Lue keskustelun säännöt.
Masennustaustalla lähihoitajaksi?
Lähihoitajaksi haluava
31.07.2018 |
Haen ensikeväänä äitiysloman jälkeen lähihoitajaksi. Tuttuni kuitenkin ivaili, että enhän minä masentuneena pääse. Nyt mietityttää ihan kauheasti, onko todella näin?
En siis enää ole masentunut. Minulla on sairaalajakso teini-iässä takana(n. 8 vuotta sitten) ja 4 vuotta sitten masennusoireet nostivat päätään jolloin hain heti apua. Kävin muutaman kk psykologin juttusilla mutta sekin loppui sitten kun ei tarvetta ollut. Ja sen jälkeen ei ole ollut mitään masennukseen viittavaa.
Lähihoitajan työ (vanhukset) on kutsumukseni ja nyt toden teolla jännittää onko mahdollisuuteni kuopattu jo ennen hakua!
Kommentit (56)
Hoitopuolella on kyllä hyvin kirjavaa sakkia töissä, monenlaista on tullut nähtyä. Jos masennus on sinulla hoidettu, ollutta ja mennyttä, niin miksi sitä pitäisi tuoda enää esiin millään tavalla? Tiedosta kuitenkin se, että hoitopuolella on työ henkisesti ja fyysisesti hyvin raskasta. Hoitola on käsitteenä laaja, joten valinnanvaraa sinulla on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran elämässään masennuksen sairastanut henkilö omaa loppuelämänsä alttiuden sairastua masennukseen uudestaankin. Toisaalta, kuka tahansa voi elämän mukanaan tuomien kriisien myötä sairastua masennukseen. Hoitotyö on vaativaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hoitajtat eivät ole immuuneja sairastua itse, joko työn kuormittavuuden tai muiden elämäntapahtumien johdattamana. Kannattaa miettiä omat voimavarat ja tavat käsitellä asioita. Helpompiakin töitä on tarjolla.
Kiitos kaikille tiedosta(joskin vähän ristiriitaisesta).
Olen alavalinnan miettinyt tarkoin, kiitos kaikille huolehtijoille. Olen ollut työkkärin järjestämässä työkokeilussa päiväkodissa, ja vanhainkodissa. Ja vanhainkodissa olosta nautin, ja tykkäsin tehdä (avustajan) työtä. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
No en suosittele sinulle kyseistä alaa, se on jo niin masentava itsessään.
Ja anteeksi epäilykseni siitä kutsumuksesta.... Odotas kun työskentelet siellä vanhusten puolella ”kutsumuksen” parissa, et ehdi käydä pissalla etkä syödä ja kokoajan on vajaamiehitystä!
Keksi jotain muuta!!!T.lähihoitaja
Taidat itse olla täysin väärällä alalla tai ainakin sattunut aivan hirveään työpaikkaan. Terv. Vanhustyön lähihoitaja, joka nauttii työstään
Kaveri kouluttautui lähijoitajaksi parin vuoden dokausputken jälkeen.
Masennustaki ja muuta lievää mt-taustaa....
Joten pelko pois sen suhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajaksi haluava kirjoitti:
Haen ensikeväänä äitiysloman jälkeen lähihoitajaksi. Tuttuni kuitenkin ivaili, että enhän minä masentuneena pääse. Nyt mietityttää ihan kauheasti, onko todella näin?
En siis enää ole masentunut. Minulla on sairaalajakso teini-iässä takana(n. 8 vuotta sitten) ja 4 vuotta sitten masennusoireet nostivat päätään jolloin hain heti apua. Kävin muutaman kk psykologin juttusilla mutta sekin loppui sitten kun ei tarvetta ollut. Ja sen jälkeen ei ole ollut mitään masennukseen viittavaa.
Lähihoitajan työ (vanhukset) on kutsumukseni ja nyt toden teolla jännittää onko mahdollisuuteni kuopattu jo ennen hakua!
