Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pysty mielikuvittelemaan millään aistilla?
afantasia
27.07.2018 |
Luin vähän aikaa sitten afantasia-ilmiöstä, mikä tarkoittaa ettei pysty muodostamaan mielessään visuaalisia mielikuvia. Hämmentävää miten olen voinut elää 30-vuotiaaksi tiedostamatta ainakaan konkreettisesti, että minulta puuttuu kyky mikä on varmaan yli 98%:lla ihmisistä. Tuo jo itsessään oli järkytys, mutta vielä enemmän rupesi v*tuttamaan, kun luin että monilla ihmisillä (mukaan lukien monilla afantasiasta kärsivillä) on tuon lisäksi vielä kyky kuulla puhetta ja musiikkia mielessään ja jotkut pystyvät vielä mielikuvittelemaan kosketuksen ja maunkin. Minulta puuttuu kaikki nuo kyvyt. Eipä tarvi enää ihmetellä miksi (huonon lapsuuden lisäksi) olen aina tuntenut itseni jotenkin erilaiseksi.
Olen oikeasti "aika" katkera ja kateellinen. Olen tajunnut nyt että on paljon kulttuurisia ulottuvuuksia (ihan kielikuvista alkaen - klassinen lampaiden laskenta yms) mitkä eivät ole avautuneet minulle lainkaan vajavaisuuteni takia. Minusta on aina tuntunut että muistini toimii jotenkin eri tavalla ja "huonommin" kuin monen muun ja ei ihmekään jos muut tallentavat asioita myös visuaalis-auditiivisiksi mielikuviksi. En ole ikinä esim. tajunnut miten joku pystyy selittämään jotain juttua tilanteesta tyyliin "ja sit se sano niin ja mä sanoin näin ja blah blah". Eipä mikään ihme jos päässä pyörii joku hemmetin video tilanteesta! En minä muista kuin sanoina asian ytimen ja jotkut mieleenpainuvimmat sutkautukset. Ylipäätään kaikki muistot ovat vain sanoina ja sellaista aika tiivistettyä höttöä.
Nyt ymmärrän myös paremmin miksi niin monet asiat mistä olen ollut eri ikävuosina kiinnostunut ovat tuntuneet niin haastavilta ja joskus jopa käsittämättömiltä. En ikinä oppinut piirtämään vaikka olisin halunnut. Ei ihmekään kun en näe päässä mitään kuvia. Musiikin harrastamisessa tökki jokin. En oppinut tanssimaan (kinesteettisen muistin puuten myös vajavaisuus). Shakkia pelatessa en voinut käsittää miten jotkut pystyivät laskemaan niin monta siirtoa eteenpäin (näkevät sen muuttuvan laudan päässä!). Ilmaisutaidossa en pystynyt pelaamaan mielikuvilla mitä käytettiin jatkuvasti harjoituksissa. Matematiikassa 3d-ymmärrys tuotti isoja vaikeuksia (ja olen nyt tajunnut miten paljon muutenkin visuaalisista kyvyistä olisi siinä hyötyä), mikä aiheutti sen etten lähtenyt sille uralle tai fysiikkaan, vaikka ne olivat vahvimpia lukioaineitani. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta se on tuntunut aina super raskaalta. No nyt ymmärrän että varmaan olen alakynnessä jos muut näkevät ne maisemat ja tilanteet ja henkilöhahmot mielessään!
JATKUU...
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Missä ap, olisi kiva kuulla ajatuksiasi? T. Se toinen aphantaasikko ketjusta
Täällähän minä ja yhä v*tuttaa. Itse en ole sitten osannut varmaan löytää mitään näitä vajavaisuuksia korvaavaa vahvuutta elämääni. Kun vielä samalla toiselta puolelta huono itsetunto vaikeuttaa asioita ja esim. "estää" muita ammatillisia yms väyliä elämässä. Ärsyttää kun terapian myötä olen yrittänyt työstää itseä ja keskittyä hyviin asioihin ja nyt sitten vaikealla hetkellä tulee tälläinen järisyttävä realisaatio. Olen myös lukioikäisestä kärsinyt yksinäisyydestä tai siitä ettei elämässä ole alkuunkaan riittävästi läheisiä ihmisiä (vaikka introvertti olenkin) ja nyt ymmärrän senkin miksi se on tuntunut oikein extra tuskastuttavalta ja ymmärrän paremmin miten osa introverteista viihtyy oikein hyvin oman rikkaan sisäisen maailmansa kanssa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka luotte mitään uutta, jos pystytte ajattelemaan vain sanoilla? Miten asiat mille ei ole vielä sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka luotte mitään uutta, jos pystytte ajattelemaan vain sanoilla? Miten asiat mille ei ole vielä sanoja?
