Olen surullisen pöyristyntyt sukulaisteni käytöksestä

Mä en edes tiedä kuka on mun isotäti tai onko mulla sellaista ollutkaan

Tee valitus kunnianloukkauksesta

Vierailija kirjoitti:

Äidin puolen suku on melko suuri ja olen halunnut siihen nyt aikuisena tutustua enemmän. Aiemmin olen heitä nähnyt isovanhempieni eläessä, mutta siitä on aikaa. Nyt isotätini kuoli ja kuolinilmoituksensa oli kutsu hautajaisiin ja menin. Ajattelin nyt saada tutustua sukuuni paremmin. Mitä vielä. Edes kaikki vainajan sisarukset ei olleet paikalla, liekö ikä syynä? Mutta sisarusten lapsia ei paljoa näkynyt saati pikkuserkkujani isotätiään muistamassa.

Muistotilaisuudessa kukaan ei tullut juttelemaan tai kysymään kuka olen. En edes tiennyt, ketä oli pikkuserkkujani ja ketä heidän puolisojaan. Vainajan lapsia ja lastenlapsia. Yritin avata keskustelua, mutta porukka hipyi tai mulkoili minua ihmeissään. Kahvit juotiin ja adressit luettiin ja seurakuntasali tyhjeni. Lähdin pettyneenä viimeisten joukossa yrittäen loppuun saakka tutustua sukuuni, turhaan. Paska maku jäi suuhun näistä sukujuhlista. Suku on pahin, sanonta osuu nappiin.

:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla länsisuomalaiset hautajaiset. Itse olen tutustunut uusiin ihmisiin sukulaisen hautajaisissa. Niinhän sitä sanotaan, että karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin hämäläiset häät. 😀

Itse olen 50/50 hämäläis-karjalainen ja allekirjoitan tuon täysin :D

Kyllä hautajaiset tietyllä tapaa ovat sukujuhlatkin. Muistan itse miten oli häitä, silloin kun olin nuorempi. Vaikka kuinka monet häät kierrettiin, lisäksi rippijuhlia ja lakkiaisia. Näissä kaikissa näki sukulaisia. Sitten alkoi tulla 50- ja 60-vuotisjuhlia, joissa niitä sukulaisia näki. No nyt on edetty hautajaisiin. Vaikka ne on raskaita tapahtumia, silti ne kuuluu elämän kiertokulkuun ja kun kirkosta on selvitty, tunnelma kevenee. Mukava on nähdä sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia. Ja kuulla myös lisää tarinoita sekä vainajasta että oman äidin nuoruudesta. 

Ja kyllä sinne hautajaisiin voi mennä vaikkei olisi niin läheinen ja tuttukaan! Jos omat vanhemmat ovat kuolleet, on ihan luontevaa mennä vähän vieraammankin sukulaisen hautajaisiin oman perheensä edustajana, vanhempiensa puolesta. Osoittamaan kunnioitusta vainajalle. Ja ehkä sukulaisten tarinoiden kautta oppia hänestä ja omista vanhemmista lisää. Hautajaisissa on ihan hyvä ja aito mahdollisuus oppia siitä ihmisestä, jota ollaan saattamassa hautaan. Jopa oman äitini hautajaisissa opin äidistäni ihan uusia asioita ja puolia, kun vanhat työtoverit muistelivat häntä. Lapsena olin oppinut tuntemaan äitini paljon myöhemmin kuin hänen sisaruksensa ja työtoverinsa, joten oli ihan mahtavaa kuulla näitä nuoruusaikojen tarinoita. Ja eräs melko etäiseksi jäänyt eno tuli kummasti tutuksi hautajaisissa, kun kuunteli hänen sisarustensa muisteluja. 

Jos vainaja oli Terttu, olisi pitänyt laulaa

On Tertun kuolo korjannut. Tertutatertutatertuntaa

On kaikkia se kejuttanut

Tertuntertuntartuntaa

Nyt Tertun muistoa vaalitaan ja Terttua lämmöllä muistellaan, on Tertun kuolo korjannut

Tertuntertuntartuntaa

Varmasti joku olisi tullut tutustumaan dinuun

Kai...........

Suomalaisissa on tätä rautakanki porukkaa.  Sitten kun minusta aika jättää, toivon minut tuntevien ihmisten pitävän muistelubileet, jossa syödään ja juodaan hyvin. Haluan myös, että ne jotka minua muistavat, saisivat lisää tarinoita niiltä, jotka eivät ole aina olleet läsnä ja oppineet tuntemaan minua yhtä hyvin kuin toiset. Oli juhlat mitkä hyvänsä, niiden pitäisi lähentää ihmisiä, ei herättää tällaista kylmää keskustelua ja käyttäytymistä! Kuolemassa olet viimein vapaa tämän maailman rasituksista.

Tuollaistahan tuo on kaikissa suomalaisissa tilaisuuksissa, joissa on toisilleen hieman vierasta väkeä.

Kuoltua olet vapaa tämän maailman rasituksista, ja se, jos mikä antaa aihetta juhlaan. 

Ei sukulaisia kai voida vieraiksi kutsua? Eikö sukulaisuus tarkoita sitä, että tekemisissä oleminen on itsestäänselvyys?

Vaikuttaa kyllä vähän oudolta ja ankealta ettet kehenkään saanut kontaktia. Eivät kaikki hautajaisvieraat nyt niin paljon sure lohduttomina. Ei vaikka vainaja olisi pikkuvauva. Vaikuttaa pikemmin sellaiselta yleisankealta asenteelta ylipäätään elämään.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla länsisuomalaiset hautajaiset. Itse olen tutustunut uusiin ihmisiin sukulaisen hautajaisissa. Niinhän sitä sanotaan, että karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin hämäläiset häät. 😀

Tämä. Itse asiassa isäni hautajaiset olivat lopulta jopa aika hauskatkin juhlat. Muisteltiin hyvillä mielin edesmennyttä, ja tavattiin sukulaisia, ja kylän väkeä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytöksesi koettiin häiritsevänä. Eikö kukaan todella tuntenut sinua?

Luulivat varmaan, että joku on tullut kuokkimaan. :D

Outoa käytöstä suvulta, vaikkei hautajaiset ehkä paras paikka tutustua, häät hiukan paremmat ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytöksesi koettiin häiritsevänä. Eikö kukaan todella tuntenut sinua?

Luulivat varmaan, että joku on tullut kuokkimaan. :D

ööh... eipä tulisi hautajaisissa ensimmäisenä ajatuksena oudomman ihmisen nähdessäni ajatella, että tuo on tänne tullut syömään ilmaista karjalanpaistia ja piirakoita, ja vielä pullaa kahvin päälle! Ja jos on tullut, niin mikäs siinä, kyllä seuraan mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei sukulaisia kai voida vieraiksi kutsua? Eikö sukulaisuus tarkoita sitä, että tekemisissä oleminen on itsestäänselvyys?

Ei tarkoita.