Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En voi kertoa miehelle, että inhoan hänen äitiään. Miten luovia asian kanssa?
31.07.2018 |
En halua kertoa miehelleni, että inhoan hänen äitiään. Mies on tietenkin huomannut, että en hirveästi halua hänen äitinsä seurassa aikaa viettää, mutta en halua pahoittaa miehen mieltä kertomalla tuntemuksistani ihan näin suoraan. Minun mielestä miehen äiti on ilkeä ja pahansuopa (sekä minulle että pojalleen). Mieskin tietysti tietää, että äidissään on tiettyjä vikoja, mutta itse haluaa usein äitiään tavata silti. Miten voisin luovia asian kanssa? Meillä on riitaa, kun en halua lähteä anoppilaan.
Kommentit (7)
Et tapaa kyseistä ihmistä. Kyllä aikuinen ihminen saa ihan vapaasti päättää kenen kanssa on tekemisissä vapaa-ajallaan. Jos jossain kohtaatte niin tervehdi, mutta ole tiukkasanainen, niin ei anoppikaan jaksa turhia kysellä ilman vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen äiti ei kanssa ole mun lempipersoona...silti siellä käydään ja he meillä, pidän mölyt mahassani sillä tiedän, miten tärkeä perhe on miehelleni. Anoppi ei ole ilkeä, mutta joskus arvostelee meidän valintoja (meillä on täysin eri arvomaailmat hänen kanssaan). Osasin kyllä odottaa, eri kulttuurit. Esitän siveää avovaimoa joka on tottunut huolehtimaan vieraista ja tekemään kotityöt (todellisuus: mies tekee meillä lähes kaikki).
Miksi olla anopin kanssa missään tekemisissä? Asumme yli 300 kmn päässä ja mies voi ihan vapaasti lomillaan käydä siellä yksin jos haluaa. Lapsilla on mukaviakin sukulaisia, ei he miehen vanhempia tunne eikä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan anoppiani ihan avoimesti. Käyn silti kylässä, sillä hyväksyn hänet lasteni isoäidiksi. Kun lapset kasvat, voin harventaa yhteydenpitoa. Sanon sanottavani, kun on aihetta. Mieskään ei ole enää äitinsä tossun alla ja uskaltaa sanoa sanottavansa.
Jos anoppila olisi lähellä, niin tämä onnistuisi, mutta meillä anoppilaan on matkaa useita tunteja, joten pitää jäädä sinne vähintään yhdeksi yöksi aina. Mies haluaisi, että olisimme aina muutaman yön, koska ei joka kuukausi kuitenkaan voi sinne asti matkustaa. Muutaman tunnin kyläilyn kestäisin, mutta ahdistaa olla siellä pari päivää. Meillä on yksivuotias lapsi, ja mies ei voi matkustaa anoppilaan lapsen kanssa kaksin (lapsi ikävöi minua liikaa ja imetänkin vielä jonkun verran). Ap.
Sun täytyy AP vaan kestää nuo vierailut. Se on sun miehesi vaimo ja sun lapsesi isoäiti. Avautumalla siitä, että inhoat ko. naista, teet vain pahan mielen miehellesi. Ja varmasti lapsikin aistii sun inhon kunhan tuosta kasvaa. Sun mies rakastaa äitiään hänen vioistaan huolimatta, osaatko sinä myös hyväksyä miehesi sellaisena kuin tämä on (so. että haluaa tavata äitiään ja haluaa että tulet mukaan, ehkä häntä tukemaan jopa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
age is just a number kirjoitti:
Sun täytyy AP vaan kestää nuo vierailut. Se on sun miehesi vaimo ja sun lapsesi isoäiti. Avautumalla siitä, että inhoat ko. naista, teet vain pahan mielen miehellesi. Ja varmasti lapsikin aistii sun inhon kunhan tuosta kasvaa. Sun mies rakastaa äitiään hänen vioistaan huolimatta, osaatko sinä myös hyväksyä miehesi sellaisena kuin tämä on (so. että haluaa tavata äitiään ja haluaa että tulet mukaan, ehkä häntä tukemaan jopa)?
Sori - sun miehesi ÄITI :D Ei ihan niin WT-hommia että olisi vaimo :D
Alue: Aihe vapaa
Inhoan anoppiani ihan avoimesti. Käyn silti kylässä, sillä hyväksyn hänet lasteni isoäidiksi. Kun lapset kasvat, voin harventaa yhteydenpitoa. Sanon sanottavani, kun on aihetta. Mieskään ei ole enää äitinsä tossun alla ja uskaltaa sanoa sanottavansa.