Lue keskustelun säännöt.
Lapset ovat niin ihania - Tulin äsken pyöräilemästä, jonka jälkeen saatujen hymyjen saldo...
29.07.2018 |
oli suurimmaksi osaksi pienten lasten ansiota.
Lapset pitävät minusta, he katsovat minua ja hymyilevät minulle. Olen kuulemma kiltin, lempeän ja ystävällisen näköinen. Lapset näkevät sen, mitä aikuiset harvemmin. He näkevät aitouden ja hyväsydämisyyden. Aikuisia vaivaa kateus, katkeruus ja ilkeämielisyys.
Aikuiset, ottakaa lapsistanne mallia. Heillä on teille enemmän annettavaa kuin uskottekaan.
Kommentit (14)
Miksi olet sitä mieltä, että aikuisia vaivaavat luettelemasi ominaisuudet? Mielestäni aika karua tekstiä muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Itse annan ulkonaollessa ihmisille rauhan olla omissa oloissaan, enkä tuijota jokaista vastaantulijaa.
Et kyllä vaikuta yhtään lempeältä ihmiseltä. Mä hymyilen useasti aikuisille, ja he kyllä vastaavat lähes aina hymyyn.
Uhhuh, miten nyt haisee omakehu!
Mistäs sua pitäisi kadehtia?
Yksinäsi ilmeisesti ulkoilet kun ei ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa muiden ilmeitä.
PS. Lapsi on helppo saada hymyilemään.
Aikuinen ihmissuhde on haastavampi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kuulosti aika itsekehuskelulta.
Lapset kyllä ovat ihania, ei siinä.
Tottakai kehun itseäni asioista, joista olen ylpeä. Se on juuri onnellisuuteni salaisuus, että hymyilen peilikuvalleni päivittäin. Kun ihminen hyväksyy itsensä ja oppii näkemään itsensä hyvässä valossa, hän pystyy olemaan myös muille ihana.
Olen pahoillani, jos vaikutan itserakkaalta. Kai minun pitäisi inhota tai ainakin vähätellä itseäni, jotta olisin miellyttävä.
Juuri tätä tarkoitan, että aikuiset ihmiset kokevat muiden positiivisen näkemyksen itsestään itserakkautena ja ilkeytenä muita ihmisiä kohtaan. Kun lapsi katsoo itseään peilistä prinsessamekko päällään, hän uskaltaa sanoa todelliset ajatuksensa ääneen - Olenpa minä kaunis. Miksi aikuinen ihminen ei voi sanoa itsestään yhtälailla positiivisia asioita?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, todistit pointtisi tämän ketjun ja sen kommenttien avulla. :D Ymmärrän sinua täysin, sama fiilis tulee usein lasten ja aikuisten suhteen. Oma pikkuiseni aina hymyilee leveästi ja vilkuttelee mukavan oloisille ihmisille, hän varmaan aistii heistä jonkinlaisen lämmön. Naama nurinpäin kulkevia aikuisia hän ei edes lähesty ja hyvä niin. Mukavaa, että näet lapsissa tämän asian ja näemmä tunnistaminen tapahtuu molempiin suuntiin. Minä olen tiennyt jo aiemmin, että lapsista voisi ottaa monessa asiassa mallia, mutta kiitos vielä muistutuksesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Uhhuh, miten nyt haisee omakehu!
Mistäs sua pitäisi kadehtia?
Yksinäsi ilmeisesti ulkoilet kun ei ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa muiden ilmeitä.PS. Lapsi on helppo saada hymyilemään.
Aikuinen ihmissuhde on haastavampi juttu.
Ei minua pidä kadehtia mistään. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani yksin, ja usein kotona. Kun poistun kotoa, se on minulle aina merkityksellinen juttu. Pyrin siihen, että minulle jää aina hyviä muistoja kaikista hetkistä, jotka vietän muiden ihmisten kanssa tai heidän ympärillään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, todistit pointtisi tämän ketjun ja sen kommenttien avulla. :D Ymmärrän sinua täysin, sama fiilis tulee usein lasten ja aikuisten suhteen. Oma pikkuiseni aina hymyilee leveästi ja vilkuttelee mukavan oloisille ihmisille, hän varmaan aistii heistä jonkinlaisen lämmön. Naama nurinpäin kulkevia aikuisia hän ei edes lähesty ja hyvä niin. Mukavaa, että näet lapsissa tämän asian ja näemmä tunnistaminen tapahtuu molempiin suuntiin. Minä olen tiennyt jo aiemmin, että lapsista voisi ottaa monessa asiassa mallia, mutta kiitos vielä muistutuksesta. :)
Olisipa ihanaa tietää kuka näin kauniiden ajatusten takana on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kuulosti aika itsekehuskelulta.
