Mies ei viehätä fyysisesti, pääsenkö yli?

Eikö mies ole kysellyt sinulta omatoimisesti, että teepäs minulle joku hyvä treeniohjelma? Toivottavasti et ole ainakaan salia tuputtanut hänelle.

Minä pääsin. Mitä enemmän tunteita on kehittynyt, sitä viehättävämmäksi mies on silmissäni muuttunut myös ulkonäöltään. Tätä nykyähän hän on mielestäni maailman komein mies. (Osasyy voi toki olla myös se, että olen saanut innostettua miehen mukaani salihommiin..)

Pistä se salille treenaamaan itelleen kroppa.

Aika huonosti menee jos toista pitää heti alkaa muokkaamaan mieleiseksi.

Ei pääse yli, kokemusta on. Jos toinen ei tunnu puoleensavetävältä alusta alkaen, niin ei se siitä paremmaksi muutu. Alkuihastuksessa pitäisi nimenomaan tuntua siltä, ettei malta pitää näppejään irti toisesta, ja yksin ollessaankin miettii häntä itseään hiplatessaan. Jos se jo alussa puuttuu, niin ei se siitä paremmaksi muutu.

Ei pääse.

Jos ei sytytä, niin ei sytytä.

Luultavasti sua ärsyttää joku muu kuin rimpula olemus.

Esim. mua ärsytti yhden exän tapa kävellä selkä lytyssä niin että se näytti huonoryhtiseltä. Sitten hiffasin että mua itse asiassa ärsyttää sen anteeksipyytelevä ruumiinkieli, mikä johtui huonosta itsetunnosta. "Sori että olen tässä, mä oon vaan tämmönen..."

No mulla mies oli aivan ihana, 19cm pidempi ja aivan mahdottoman rimpula/hoikka kun aloimme seurustella. Mietiskelin alkuun, että on aivan liian laiha ja ei kyllä miellyttänyt silmää. Muuten komea, mutta ihan liian laiha.

No, meni 16 vuotta ja nyt on kuule mies hyvässä lihassa; ikä teki tehtävänsä. On saanut juuri sopivasti massaa vuosien varrella ja ollaan tilanteessa, että enempää ei tarvitsisi minun mielestäni painoa tulla.

Jos nuorehkoja olette, niin korjaantunee itsestään. 

Itse olen ollut myös aina tuo hoikka, mutta lihaksikas naistyyppi.

Vie se mies salille. Eihän siitä mitään tule, että nainen on pariskunnan harteikkaampi. Mieti nyt mitä ihmisetkin ajattelee.

Suomi on täynnä korston kokoisia jättimatameja ja narukätisiä nössöjä. Nuo akat ovat usein ns. jyriä ja pikkumiehet täysin vietävissä, koska eivät muutakaan saa. Jyrää sinäkin pikkumiehesi ja kouluta se mieleiseksi.

No minä pääsin. Alkuun kun tapasin mieheni työkaverina, en ikinä ajatellut että voisin hänestä viehtyä. Hän on lyhyehkö, päältä kaljuuntuva, vähän möhömahaa, vinot hampaat - pelkästään kaverina ajattelin sen näköistä miestä, ei yhtään kipinää tuntunut. Mutta me tutustuttiin paremmin työkaveripohjalta tuoppien, tietokonepelien jne ääressä ja huomasin alkavani ihastua mieheen. Yhtäkkiä ne kaikki hänen ulkonäön piirteet, joita pidin epämiellyttävänä, ovatkin jotenkin suloisia, koska ne ovat osa häntä, ja hän taas on ihana persoona. 

Pari vuotta kyllä kesti että kaveruus muuttui siihen että aloin tuntea seksuaalista vetovoimaa. Mies oli kai tuntenut sitä alusta asti, mutta ei tunnustanut sitä mulle koska epäili etten kiinnostu. Ja luultavasti jos olisi heti alussa tunnustanut rakkautensa niin tosiaan olisin tylyttänyt pois kun ei ole mun tyyppiä. 

