Lue keskustelun säännöt.
Masennustaustalla lähihoitajaksi?
Lähihoitajaksi haluava
31.07.2018 |
Haen ensikeväänä äitiysloman jälkeen lähihoitajaksi. Tuttuni kuitenkin ivaili, että enhän minä masentuneena pääse. Nyt mietityttää ihan kauheasti, onko todella näin?
En siis enää ole masentunut. Minulla on sairaalajakso teini-iässä takana(n. 8 vuotta sitten) ja 4 vuotta sitten masennusoireet nostivat päätään jolloin hain heti apua. Kävin muutaman kk psykologin juttusilla mutta sekin loppui sitten kun ei tarvetta ollut. Ja sen jälkeen ei ole ollut mitään masennukseen viittavaa.
Lähihoitajan työ (vanhukset) on kutsumukseni ja nyt toden teolla jännittää onko mahdollisuuteni kuopattu jo ennen hakua!
Kommentit (56)
Mutta kun mä haluun kirjoitti:
Lähihoitajista melko suuri osa on mt-taustaisia. Niin kuin nuorisostammekin. Kostain syystä juuri psyykkisesti haasteita kokeneet hakeutuvat joitoalalle, erityisesti lähihoitajiksi, ja vieläpä usrin haluavat erikoistua mielenyerveys- ja päihdetyöhön. Pääsevät sisään, melko isoja ongelmia pitää olla, että yksin siinä olisi hylkäyksen syy. Eri asia sitten on, miten jaksavat / pärjäävät raskaalla alalla. En suosittelisi hakeutumaan.
Ei näillä taustoilla olevat siellä pärjääkään, vaan oireilu alkaa melko pian eri tavoin. Parhaita ovat sellaiset psyykkisesti tasaiset ja vastuulliset nuoret, joita löytyy lähihoitajistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerrot, et pääse. Älä sitten hae sinne, kun et kerran usko. Ei kannata kertoa, näin se elämässä menee, ja siksi sinulla on oikeus olla kertomatta ja oikeus uuteen yritykseen.
Voi mennä. Masennus on hoidettavissa oleva sairaus.
Persoonallisuushäiriöt saattaa olla este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hain sairaanhoitajaksi.
Nyt alkoi huolestuttaa pääsenkö kun olen kumminkin viillellyt ranteisiin.
Sairastuin masennukseen yläasteella läheisen ihmisen itsemurhan vuoksi (siinä meni läheisen puoliso mukana hautaan).
Se aiheutti minulle vähän ristiriitaisia tuntemuksia sitten.
Varsinkin kun syytin itseäni.
Aloittajalle onnea matkaan!
Lähihoitajaopinnot antaa valmiudet eri sektoreille (kuten vanhus, vammais, päihde ja mt, lapset ja nuoret). Suuntautumisvaihtoehto ei yleensä sido työskentelemään vain yhdellä sektorilla vaan voit halutessasi vaihtaa/ hakea erilaiseen työhön. Ja työssäoppimisjaksoilla näet ja koet millaista työ eri paikoissa on.
Itse menin lähihoitajakouluun ajatellen suuntautuvani vanhustyöhön, mutta niin vain löysin "oman" työni toiselta sektorilta. Eräs ystäväni taas on vanhustyössä omimmillaan. Sain myös pitempiaikaisen työpaikan.
Mullakin on masennustaustaa historiassa, eikä ole estänyt alalla työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä serkut on päässyt lähihoitajaksi masennustaustalla.
Tietääkseni vain jotkut vakavat mt-ongelmat vaikuttavat pääsyyn, kuten psykoosit, skitsofrenia, tietyt persoonallisuushäiriöt. Masennus on niin yleinen suomessa, ettei se ole esteenä alalle pääsylle.
Niin ja nuo vakavemmatkin vain, jos ne jotenkin kummassa saadaan opiskelijasta tai sellaiseksi pyrkivästä selville.
Vierailija kirjoitti:
Voi mennä. Masennus on hoidettavissa oleva sairaus.
Persoonallisuushäiriöt saattaa olla este.
Kukaan ei saa sun psyk. diagnooseja selville, jos et niistä itse kerro ja jos ne eivät näy päälle. Ei oppilaitoksiin päästäkseen yleensä lääkärintodistusta vaadita. Eikä siellä lääkärissäkään tarvitse oireistaan kertoa. Eli kyllä hoitoalaa opiskelemaan voi päätyä aika kipeääkin porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te toimisto ehdottaa kaikille sitä lähihoitaja tutkintoa. Paras suostua jos kaupan osa-aika duunit ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Lähäriksi pääsee kuka vaan, mutta AMK hoitoalalle ei ole mitään asiaa jos mt-ongelmia. Ihan itsesikin parhaaksi
Ei sinne kyllä kuka tahansa pääse. Soveltuvuus on tärkeä asia. Ainut poikkeus ovat nämä työkkärin järjestämät koulutukset. Sinne on laitettu vaikka minkälaista porukkaa. Käsittääkseni tämä pakkokoulutus on nyt lopetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa se ideaalia olisi olla mahdollisimman terve ja tasa-painoinen itse, pyrkiessään kuormittavalle alalle, jossa hoidetaan toisia. Vähintäänkin pitäisi tuntea itsensä ja jaksamisensa rajat. Aiemmin sairastettu ja hoidettu masennus ei varmaankaan mitään haittaa, mutta tuskin sitä kannattaa erityisesti mainostaa. Jos psyykkisen huonon olon jaksot toistuvat elämässäsi tai on jotain kroonista oireilua, niin pysyisin poissa hoitoalalta.
ÖÖh no... Narkkariudella julkisuuden henkilöks??? Hyväkskäyttäjä papiks (tee mieluummin tästä otsikko), burn out taustalla toimitusjohtajaks??? Ujo opettajaksi? Entinen lihava urheilijaksi? Huonoääninen laulajaksi?
Varmaan kaikilla on ollu masentuneisuutta elämässä. Ja joissain hoito-alan töissä on hyvä jos osaa ns. ite tiedostaa itteensä, ku tiiän sellasii esim. alkoholistei jotka sil koittaa vältellä kaikkee eikä esim viittis äänee myöntää vaikka jos on masentunu.
tietty missä tahansa työssä jos vaikka sun lapsi kuolee niin on ihan normaalia olla masentunu esim. jotkut sit vaikka jää sairaslomalle. ja ois tosi tyhmää et sit ku palaa sairaslomalta et sulle sanottais et joo, et oo soveltuva tälle alalle enää. :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähäriksi pääsee kuka vaan, mutta AMK hoitoalalle ei ole mitään asiaa jos mt-ongelmia. Ihan itsesikin parhaaksi
-öö.. :D Mä tunnen ihmisiä jotka on amkissa opiskellu hoito-alaa, ja esim. käynyt terapiassa :'D et tota joo.
Masennus alkaa olla jo jonkinlainen kansantauti suomalaisten keskuudessa - siis hyvin yleinen ja hoidettavissa. Lisäksi masennusta sairastanut hoitaja saattaa olla taitava tunnistamaan sairauden asiakkaissa kun tietää ja tuntee taudin kuvan ja oireet. Hoitajat ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Ei mitään yliolentoja, jotka ovat kaikkien vaivojen yläpuolella.
Kyllä on niin kovin monella lähhärillä mt-tausta, että alan piireissä sanotaan että lähihoitaja on diagnoosi :-D