Lapset kyllä ovat ihania, ei siinä.Tottakai kehun itseäni asioista, joista olen ylpeä. Se on juuri onnellisuuteni salaisuus, että hymyilen peilikuvalleni päivittäin. Kun ihminen hyväksyy itsensä ja oppii näkemään itsensä hyvässä valossa, hän pystyy olemaan myös muille ihana.
Olen pahoillani, jos vaikutan itserakkaalta. Kai minun pitäisi inhota tai ainakin vähätellä itseäni, jotta olisin miellyttävä.
Juuri tätä tarkoitan, että aikuiset ihmiset kokevat muiden positiivisen näkemyksen itsestään itserakkautena ja ilkeytenä muita ihmisiä kohtaan. Kun lapsi katsoo itseään peilistä prinsessamekko päällään, hän uskaltaa sanoa todelliset ajatuksensa ääneen - Olenpa minä kaunis. Miksi aikuinen ihminen ei voi sanoa itsestään yhtälailla positiivisia asioita?
ap
Se kyllä särähti korvaan, miten sinä muka tiedät muiden aikuisten ihmisten ajatukset. Et sinäkään niitä vastaantulevia ihmisiä tunne, joten älä aliarvioi heitä. He voivat olla vaikka kuinka herttaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhhuh, miten nyt haisee omakehu!
Mistäs sua pitäisi kadehtia?
Yksinäsi ilmeisesti ulkoilet kun ei ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa muiden ilmeitä.PS. Lapsi on helppo saada hymyilemään.
Aikuinen ihmissuhde on haastavampi juttu.Ei minua pidä kadehtia mistään. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani yksin, ja usein kotona. Kun poistun kotoa, se on minulle aina merkityksellinen juttu. Pyrin siihen, että minulle jää aina hyviä muistoja kaikista hetkistä, jotka vietän muiden ihmisten kanssa tai heidän ympärillään.
ap
Alkaa kuulostaa mielenterveystapaukselta. Noin puhuva ihminen soittaa mulla hälytyskelloja.
Juu, lapset on vilpityömiä. Harvassa työpaikassa sut otetaan vastaan taputtaen ja nimeäsi huutaen🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itse annan ulkonaollessa ihmisille rauhan olla omissa oloissaan, enkä tuijota jokaista vastaantulijaa.
Miksi lapset ovat niin iloisia, avoimia ja uteliaita, mutta kun kasvavat aikuisiksi, heistä tulee tällaisia? Koska eivät tiedä maailman pahuudesta? Aivan, mutta maailman pahuus syntyy nimenomaan siitä, että ihmiset menettävät iloisuutensa, avoimuutensa ja uteliaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kuulosti aika itsekehuskelulta.
Lapset kyllä ovat ihania, ei siinä.Tottakai kehun itseäni asioista, joista olen ylpeä. Se on juuri onnellisuuteni salaisuus, että hymyilen peilikuvalleni päivittäin. Kun ihminen hyväksyy itsensä ja oppii näkemään itsensä hyvässä valossa, hän pystyy olemaan myös muille ihana.
Olen pahoillani, jos vaikutan itserakkaalta. Kai minun pitäisi inhota tai ainakin vähätellä itseäni, jotta olisin miellyttävä.
Juuri tätä tarkoitan, että aikuiset ihmiset kokevat muiden positiivisen näkemyksen itsestään itserakkautena ja ilkeytenä muita ihmisiä kohtaan. Kun lapsi katsoo itseään peilistä prinsessamekko päällään, hän uskaltaa sanoa todelliset ajatuksensa ääneen - Olenpa minä kaunis. Miksi aikuinen ihminen ei voi sanoa itsestään yhtälailla positiivisia asioita?
ap
Se kyllä särähti korvaan, miten sinä muka tiedät muiden aikuisten ihmisten ajatukset. Et sinäkään niitä vastaantulevia ihmisiä tunne, joten älä aliarvioi heitä. He voivat olla vaikka kuinka herttaisia.
Toivoisinkin, että jos ihminen on oikeasti herttainen, hän uskaltaisi näyttää sen.
ap
Sori, mutta kuulosti aika itsekehuskelulta.
Lapset kyllä ovat ihania, ei siinä.