No anna joku juttu/otsikko/aihe
Niin luon sinulle siitä uutta.
Minusta kun tuntuu että "näkevät" ihmiset häviävät minulle uuden luomisessa 100-0. Ovat niin niiden mielikuviensa varassa, jotka heille on syötetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka luotte mitään uutta, jos pystytte ajattelemaan vain sanoilla? Miten asiat mille ei ole vielä sanoja?
No anna joku juttu/otsikko/aihe
Niin luon sinulle siitä uutta.
Minusta kun tuntuu että "näkevät" ihmiset häviävät minulle uuden luomisessa 100-0. Ovat niin niiden mielikuviensa varassa, jotka heille on syötetty.
Mutta nyt jo kysyt ja tarvitset jonkun sanan voidaksesi luoda uutta?
Tämä on niin jännää! Olet mun vastakohta. Mä elän hyvin paljon oman mielikuvitukseni sisällä. Mulla on tuhat ja yksi tarinaa päässä mitä käyn läpi, työstän, katselen, mietin. Mä nautin siitä, että voin haaveilla. Oon aina ollut taiteellinen, opin lähestulkoon yhdestä näyttökerrasta, mitä tehdä jos joku mua opastaa. Olen kirjaesimerkki visuaalisesta oppijasta. Tunnistan ihmiset vuosikymmenien takaa, muistan ihmisistä myös paljon asioita, kuten "tykkäsit syödä ala-asteella aina leivän ilman voita" vaikka en olisi heidän kanssaan ollut sen kummemmin tekemisissä.
Mutta olen äärinmäisen huono kuuntelija, enkä muista kirjallista teksiä millään tavalla ilman, että saan sen kuviteltua päähäni. En pysty seuraamaan pelkkää sanallista ohjeistusta. Unohdan sen kaiken heti. En muista nimiä, osoitteita, vuosilukuja. Matikka oli mulle tosi vaikeaa, paitsi geometriassa taas olin hyvä. Numerot hukkuu mun päässä, menee sekaisin ja häviää, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Mulla ei ole minkäänlaista päässälaskukykyä. Mun matikankokeet oli aina täynnä piirustuksia, joilla yritin hahmottaa tehtäviä itselleni!
Tavallaan ymmärrän sua hyvin, kun jossain astiin perustuvassa hahmotuksessa on vaikeuksia, toisaalta en pysty mitenkään samaistumaan siihen, ettei jollain olisi mielikuvia, koska ne on mun elämässä niin hallitsevia. Mulla tosin on add, että tää omissa maailmoissani oleminen ei ole niin yllättävää. ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta olen äärinmäisen huono kuuntelija, enkä muista kirjallista teksiä millään tavalla ilman, että saan sen kuviteltua päähäni. En pysty seuraamaan pelkkää sanallista ohjeistusta. Unohdan sen kaiken heti. En muista nimiä, osoitteita, vuosilukuja. Matikka oli mulle tosi vaikeaa, paitsi geometriassa taas olin hyvä. Numerot hukkuu mun päässä, menee sekaisin ja häviää, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Mulla ei ole minkäänlaista päässälaskukykyä. Mun matikankokeet oli aina täynnä piirustuksia, joilla yritin hahmottaa tehtäviä itselleni!
Nää on jänniä kun mietin asioita opettamisen kannalta. Joillekin pitäisi esim. matikassa keksiä jotain aivan erilaisia tapoja opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka luotte mitään uutta, jos pystytte ajattelemaan vain sanoilla? Miten asiat mille ei ole vielä sanoja?
No anna joku juttu/otsikko/aihe
Niin luon sinulle siitä uutta.
Minusta kun tuntuu että "näkevät" ihmiset häviävät minulle uuden luomisessa 100-0. Ovat niin niiden mielikuviensa varassa, jotka heille on syötetty.
Mutta nyt jo kysyt ja tarvitset jonkun sanan voidaksesi luoda uutta?
