Miksi jotkut ihmiset on aina menossa?

Juurikin pelätään kohdata "alaston" itse, tai vaihtoehtoisesti ajatellaan, että elämän lopulla koittaa jokin palkinto paljon tehneille ja nähneille. "Mutta kun kuolinvuoteella kaduttaa" - tämä on henkinen asia ja henkisillä prosesseilla ratkaistavissa, ei sillä, että suoritetaan elämää.

Me ollaan katos siinäkin asiassa niin erilaisia.

Elämän tilanne, elämän kokemus, ikä, luonne jne. jne. vaikuttaa kaikkeen.

Sanotaan vaihtelu virkistää.

Koska me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään eri asioista. Itse nyhjäisin kotona ja koen tuttavien ja varsinkin sukulaisten jatkuvan tapailun rasittavana, sillä viihdyn rauhassa ja tekemättä mitään. Osa ei vaan osaa olla yksin tai jouten, ei kai siinä mitään kummallista ole. Ihmiset ehkä kaipaa vaan eri tavoin virikkeitä ympärilleen, osa enemmän ja osa vähemmän.

Mitä on tyhjästä nyhjäämis -meneminen?

eikö muka ole myös joskus tulossa? kai nyt edes joskus!

Mitä on kotona rentoutuminen?

Itse ainakin tykkään viikonloppuisin käydä vaeltamassa metsässä kun ei arkena ehdi. Tuo on minulle 100 % parempi rentoutuminen kuin kotona telkkarin ääressä kökkiminen.

Ihmiset tykkää erilaisista jutuista.

Olen havainnut tämän ihmistyypin näistä "lapsi pilaa elämän" -keskusteluista. Että ei voi vaan ex-tempore lähteä kuukaudeksi Ugandaan fiilistelemään jos on lapsia. tai baariin työkavereiden kanssa tai kahville tyttökavereiden kanssa. Siis joka päivä.

Itse inhoan tuollaista, mutta ymmärrän että joku muu nauttii. Jos meillä on yhtenä viikonloppuna vieraita (tai olemme itse jossain), niin vähintään yksi viikonloppu pitää saada sitten olla vaan kotona. Ajatuskin jostain tuntikausien jaarittelusta lattekupin äärellä ystävien kanssa työpäivän jälkeen saa vilunväristykset kulkemaan selkäpiissä. Jos tää vielä olis joka päivä, niin hrrrr....

Mutta tää on vaan mun ongelma, ihmisiä on erilaisia.

No ihmiset on erilaisia, mieti nyt vaikka jotain koirarotujakin, jotkut tarvitsevat enemmän virikkeitä ja paljon lenkkejä ja tehtäviä pysyäkseen onnellisina, toiset tulevat onnelliseksi rennosta möllöttelystä. Samanlailla myös ihmiset ovat erilaisia. Ei ole kyse siitä etteikö osaisi rentoutua, myös aktiviteetit ja tekeminen rentouttavat joitain ihmisiä. Toisilla pääkoppa nollataan työviikon jälkeen loikoilemalla, toisilla tekemällä jotain muuta kuin töitä. Molemmat hyvä vaihtoehtoja.

On myös ihmistyyppi, joka kokee olevansa jotenkin omassa mielessään hyvä vain, jos heillä on hirveästi asioita tekemättä; tekeillä; tai tehtynä. Sama ihmistyyppi usein myös selittelee olevansa niin kiireinen ja ettei asioille x ja y jää millään aikaa, samaten myös sitten ne tehdyt asiat julistetaan somessa. "Vapaapäivä ja sain pestyä ikkunat, tehtiin 3 pellillistä pullaa, kävin tallilla ja kohta vielä zumbaan! Hyvä päivä, mitäs muut?"

Usein nämä ihmiset kuluttaa suunnattoman paljon aikaa myös ihan vaan siihen kiireen tuntuun. Että aikaa ei jää vaikka jollekin tunnin jutulle, mutta se "mulla on nyt kauhee kiire" purkautuu sellaisena yleisenä sähläyksenä ja huonona ajankäyttönä, mihin menee enemmänkin aikaa kuin mitä joku simppeli tunnin juttu olisi vaatinut. Usein tämä ihmistyyppi on sellainen, ettei tosiaan niinä vapaapäivinäkään voi vaan lojua sohvalla tai jotain vastaavaa, vaan tehdään kodin suursiivous ja se 10km juoksulenkki tai joku muu vastaavaa suururakka.

Kukin tavallaan, olen havainnut tällaisiä ihmisiä tutuissani muutaman. Omalla kohdalla tosin tuntuu, että heidän kanssaan oleminen ja tuo heidän välittämänsä pakonomainen kiireen tunne vie minulta itseltäni kaiken energian, kun toisen pitää sen yhteisen lounaan jälkeen juosta välittömästi sinne salille tai tallille tai ikkunoita pesemään ja 100 muuta asiaa hoitamaan. Itse olen enemmän sellainen hetki kerrallaan - tyyppi, joten sellainen suorittaminen ahdistaa, jos se tunne on jotenkin läsnä kokoajan.