Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa heittää kaiken pois
paulamaria
30.07.2018 |
Meillä ei saa olla esim. mitään muovirasioita, joihin voisi pakata eväitä tai ruuantähteitä. Ei juomapulloja, vain lapsella saa olla yksi juomapullo (kiva näin helteellä, joudun aina ostamaan kaupasta vettä). Mitään koristeita ei saa olla eikä esim. saippuapumppupulloa saa ostaa kylppäriin. Kauhea vääntö oli löylykauhasta ja kiulusta, kun kuulemma ovat aivan turhakkeita.
Omassa 2 kaapin vaatekaapissa on 3 hyllyä sellaisia tavaroita, joita uskoakseni normaalit ihmiset säilyttää esim. kodinhoitohuoneessa tai keittiön laatikossa tai kaapissa, mutta kun ne miehen mielestä ovat ylimääräistä tavaraa niin ainoa tapa säästää ne roskikselta on pitää omassa kaapissa. Siis esim. vaateteippirulla, silitysrauta, tekstiilisuojasuihke, kengän pohjalliset, ompelutarvikkeet jne.
Mies on siis sekä äärimmäisen minimalistinen että varsin nuuka. Sinänsä kumpikin ominaisuus on usein ihan hyväkin, mutta joskus taas ärsyttää joku löylykauhasta tai juomapullosta tappeleminen. Pesin siis itselleni tyhjän mehupullon juomapulloksi ja se ei kuulemma saa olla astiakaapissa, eli taitaa päätyä vaatekaappiini sekin.....
Mies ei myöskään osta itselleen vaatteita ja kulkee kauhtuneissa, reikäisissäkin vaatteissa sukkia myöten. Nolottaa usein, muuten komea mies ja korkeasti koulutettu mutta ne vaatteet... Jos erehdyn ostamaan hänelle vaatteita hän käskee palauttaan ne eikä suostu käyttämään vaan sanoo ostavansa itse omat vaatteensa. Huoh. Äärimmäisen itsepäinen siis myös.
Miten olette saaneet parisuhteessanne ja kodissanne tasapainon molempien mieltymyksille? Miten kun kummallakin saa olla omat juttunsa ja vapaus valita esim. mitä laittaa päälleen mutta toisaalta kun saman katon alla eletään niin asiat ovat yhteisiäkin? Onko lopulta kyse siitä kuka määrää kaapin paikan ja kuka jää tossun alle?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ongelma! Miehellä on ihmeellinen minimalistivimma, heittelee surutta pois tavaraa ja joudun perustelemaan jatkuvasti miksi haluan jonkun taulun seinälle, astiaston jossa olisi mätsäävät neljä kappaletta paria eri lautaskokoa... ja aina kun hirveän taistelun jälkeen saan sen taulun seinälle, tyynyn sohvalle tai maton makkarin lattialle, ne "katoavat" viikon-parin sisään.
Mies on muuten ihana, mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä että katselen omaa asuntoa. Haluan pysyä yhdessä mutten enää asua yhdessä. En tunne olevani kotona asunnossa, jossa joudun jatkuvasti huomaamaan että yhteisiä ja jopa pelkästään minun omia tavaroitani on kiikutettu kellarivarastoon tai roskiin. Esimerkiksi minulle rakkaan kirjasarjan mies oli vienyt kellariin vedoten siihen että "no ethän sä lue niitä joka päivä!". Hävettää myös, kun kaikki joululahjat sukulaisilta (tyyliä laadukas veitsisetti, mariskooli jne...) päätyvät avaamattomina roskiin. Tai sitten jos taistelen asiasta niin ne saavat olla hetken, kunnes huomaan että mies on vaivihkaa hävittänyt ne kuitenkin.
Onko miehesi, ja aloittajankin, ollut aina samanlainen vai onko överiminimalismi pahentunut tai alkanut vasta aikuisiällä?
En kestäisi tuollaista ollenkaan, joko meillä riideltäisiin jatkuvasti tai sitten alkaisin itsekin heittää surutta pois miehen tavaroita.
Mies on aina ollut erittäin siisti ja minimalismiin pyrkivä. Alkuun se tietenkin oli ainoastaan positiivista eikä haitannut niin kauan kun minun tavarani vielä olivat turvassa ja minullakin oli sananvaltaa sisustuksen suhteen. Pikkuhiljaa tilanne paheni ja miehen minimalismi on vallannut koko kämpän. Tilanne on luisunut vähä vähältä tähän pisteeseen. Ensin miehellä oli "parempia mielipiteitä", ja taivuin painostuksen alla luopumaan esimerkiksi matoista kun mies niin pontevasti valitti miten ne ovat likaisia, aina vinossa tai rutussa jne jne. Alkuun mies vakuutteli, että tilalle ostetaan helppohoitoisia mattoja jotka on helppo pitää puhtaana ja paikallaan. Koskaan ei ostettu, ja lopulta kun minä ostin niin alkoi taas nurina ja matto päätyi kellarivarastoon. Hiljalleen yhteiset tavarat hävitettiin, sitten alkoi minun tavaroideni hävittäminen. Suuttuminen auttoi näennäisesti mutta aina palattiin taas saman asian äärelle: mies itsekseen päättää, että joku tavarani on turha ja hävittää sen koska "ethän sä ole käyttänyt sitä aikoihin!".
Lähde samalle linjalle. Jos miehellä on enemmän kuin yhdet kalsarit, loput roskiin tai kellariin. Sukkia riittää yksi pari. Talvitakkia mies ei ole käyttänyt aikoihin, joutaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta omaan kotiin, se on tilanteessasi oikeastaan ainoa oikea ratkaisu. Miehesi ei ole terve.
