Auttaminen puolin ja toisin

Onko kokemusta tällaisesta ja miten olet itse ratkaissut asian; Nyt on kyse lähisukulaisestani. Itse olen aina valmis auttamaan muita ja harvoin joudun pyytämään apua keneltäkään, mutta joskus näinkin. Hän kyllä häikäilemättömästi pyytää pieniä palveluksia esim. kuskaamaan kauppaan kun ei omista autoa. Ollaan otettu hänen lapsiaan mukaan matkoille ja tapahtumiin koska muuten eivät pääse. Tarjottu ruokaa grillaillen ja juhlapäivinä. Aina se antava osapuoli olen minä tai perheemme. Nytkin pyysi juhliinsa tekemään pääruoan ja lainaamaan toista autoamme juhlaviikonlopuksi. Tottakai autamme. Mutta, kun itse pyysin apua josta lupasin korvausta (koska ilmaiseksi ei suostu mitään tekemään) niin ei kuulemma jaksa. Työttömälle yh:lle ei kelpaa edes raha! Ja tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Olen monesti suuttunut ja pidetty pitkää taukoakin tapailussa, mutta välejä en viitsi lasten takia kokonaan katkaista. Tiedän olevani liian kiltti ja aina odotan josko toinen muuttuisi ja tajuaisi tämän kirjoittamattoman säännön että autetaan puolin ja toisin. Silti saan vain p...kaa niskaani joka kerta. Miten joku voi olla noin itsekäs? Aikuinen ihminen. Harmittaa kun jo lupasin tuon juhlankin auttaa eikä toinen tule yhtään vastaan.