Tietääkö joku, kuinka Ranskassa oikeasti syödään?
Tuli katsottua elokuva Pieni suklaapuoti ja alkoi tehdä mieli ranskalaista ruokaa. Samalla ajattelin että kuinka paljon ne ranskalaisten syömiseen liittyvät yleistykset pitävät paikkansa? Eli leipää kartellaan, aterian yhteydessä syödään vain pikku pala patonkia, jolla pyyhitään salaatinkastikkeet lautaselta. Illalliseen kuuluu monta ruokalajia ja viiniä juodaan joka aterialla.
En oikein jaksa uskoa että töistä tullut äiti alkaa kokkaamaan alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja mitä kaikkea siihen kuuluukaan.
Tietääkö joku miten siellä ihan oikeasti syödään?
Kommentit (37)
Asuin Ranskassa 90-luvulla. Koska oltiin köyhiä nuoria, syötiin pääasiassa pakasteita ja säilykkeitä. Aamulla haettiin patonki ja / tai croissanteja lähileipomosta. Kotona juotiin pikakahvia tai mutteripannukahvia, samoin töissä. Usein illalla laitettiin porukalla ruokaa, useimmiten pastaa. Ruokajuomana lähes poikkeuksetta punaviiniä, joka haettiin viinikaupasta kanistereissa, 6 frangia / litra. Välillä herkuteltiin katukebabilla, joka oli puolikkaan vaalean leivän sisään kauhottu isojen lihapalojen kasa, majoneeesia ja ranskalaisia. Tai sitten shawarmalla. Välillä käytiin mäkärissä. Ravintoloissa ei ollut varaa syödä kuin muutamia kertoja. Kerran simpukoita (yök), kerran ankankoipea, kerran törsäsin lounaaseen, joka oli lihanpala ja kasviksia. Junamatkalla otettiin evääksi patonkia ja erilaisia juustoja, joista leikattiin veitsellä paloja.
Itse olen käynyt Ranskassa Bretagnen alueella, ja siellä tuttavaperheeni syöttää minulle paljon juustoja ja mereneläviä. Ihana parasta jos koko ateria koostuu eri juustoista ja leivistä sekä salaatista :D Siellä paikallinen herkku on simpukat & ranskalaiset, sekä tietty crepesit joita saa suurinpiistein joka puolelta. Minusta oli jännä nähdä miten ihmiset kuitenkin olivat hyväkuntoisia ja hoikkia, vaikka ruokavalio on melko tuhti. Kaverin sisko esimerkiksi on hyvin hoikka, mutta vihaa kasviksia yms ja söi aina ruokapöydässä vain makkaroita ja juustoja. Itse en syö punaista lihaa ja se tuntui olevan ihmisille melko vieras käsite, mm. pizzerian listalla kasvispitsassa oli pekonia. Mutta koska rakastan kalaa, niin meren herkkuja oli helppo saada ravintoloissa. Ruoka oli muutenkin halvempaa kuin suomessa, ruokakaupassa käydessä hämmästelin hintoja kun tuoreita jättikatkarapuja sai ison laatikollisen 3 eurolla ja jättisäkki sinisimpukoita taisi olla vitosen, siitä siis riitti koko perheen annokseen. Leipomoita on tietty melkein joka kulmalla, ranskalaiset leivokset ovat ihan parhautta ja varsinkin viikonloppuaamuisin on tapana piipahtaa lähimmässä leipomossa hakemassa aamupalaksi croisantteja ja erilaisia leipiä. Tuntuu että syön siellä käydessä aina ihan tuhottomasti ja todella epäterveellisesti (koska loma niin ihan sama) mutta silti olen parin viikon reissun jälkeen aina hoikistunut. Innolla odotan että pääsen taas parin kuukauden päästä sinne syömään.
Ranskalaiset simpukat on ihania! Missään muualla en ole syönyt yhtä hyviä.
Ranskassa nauttimistani aterioista on jäänyt mieleen se, että ruoat tarjotaan erikseen selkeinä, yksilöllisinä ruojalajeina, ei niinkuin Suomessa, jossa laitetaan kylmiä ja lämpimiä ruokia sekaisin samalle lautaselle ja syödään kaikki yhtenä pääruokana. Meillä pidetään - ihan turhaan - vähän hienosteluna tarjota alku- ja pääruoka erikseen ainakin arkisin.
Aterian ei sinänsä tarvinnut olla mitenkään erityisen hieno, alkuruokana saattoi olla joku kevyt keitto, salaatti tai kausivihannes tms. ja pääruokana jotain kalaa tai lihaa vihannesten tai perunan/riisin kanssa, jälkiruokana muutama pala juustoa tai hedelmä tms. Erona siis se että maut nautitaan sinällään, eikä sekoiteta samaan haarukalliseen vaikka perunaa, kastiketta ja kylmää salaattia.
