskenkasvuisen pettäjäisän toilailuista syntyneet tunteet, kuin että lapset sotketaan näihin kuvioihin. Aikuisella on kuitenkin paljon paremmat kyvyt ja taidot käsitellä elämässä vaikeuksia ja niiden aiheuttamia tunteita. Aina voi hakea myös ammattiapua, jos ei siihen yksin pysty. Moni aikuinen kyllä pystyy.

Tsemppiä kaikille fiksuilla ja rakastaville äideille, jotka ovat päättäneet tarjota lapsille ehjän ydinperheen, vaikka keskenkasvuinen isä ei osaakaan toimia parisuhteessa niin kuin odotettiin. Lapset ovat pieniä vain hetken. Omaa elämää ehtii jatkaa myöhemminkin, jos mies ei siihenkään mennessä ole kasvanut ja kypsynyt ihmisenä.

Kiitos tästä! T. se äiti, joka ei hajota ydinperhettään, vaikka keskenkasvuinen isä ei parisuhteessa ole sellainen, kuin olisin halunnut

Ööö...se lapsi-isähän sen perheen hajottaa.

Pitäis varmaan hirmuisen tsempin lisäksi kertoa kaikille fiksuille ja rakastaville äideille, että kannattaa panostaa kahden vahvan aikuisen liittoon eikä sellaiseen suhteeseen missä on äiti ja keskenkasvuinen mies tai äiti ja mieheen hoivasuhde. Ongelmia tulee jos hoivasuhteeseen tottunut mies hakee niitä hoitoja sitten sieltä täältä. Se on se villakoiran ydin eikä ydinperhe tai hampaat irvessä ydinperheestä kiinni pitäminen. Jos katselee muita naisia niin saa sitten katsella muita naisia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko ajatellut mitä miehesi tekee tällä hetkellä. No on tietenkin sen toisen naisen hemmoteltavana. Jos kuvittelet muuta, olet naiivi. Miehet eivät ole koskaan yksin ellei ole pakko. Nyt hän lepertelee tälle toiselle naiselle kuinka heistä tulee pari ja hän jätti sinut.

Tuskin, eiköhän nainen lie perheensä kanssa. On kyllä miehiä jotka viihtyvät yksinkin. Eikähän mies voisi lupailla että tulee pari, kun ei mikään viittaa siihen että toinen nainen olisi eroamassa miehestään.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aloittaja, miehensä ja tämä tatuoitu nainen olisi pitänyt selvittää yksityisasiat ja yksityiskohdat keskenänsä.

Tänne olisi voinut halutessaan keskustelua muiden kanssa kertoa tarina pääpiirteittäin ja silti pohdiskella, mutta yleisellä tasolla.

*Näin yllättäen mieheni autossa vieraan naisen ollessani samalla huoltoasemalla*.

Jne.

Miksi mainita heti nuoruus, tatuoinnit jne?

Oletko tatuoitu nainen?

430, en todellakaan!

Minulla ei ole yhtään tatuointia, ei oleminen juttuni.

En ole myöskään nuori ja kaunis.

Mutta miksi kirjoittaa kuin viihderomaania vakavasta asiasta?

Se vie vain uskottavuuden asiasta, kuten on huomattu.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että fiksua on puida yksityisasiat yksityiskohtineen muualla kuin yleisellä keskustelupalstalla.

Se ei silti, estä sitä, että haluaa näkökulmaa vertaistukea täältä, mutta asiasta voi täällä kirjoittaa referoiden.

Ihan monestakin syystä.

Jos ajatellaan vaikka sitä vaihtoehtoa, että aloittaja vaikka kuitenkin myöhemmin päättää jatkaa miehensä kanssa.

Varmaan silloin saattaa miettiä, että olisi pitänyt tehdä hieman niukempi avautuminen täällä.

Vierailija kirjoitti:

430, en todellakaan!

Minulla ei ole yhtään tatuointia, ei oleminen juttuni.

En ole myöskään nuori ja kaunis.

Mutta miksi kirjoittaa kuin viihderomaania vakavasta asiasta?

Se vie vain uskottavuuden asiasta, kuten on huomattu.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että fiksua on puida yksityisasiat yksityiskohtineen muualla kuin yleisellä keskustelupalstalla.

Se ei silti, estä sitä, että haluaa näkökulmaa vertaistukea täältä, mutta asiasta voi täällä kirjoittaa referoiden.

Ihan monestakin syystä.

Jos ajatellaan vaikka sitä vaihtoehtoa, että aloittaja vaikka kuitenkin myöhemmin päättää jatkaa miehensä kanssa.

Varmaan silloin saattaa miettiä, että olisi pitänyt tehdä hieman niukempi avautuminen täällä.