No ei todellakaan estä. Opiskelutoverisi ovat pitkälti päihdekuntoutujia tai käyttäjiä, lisäksi myös vertaistukea tarjolla.
Ei kannata. Usko minua. Voit löytää kutsumuksesi muualta, mutta älä mene tuolla taustalla hoitoalalle. En nyt erittele syitä, mutta olen kohtalontoverisi, joka kävi saman tien läpi ja sairastui niin pahaan masennukseen, että eläkepaperit tuli. Ja työllä oli siinä iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
Vierailija kirjoitti:
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
En tarkoita pahalla, mutta alallehan pitäisi olla esto jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Se on merkitty ihan erikseen pykäliin. Tämä on tarkoitettu suojaamaan sekä työntekijää itseään, että asiakkaita/potilaita. On koululta todella erikoista touhua, jos taustoja ei ole tarkistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
En tarkoita pahalla, mutta alallehan pitäisi olla esto jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Se on merkitty ihan erikseen pykäliin. Tämä on tarkoitettu suojaamaan sekä työntekijää itseään, että asiakkaita/potilaita. On koululta todella erikoista touhua, jos taustoja ei ole tarkistettu.
Lisäys: siis on koululta erikoista, että masennustausta ja paniikkikohtaukset eivät ole vaikuttaneet valintaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Usko minua. Voit löytää kutsumuksesi muualta, mutta älä mene tuolla taustalla hoitoalalle. En nyt erittele syitä, mutta olen kohtalontoverisi, joka kävi saman tien läpi ja sairastui niin pahaan masennukseen, että eläkepaperit tuli. Ja työllä oli siinä iso merkitys.
Itse taas sain hoitajan työstä avun masennukseeni, löysin itseni ja kutsumukseni. Mikä sopii yhdelle, ei aina sovi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muistaa, että suurin osa sairastuu joskus masennukseen. Ihan absurdi määrä aikuisväestöstä (kolmannes?) popsii kokoajan masennuslääkkeitä. Siinä voit miettiä, kuinka uniikki ja rajoittava sairaus on kyseessä.
Jo tuo, että osaa hakea apua oireiden alkaessa tarkoittaa, että pystyt todennäköisesti keskimääräistä paremmin käsittelemään ammatin tuomia rankkoja kokemuksia.
Ei ole este hoitoalalle. Voit halutessasi hakea psykiatrian erikoislääkäriltä lausunnon nykyisestä terveydentilastasi, ja se on otettava huomioon kun soveltuvuuttasi kartoitetaan. Yleislääkärit kierrä kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
En tarkoita pahalla, mutta alallehan pitäisi olla esto jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Se on merkitty ihan erikseen pykäliin. Tämä on tarkoitettu suojaamaan sekä työntekijää itseään, että asiakkaita/potilaita. On koululta todella erikoista touhua, jos taustoja ei ole tarkistettu.
Lisäys: siis on koululta erikoista, että masennustausta ja paniikkikohtaukset eivät ole vaikuttaneet valintaan.
Aijaa, mistähän sen pykälän voisi löytää?
Onpa erikoisen syrjivää, jos todella hoitotasapainossa oleva/parantunut ihminen ei voisi opiskella mitä haluaa jos sopii alalle.
Ammatti on raskas, paitsi fyysisesti myös henkisesti. Hyvä kuitenkin että olet tajunnut hakeutua vanhuspuolelle, etkä esimerkiksi mielenterveyspuolelle. Siellä taustasi ei olisi mikään etu ja se kannattaisi pitää visusti salassa. Lisäksi työ olisi liian kuormittavaa. Vanhuspuolella saatat pärjätä, tosin ota huomioon että siellä on ulosteita, väkivaltaa, kiirettä ja raskaita työkavereita. En suosittele alaa masentuneelle, olkoonkin vaikka olisi oireeton tällä hetkellä, yhtä kaikki ala on raskas psyykkisesti terveellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
En tarkoita pahalla, mutta alallehan pitäisi olla esto jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Se on merkitty ihan erikseen pykäliin. Tämä on tarkoitettu suojaamaan sekä työntekijää itseään, että asiakkaita/potilaita. On koululta todella erikoista touhua, jos taustoja ei ole tarkistettu.