Ateria on tällöin jokaista makua kunnioittavampi ja nautinnollinen hetki kiireen keskellä vaikka olisikin arkiateria. Ravintoloissa syödään myös vähintään 3 ruokalajia ainakin illallisella.
Lounaaksi riittää usein täytetty patonki, pasta-annos tai salaatti. Lounaalla useimmat juovat vettä, mutta illallista on vaikea kuvitella ilman viiniä.
Tässä esimerkkinä yhden halvan yli 100 v. vanhan pariisilaisen ravintolan ruokalista
https://www.bouillon-chartier.com/en/menu
Vierailija kirjoitti:
Ranskalaiset perunat on parhaita! Ja pitsat.
Ranskalaiset perunat ovat belgialainen keksintö.
Ranskalainen voi on ainakin tosi suolaista! Ja hyvää, mutta verisuonien puolesta ihan hirvitti :D
Taisi jossain dokkarista olla, että ainakin maaseudulla olisi perheissä "nokkimisjärjestys" mitä ruokailuun tulee. Jos ruokana oli lintupaistia, niin mies ja pojat saivat parhaat palat ja tytöt loput lihoista. Nämä söivät salissa. Äippä söi keittiössä linnun jämiä ja oli alati valmis palvelemaan salin puolella syöviä. Näin siis vielä ainakin 1980-luvulla, miten lie nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Taisi jossain dokkarista olla, että ainakin maaseudulla olisi perheissä "nokkimisjärjestys" mitä ruokailuun tulee. Jos ruokana oli lintupaistia, niin mies ja pojat saivat parhaat palat ja tytöt loput lihoista. Nämä söivät salissa. Äippä söi keittiössä linnun jämiä ja oli alati valmis palvelemaan salin puolella syöviä. Näin siis vielä ainakin 1980-luvulla, miten lie nykyään.
Joo, äiti on kokki ja tarjoilija edelleen 2010-luvulla. Siksi kai ne niin laihoja ovatkin, kun pitää koko ajan passata.
Mä olen asunut etelä-Ranskassa. Siellä syötiin aika paljon mereneläviä esim. kalaa tietty ja sit esimerkiksi simpukat ja ranskalaiset on aika yleinen lonasruoka. Aamupalaksi tai välipalaksi just joku croisantti tai pala patonkia ja lounaskin oli usein selkeästi kevyempi kuin meillä Suomessa. Sitten illalla vedettiin kunnon ateriat viineineen ihan viikollakin. Ja sit tietty niitä juustoja ja kaikkia nutellaa sisältäviä herkkuja :D
Vierailija kirjoitti:
Ranskalainen voi on ainakin tosi suolaista! Ja hyvää, mutta verisuonien puolesta ihan hirvitti :D
Keskiajalla on arvioitu ihmisten syövän suolaa 100 grammaa päivässä koska muuta säilömismenetelmää ei ollut ja kaikki suolattiin. Ei silloin tainnut kukaan sairastaa verenpainetautia. Toinen juttu olikin sitten olut jota meni 3-5 litraa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskalainen voi on ainakin tosi suolaista! Ja hyvää, mutta verisuonien puolesta ihan hirvitti :D
Keskiajalla on arvioitu ihmisten syövän suolaa 100 grammaa päivässä koska muuta säilömismenetelmää ei ollut ja kaikki suolattiin. Ei silloin tainnut kukaan sairastaa verenpainetautia. Toinen juttu olikin sitten olut jota meni 3-5 litraa päivässä.
Ei ihme, että keski-ikä oli niin matala silloin. Ei ehkä ollut verenpainetauti, yhtäkkiä vaan kuoli sydänkohtaukseen tai munuaiset petti.
Ranskassa peruna korvataan usein keitetyillä kasviksilla, erityisesti vihreillä pitkillä pavuilla, olipa sitten liha- tai kalaruokaa.
Simpukat ja etanat ovat varsin ranskalaista ruokaa.
Ja erittäin suurenmoista herkkua!
Vierailija kirjoitti:
En oikein jaksa uskoa että töistä tullut äiti alkaa kokkaamaan alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja mitä kaikkea siihen kuuluukaan.
Karkeasti voisi jaotella, että töissäkäyvät syövät paljon ulkona, kotirouvat (joita Ranskassa edelleen on paljon) sitten kokkailevat joka päivä runsaan illallisen.
