Pitävätkö hyvän isäsuhteen omaavat herkemmin oman sukunimensä avioituessa?

Minä pidin nimeni, mutta isäsuhde on huono. Enpä edes ajatellut sitä tuolta kannalta, vaan nimi on ihan omani ja osa identiteettiäni, vaikka se isän suvulta tuleekin. 

Minä aion pitää ja isäsuhteeni on ihan ok. En silti tiedä onko sillä asialla miten suuri merkitys. Vaikea sanoa olisiko mielipide toinen, jos en sitäisi isääni tai hänen sukuaan.

Nimi ei minulle ole kovin tärkeä osa identiteettiä. Jos miehen nimi on paremman kuuloinen, oma menee vaihtoon, vaikka isässä ei mitään vikaa ole ollutkaan. Jos tuleva mies omaa hirveän sukunimen, pidän omani ja mies saa tehdä päätöksen pitääkö omansa, vai vaihtaa. Avioliittoon liittyy huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin nimi.

Minulla oli hyvin kaukaiset väliit isääni mutta aion pitää nimeni. En ajattele sitä isäni nimenä vaan minun nimenäni.

Mulla on hirveä isä, siis todella hullu ja väkivaltainen. Pidin oman nimeni silti, mutta lapset laitoin visusti miehen nimelle. Ihan siksi että isä ei kiinnostuis niistä eikä ajattelis että on hänen suvun jatkajia.

Strategia toimi eikä ole nähnyt perhettäni 20 vuoteen, huh helpotus!

Isään on kaukaiset välit. Siitä huolimatta pidin oman sukunimeni, koska se on minun nimeni.

Mulla ei ole isän, miehen tai exän nimeä.Vaan ihan oma. Samaan ei tämä sukunimistä täällä jankkaavaa piiruneito kykene.

Mulla on hyvä isäsuhde ja olen vaihtanut sukunimeä kahdesti. Etunimeä en vaihtaisi.

Ei ole kummoinen isäsuhde, mutta minusta on tyhmää että naiset "joutuvat" vaihtamaan nimensä. Jos haluaa ottaa esim. vanhoihin koulukavereihin yhteyttä, niin ensin pitää selvittää nykyiset sukunimet. Vaikeaa.

Oman nimeni voisin EHKÄ harkita vaihtavani, jos aviomiehen nimi olisi tosi kiva ja/tai olisin ihan hirveän rakastunut. No, kukapa toisaalta menisikään naimisiin, jos ei hirveän rakastunut olisi.

Mitä ihmeen väliä jollain isäsuhteella? Omani ei ollut kummoinen mutta pidin silti nimeni, koska se oli - haloo - nimeni. En todellakaan siksi, että halusin pitää muiston isästä tmv. Nimen vaihtaminen on turha riesa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon rakastaa isäänsä tai miestään. Kyllä ihmiset sitten ajattelevat oudosti!

Hyvin mahdollista. Minulla ei ole isästäni tai hänen suvustaan mitään hyvää sanottavaa, siksi olin erittäin iloinen päästessäni eroon myös nimestä.

Olisikohan taustalla oman nimen pitäjillä kuitenkin se, että oma nimi on sulhoa parempi?

P.s. Näyttää pätevän myös niihin, jotka ottavat kaksiosaisen nimen.

Kukaan ei halua olla Mähönen, Öö, Alaharja tmv.

Isäsuhde ei ole paras mahdollinen, siitä huolimatta en tule vaihtamaan sukunimeä. Sukunimi on osa identiteettiäni. Ainostaan siinä tapauksssa vaihdan, jos mieskin suostuu vaihtamaan yhteiseen yhdessä valittuun sukunimeen. Eli joko molemmat vaihtaa tai molemmat pitää omat sukunimensä. Tasa-arvo kunniaan tässäkin asiassa.