Lisäys: siis on koululta erikoista, että masennustausta ja paniikkikohtaukset eivät ole vaikuttaneet valintaan.
Aijaa, mistähän sen pykälän voisi löytää?
Onpa erikoisen syrjivää, jos todella hoitotasapainossa oleva/parantunut ihminen ei voisi opiskella mitä haluaa jos sopii alalle.
SORA-säädökset.
Lähihoitajista melko suuri osa on mt-taustaisia. Niin kuin nuorisostammekin. Kostain syystä juuri psyykkisesti haasteita kokeneet hakeutuvat joitoalalle, erityisesti lähihoitajiksi, ja vieläpä usrin haluavat erikoistua mielenyerveys- ja päihdetyöhön. Pääsevät sisään, melko isoja ongelmia pitää olla, että yksin siinä olisi hylkäyksen syy. Eri asia sitten on, miten jaksavat / pärjäävät raskaalla alalla. En suosittelisi hakeutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain masennustaustalla ja paniikkihäiriöisenä (toimiva lääkitys tietty), kerroin haastattelussa avoimesti todeten historiastani. Ei vaikuttanut mitenkään.
Tiedän kyllä niitäkin jotka todella nauttivat vanhustyöstä, heitä tarvitaan lisää joten tervetuloa alalle :)
En tarkoita pahalla, mutta alallehan pitäisi olla esto jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Se on merkitty ihan erikseen pykäliin. Tämä on tarkoitettu suojaamaan sekä työntekijää itseään, että asiakkaita/potilaita. On koululta todella erikoista touhua, jos taustoja ei ole tarkistettu.
Lisäys: siis on koululta erikoista, että masennustausta ja paniikkikohtaukset eivät ole vaikuttaneet valintaan.
Aijaa, mistähän sen pykälän voisi löytää?
Onpa erikoisen syrjivää, jos todella hoitotasapainossa oleva/parantunut ihminen ei voisi opiskella mitä haluaa jos sopii alalle.SORA-säädökset.
Lisäksi Valvira on ollut huolissaan mielenterveys- ja päihdeongelmaisten kouluttamisesta alalle, koska he muodostavat paitsi työturvallisuusriskin, myös huomattavan kuluerän alkaessaan oireilemaan työelämässä. Googlaa jos et usko.
Vierailija kirjoitti:
Ammatti on raskas, paitsi fyysisesti myös henkisesti. Hyvä kuitenkin että olet tajunnut hakeutua vanhuspuolelle, etkä esimerkiksi mielenterveyspuolelle. Siellä taustasi ei olisi mikään etu ja se kannattaisi pitää visusti salassa. Lisäksi työ olisi liian kuormittavaa. Vanhuspuolella saatat pärjätä, tosin ota huomioon että siellä on ulosteita, väkivaltaa, kiirettä ja raskaita työkavereita. En suosittele alaa masentuneelle, olkoonkin vaikka olisi oireeton tällä hetkellä, yhtä kaikki ala on raskas psyykkisesti terveellekin.
Mielenterveyspuolelta tunnen useamman bipon (sairaanhoitajia) ja hyvin ovat pärjänneet, kunhan kuuntelevat omaa jaksamistaan.
Ne, jotka uskovat olevansa mieleltään terveitä ja tilanteen pysyvän sellaisena juuri pahimmin taitavat romahtaa, kun eivät tunne hälytysmerkkejä ja eivät tajua hakea apua tai muuttaa elintapoja ajoissa.
Uppis