Joskus voi olla helpompi kirjoittaa kipeistä asioista viihteenä tai sitten oman ilmaisun tyyli on vain novellimaisempi - katsoo tilannetta vähän kauempaa ja tekee havaintoja. Mukavampi muuten lukea pohdiskelevaa sujuvaa tekstiä kuin av-vuodatusta tasan yhdellä näkökulmalla. Ihminen muuttuu kun hän käy kipeitä asioita läpi, tapahtuu kypsymistä. Ei se vie uskottavuutta pois, minä ymmärsin hyvin tyylin. Tapahtuiko se nyt vai joskus ja millaisena, sillä ei ole väliä.

Toiset ihmiset peittelevät asioita ja toiset kirjoittavat mitään peittelemättä, jokaisen oma valinta. Tätä ap pohti mutta antoi mennä. Hänen valinta. Tehty mikä tehty.

Jos heidän suhteensa jatkuu niin eiköhän se ole reilua, että siinä on molemmille sulateltavaa, pettäminen ja siitä avautuminen.

Voisin kuvitella, että mieheni sähisisi minulle kuin kissa, että pitikö sinun kaikille kertoa tästä, eikö tämä ole meidän asiamme! Vastaisin, että oli niin kauan kunnes sinä toit toisen naisen meidän avioliittomme. Mitäpä siihen sanot?

No ei kannata tosiaankaan itkeä, jos on pettänyt ja juttu kantautuu anonyyminä iltapaskaan! Mitäs läksit nii. Kirjoittaja käytti laillista oikeuttaan kirjoittaa omista asioistaan tänne. 

Mutta samaa konserniahan lehti ja tämä on, lehti käyttää klikkausten saamiseksi täysin tunteetta IHAN KAIKEN, mikä vain myy. Vaikka se olisi jonkun ihmisen sydänveri. Joku radiokanavakin muuten mainostaa, että joka viikko joku juttu täältä vedetään sinne. 

Toimittaja sai provoaloituksensa sievästi päätökseen kun "ap" eli toimittaja itse "loukkaantui eikä sitten enää voi tänne avautuakaan...".

Hyvähyvä.

Helppoa olla toimittaja nykyään. Ei tarvi kuin keksiä hyvät provot ja sitten kirjoittaa juttu siitä miten ihmiset kommentoi.

Toimittajan nimikin näytetään täältä sensuroitavan - vaikka tuollahan se on IS:N sivulla jutun perässä. Huvittavaa.

Ei se vie pois pohdiskelu, vaikka ei omaa elämäänsä tänne levitä.

Kummallista tämä somesukupovi, kaikki kuvataan ja kerrotaan ja joka hetki, toisten ihmeteltävää ja reviteltäväksi.

Mihin on unohtunut ihmisen oma yksityisyyden tarve? Ja itsensä suojaaminen tarve?

Ei tarvitse salata, kaunistella tai valehdella, mutta julkisuuteen ei tarvitse kenenkään kaikkia sydänveriään vuodattaa.

Näennäisestä empatiasta ja tsemppaamisesta huolimatta ihmiset ovat uteliaita, jopa raadollisia toisiaan kohtaan.

Tabletti vääntää sanoja oman mielensä mukaan...

Teille, jotka kuvittelette kirjoittavanne jotenkin salaisesti ja yksityisesti tai omistavanne tänne kirjoittamanne jutut:

6. OIKEUDET PALVELUUN JA PALVELUN SISÄLTÄMÄÄN MATERIAALIIN

6.1 Oikeudet

Palvelun ulkoasun ja Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Sanomalla tai sen sopimuskumppaneilla. Sanomalla on oikeus korvauksetta käyttää ja uudelleen julkaista tai luovuttaa edelleen muunneltuna tai alkuperäisessä asussaan joko kokonaan tai osittain ja/tai liitettynä johonkin toiseen aineistoon Asiakkaan Palvelun kautta Palvelun julkisille alueille (kuten keskustelufoorumit) lähettämää tai välittämää aineistoa Sanoman liike-, tiedonvälitys-, pr-, tai muussa toiminnassa. 

Käyttöehdot löytyvät tuolta sivun alalaidasta, ison Vauva-sanan alta. Eli jos oikeasti haluaa suojata yksityisyyttään, niin ei kannata tänne tunnistettavasti kirjoittaa asioista, joiden toivoo pysyvän pienen piirin tiedossa.  Ja siihen en ota kantaa, että onko juttu alun alkaenkaan totta. Hyvin on saanut huomiota kyllä.

Ois kiva tietää miten ne häät meni!?!?

Myötäeläjä kirjoitti:

Ois kiva tietää miten ne häät meni!?!?

Muakin kiinnostaisi!