Pariisissa asuneena voin kertoa että siellä ruokailut menivät näin:
- aamupala (le petit déjeuner eli pieni lounas) on niukka, yleensä kotona pienissä keittokulhoissa (bol) tarjoillaan café au lait, maitokahvi, ja lapsille kaakao. Sen lisäksi syödään tuore läheisestä boulangeriesta (eli leipomosta) haettu croissant tai patonki, jota syödään voin ja hillon tai Nutellan kera voileipänä (tartine).
- lounas (déjeuner) on klo 12-14 ja voi olla vain kahvilassa kahvin tai viinin kanssa nautittu täytetty voileipä (sandwich) tai vastaava (esim. Quiche Lorraine -pala tai Croque Monsieur -leipä tai salaatti tai bistrossa syöty tukevampi ateria, jossa alkupalat, pääruoka, jälkiruoka, kahvi ja juustot. Yliopistoruokalassakin opiskelijan tarjottimella on nämä osat, pieni pullo viiniä, pala juustoa, pala kakkua tms. ruoan lisäksi.
- pienetkin lapset ovat koulussa koko päivän. Kotiin tullessa klo 16-17 lapset syövät välipalan (le goûter). Silloin tarjotaan jugurttia tai rahkaa (juuri niitä makeita) tai sitten suklaaleipä (pain au chocolat) on yleinen tai sitten leipää ja Nutellaa, yms.
- aikuiset ovat töissä yleensä myöhään eli n. 18-19 asti, joten hekin voivat käydä kahvilassa tai leivoskaupassa (patisserie) nappaamassa välipalaa jos lounas jäi väliin tai työpaikalle tilataan välipalaa. Aikuistenkin välipala on suklaata, suklaacroissantti, pain au chocolat tai muu.
- päivän tärkein ateria on illallinen (le dîner), joka syödään aika myöhään. n. klo 20. Koko perhe istuu yhdessä pöytään ja ateria mennään ns. pitkän kaavan mukaan. Jokainen ruokalaji tarjotaan erikseen. Köyhemmissä perheissä äiti valmistaa aterian, mutta vähänkään paremmissa perheissä on kotiapulainen, varakkaammissa kokki, ja/tai jokin ruokalaji voidaan tilata tai ostaa valmiina.
Jokaiseen kunnon ateriaan kuuluu siis viini, juustot, kahvi, jälkiruoka, eturuoka, pääruoka ja kenties salaatti. Ennen ilallista juodaan kotona tai kahvilassa aperitiivi ja napostellaan ehkä jotain pientä.
Ruokalajeja on vaikea kertoa, koska niitä on niin paljon! Pariisissa ei ole tarjolla vain monenlaista lihaa (myös hevosenlihaa), lintuja (ankkaa, kalkkunaa, yms.) vaan sinne tuodaan aikaisin aamulla myös tuoretta kalaa ja mereneläviä. Varsinkin osterit, simpukat etenkin Coquille Saint-Jacques ovat suosittuja. Lisäksi ranskalaiset syövät erilaisia sisäelimiä ja makkaroita (esim. boudin blanc tai andouille). Vihannesruokiakin on valtavasti. Leipä, lihat, kanat, kalat, hedelmät ja vihannekset yms. ostetaan usein erikoisliikkeistä, supermarketista haetaan vain jugurtit ja muut.
Ranskalaiset seisovat usein viinikaupassa puhelin kädessä valitsemassa viiniä: apua tärkeään päätökseen konsultoidaan kavereilta. Arkijuusto voidaan ostaa supermarketista, mutta viikonlopuksi tai tärkeälle ilalliselle jos vieraita on kutsuttu, käydän juustokaupassa.
Ravintolat ovat auki ym aikataulun mukaan, yleensä niillä on kaksi kattausta: ensin lounas, sitten paikka on kiinni ja avataan myöhemmin kun illallinen tarjotaan.
Mä ainakin alapeukutin lähinnä sitä "ei sitä puputeta kamalia määriä" joka kuulosti jotenkin moitteelta meille suomalaisille. Ei joo illallisella, mutta muuten se valkoinen höttö on vallitseva juttu, ranskalaisten aamiainen on aika kammottava, samoin noi koululaisten välipalat - meillä oli ihan sama juttu. Jos koululainen ei mennyt kotiin lounaalle, niin eväs saattoi olla just kaksi croissanttia.
Illallisella ei tietenkään puputettu patonkia, kun siinä oli niin paljon muutakin. Mutta harva suomalainenkaan kai aterialla leipää syö. Edes pyyhkäistääkseen kastikkeen.
Myös paikan päällä asunut.