Moni mies ihmettelee naisten materian haalimista, mutta olevat asiasta hiljaa. Ovatko lampaita vai yhteistyökykyisiä, tiedä häntä?
Toi ei ole enää mielipide- tai makuasia, vaan sairaus nimeltään pakkoneuroottinen häiriö. Mies psykkelle ja jos ei lähde niin hanki oma asunto.
Jotkut ihmiset raivostuu tavaroista. Mutta ei ole okei että mies puuttuu sun ostoksiisi/vaatekaappiisi tuolla tavalla, varsinkin kun et vaikuta hamstraajalta. Sulla pitää olla joku tila missä saat säilyttää ihan mitä haluat, vaikka täytetyn mammutin. Sen pitää hyväksyä että se ei saa puuttua siihen varastoon. On jo tarpeeksi rasittavaa että jotain keittiön kamaa pitää säilyttää omassa vaatekomerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei tosiaan ole ihan terve.
Mun miehellä taas on liikaa tavaraa, mutta ei ole kyllä mukava tuo ap:n kuvaama tilannekaan. Ei kai tuossa auta kuin yrittää keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin itse tehdä niin, että eräänä kauniina päivänä tyhjentäisin kämpästä kaiken vaikka vuokrattuun varastotilaan. Antaisin miehen ihmetellä itsekseen ja menisin hetkeksi hotelliin. Jospa heräisi vähän?
Vaikuttaa vakavasti mielenterveysongelmalta. Pitääkö miehesi moniakin asioita "likaisina"?
Erittäin epäekologistakin olla kierrättämättä/ostaa aina uutta.
Mies heitti kerran henkilökohtaisen tavarani roskiin "tarpeettomana", ihmeen kaupalla tajusin tämän samana päivänä ja ehdin pelastaa. Tein selväksi, että toiste kun tekee niin, se on ero oitis. Enemmän kuin materiasta, kyse on toisen henkilökohtaisen tilan ja omaisuuden kunnioittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku häiriöhän tuossa on taustalla selkeästi, ei välttämättä mikään "iso" hulluus, mutta jokin aiheuttaa miehelle hieman hallitsematonta "minimalismia".
Sinänsä ymmärrän kyllä sen ettei kämppää haalita täyteen mitään koristekrääsää jne. mutta jos esim. kaapissa oleva silitysrauta herättää hävittämisinnon.
Omalla miehelläni taas on viime aikoina alkanut karkaamaan tavaroiden haaliminen käsistä... Hemmetti kun koko ajan pitää kaikkea tavaraa ostaa mille ei ole mitään paikkaa. Eikä oikein rahaakaan.
Mun kaverin mies on kans tällainen. Mitään koriste-esineitä ei saa olla, ei palasaippuaa tai talouspaperia, ei tauluja seinällä. Kaikki vaan mustaa, valkosta tai harmaata, mitään värejä ei saa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ongelma! Miehellä on ihmeellinen minimalistivimma, heittelee surutta pois tavaraa ja joudun perustelemaan jatkuvasti miksi haluan jonkun taulun seinälle, astiaston jossa olisi mätsäävät neljä kappaletta paria eri lautaskokoa... ja aina kun hirveän taistelun jälkeen saan sen taulun seinälle, tyynyn sohvalle tai maton makkarin lattialle, ne "katoavat" viikon-parin sisään.
Mies on muuten ihana, mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä että katselen omaa asuntoa. Haluan pysyä yhdessä mutten enää asua yhdessä. En tunne olevani kotona asunnossa, jossa joudun jatkuvasti huomaamaan että yhteisiä ja jopa pelkästään minun omia tavaroitani on kiikutettu kellarivarastoon tai roskiin. Esimerkiksi minulle rakkaan kirjasarjan mies oli vienyt kellariin vedoten siihen että "no ethän sä lue niitä joka päivä!". Hävettää myös, kun kaikki joululahjat sukulaisilta (tyyliä laadukas veitsisetti, mariskooli jne...) päätyvät avaamattomina roskiin. Tai sitten jos taistelen asiasta niin ne saavat olla hetken, kunnes huomaan että mies on vaivihkaa hävittänyt ne kuitenkin.
Toisen omaisuuden hävittäminen noin on rikos. Lisäksi ihan käsittämätöntä tuhlausta nakella käyttökelpoista ja uutta(!) tavaraa roskikseen. Miehesi on ekokatastrofi.
Lähde jo pois ja ota elämä haltuusi.
Alue: Aihe vapaa
Mies on aina ollut erittäin siisti ja minimalismiin pyrkivä. Alkuun se tietenkin oli ainoastaan positiivista eikä haitannut niin kauan kun minun tavarani vielä olivat turvassa ja minullakin oli sananvaltaa sisustuksen suhteen. Pikkuhiljaa tilanne paheni ja miehen minimalismi on vallannut koko kämpän. Tilanne on luisunut vähä vähältä tähän pisteeseen. Ensin miehellä oli "parempia mielipiteitä", ja taivuin painostuksen alla luopumaan esimerkiksi matoista kun mies niin pontevasti valitti miten ne ovat likaisia, aina vinossa tai rutussa jne jne. Alkuun mies vakuutteli, että tilalle ostetaan helppohoitoisia mattoja jotka on helppo pitää puhtaana ja paikallaan. Koskaan ei ostettu, ja lopulta kun minä ostin niin alkoi taas nurina ja matto päätyi kellarivarastoon. Hiljalleen yhteiset tavarat hävitettiin, sitten alkoi minun tavaroideni hävittäminen. Suuttuminen auttoi näennäisesti mutta aina palattiin taas saman asian äärelle: mies itsekseen päättää, että joku tavarani on turha ja hävittää sen koska "ethän sä ole käyttänyt sitä aikoihin!".