Mulla siis toimi näin, mutta kuuleehan niitäkin välillä, että fyysinen epäviehätys sen kun lisääntyy ajan kanssa.

Luulisi että miestäkin häiritsee.

Miehen pitää olla sen verran lihaksikas ja kookas, että voi kantaa naisensa sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että miestäkin häiritsee.

Miehen pitää olla sen verran lihaksikas ja kookas, että voi kantaa naisensa sänkyyn.

Kyllä näinä feminismin aikoina tuo on just toisin päin!

Kiitos kommenteista, ei ole aietta salille pakottaa. Mies on tosin ehdottanut, että voisin hieman vähentää... 😁 Asiasta on puhuttu ja vitsailtukin, mutta ei auta.

Mietin tuota kommenttia, että miehessä ärsyttää todennäköisesti jokin muukin, ja voipi olla. Tuntuu että jyrään / jyräisin myös henkisesti. En tiedä.

Ja ihan aikuisia 30+ ollaan.

Ap

49-kiloinen tyttöystäväni on ilmaissut huolensa siitä, että aion laihduttaa salin ja lenkkeilyn avulla 75:stä 60 kiloon (olen 172 cm), ja sitten vasta alan syömään kunnolla ja kasvattaa lihaksia. Tuntuu ettei usko sitä, että lihaksia tarttuisi tai sitten pelkää, että alan näyttää liian hyvältä. Tai sitten hän vaan tykkää  läskeistä miehistä.

Elin nuoruuteni siinä uskossa, että naiset pitävät hoikista miehistä, mutta ei se taida niin olla ainakaan Suomessa. Aika eksoottinen kulttuuri tämä.

Ei. Ajattele miltä miehestäki tuntuisi jos tietäisi ettet halua häntä tai että joudut pakottamaan itsesi seksiin. Kamala ajatuskin. Kyllä se pitää olla niin että kiinnostuu myös seksuaalisesti.

Mitäs bodasit ittes amatsoniks. Sitä niität mitä kylvät senkin jyränainen.

hintelä kirjoitti:

Mitäs bodasit ittes amatsoniks. Sitä niität mitä kylvät senkin jyränainen.

Heh. Koska minusta on kiva liikkua. Kaikin tavoin. Juosta ja käydä salilla.

Mun pitää miettiä asiaa. Ei nähdäkään nyt pariin viikkoon, joten eiköhän tämä ajatus tässä kirkastu. Harmittaa.

Pääsee yli. Puolisoni on sellainen karvaton babyface. Vähän pullea ja melko feminiininen tolleen yleiskuvaltaan.

Parasta mitä olen ikinä onnistunut saamaan sänkyyni. Pätevä myös makuuhuoneen ulkopuolella kaikessa, rakastuin häneen täysin. Ihan sama vaikka näyttäisi miltä, hän on minun ja hän on täydellinen. Viides vuosi yhdessä, esikoinen tulossa, onnellinen hänen kainalossaan.

Vierailija kirjoitti:

49-kiloinen tyttöystäväni on ilmaissut huolensa siitä, että aion laihduttaa salin ja lenkkeilyn avulla 75:stä 60 kiloon (olen 172 cm), ja sitten vasta alan syömään kunnolla ja kasvattaa lihaksia. Tuntuu ettei usko sitä, että lihaksia tarttuisi tai sitten pelkää, että alan näyttää liian hyvältä. Tai sitten hän vaan tykkää  läskeistä miehistä.

Elin nuoruuteni siinä uskossa, että naiset pitävät hoikista miehistä, mutta ei se taida niin olla ainakaan Suomessa. Aika eksoottinen kulttuuri tämä.

Minusta tuntuu, että lyhyelle miehelle Suomessa kaikki ruumiinrakenteet ovat vääriä. Ei saa olla läski, ei saa painaa alle 70kg eikä varsinkaan saa olla lihaksikas ("yhtä levee ku pitkä" tai "taskuherkules")

- 170cm