1. Asioille, joille ei ole sanoja, voidaan luoda uusia sanoja ja tai niitä voi kuvailla jo olemassa olevilla/helpoilla sanoilla (esim. sanakirjat). Lisäksi aivot ovat hyvin mukautuvaisia, joten pelkästään sanoilla ajatteleva, on tässä luultavasti keskevertotallaajaa reilusti parempi.
2. Epäilen suuresti, että sinäkään pystyt luomaan mitään uutta. Jos te kummatkin kokeilisitte luoda vaikka uudenlaisen hirviön fantasiaseikkailuun, niin uskoisin, että vaikka luomasi hirviö olisi uusi, kaikki sen komponentit, olisi lainaa jostain muualta. Sama juttu pelkästään sanoilla tehtyinä.
3. Jotkut tarvitsevat kimmokkeen saadakseen mielikuvituksen laukkaamaan paremmin, eikä siinä ole mitään väheksyttävää. Itse esim. huvittelin nuorena kehittelemällä tarinoita/juonia näkemistäni elokuvatrailereista, ja monista niistä tuli parempi kuin itse elokuvasta (no, kun leffa on huono tusinahöttö ja traileriin pistetty sen parhaat palat, niin tämä on helppoa nuoren mielikuvituksella ;).
t.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yksi jolla myös näkyy vain mustaa,kun laittaa silmät kiinni. Ei pysty visualisoimaan edes kukkaniittyä, tutun kasvoja tai mitään. Ei vaan tule mitään. Näen kyllä unia, se on ainoa lohtu.
Kaikenlaiset medioinnit missä pitää visualisoida jotakin on aina yhtä tuskaa. Mennyttä aikaa ei voi elää uudelleen, koska ei näe sitä tilannetta enää uudelleen. tavallaan helpotus, kun ei tarvitse kokea vaikka traumaattisia kokemuksia uudelleen, vaikka toki ne muistaiskin.
Minä en tiedä onko mulla ollut tämä syntymästä saakka vai tullut myöhemmin. Epäilen että syntymästä saakka ollut.
Miten on siis mahdollista "tietää" mikä on kukkaniitty jos ei näe sitä kuvana? Onko se siis aina sanoina päässä tyyliin "kukkaniitty tarkoitta paikkaa jossa on paljon kukkanimisiä erivärisiä kasveja, kukilla on kapeapitkä varsi ja niillä on terälehdet, ja terälehti taas tarkoittaa pyöreästä keskustasta irtoavia lehtiä... Niin ja lehti on vihreä... siis vihreä on yksi väri muiden värien joukossa joita ovat punainen, sininen, jne."
Siis miten oikeasti tietää asian jollei näe sitä mitenkään? Liikkuuko teillä ikäänkuin tekstiä päässä? Niinkuin tv:ssä tekstitys, mutta siinä tekstin takana ei ole sitä tv-kuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelet vaikka näyttelijä Jennifer Anistonia, niin et näe mielessäsi minkä näköinen hän on? Mutta mieleen tulee ikäänkuin teksti "Jennifer Aniston on amerikkalainen näyttelijä." Näkyykö se teksti ihan kirjoitettuina sanoina mielessä? Silloinhan mieleen tulee kuva??? Näette sen sanan ja se on kuva?
Miten siis pystyy kirjoittamalla kuvailemaan miltä näyttää maitopurkki jos sitä ei näe mielessä? Tai miten pystyy kirjoittamaan sanoja ja kirjaimia jos ei ensin ole oppinut näkemään miltä e-kirjain näyttää?
Olen täysin ymmälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vastaan sattumalta tämä aihe ja luettuani enemmän aloin epäillä että voisiko minulla olla tämä. Kun ajattelen asioita en näe kuvia vaan ehkä enemmän kirjoitusta? Tai sanoja aivoissa. Tiedän esimerkiksi miltä perheenjäseneni näyttävät mutta en nää mielessäni kuitenkaan heidän kasvoja. En osaa kuvailla tarkasti mitään asioita, mutta tiedostan kuitenkin päässäni miltä asia näyttää vaikka en näe sitä. En osaa palata menneisiin asioihin tai tunteisiin vaan ennemminkin kun mietin esim. lomamatkaa niin ajattelen vain että olin lomamatkalla ja päässäni ei ole mitään kuvia tai tunnelmaa. Ompas mielenkiintoista.
Aina oppii uutta. En tiennytkään että tällainen en voi olla edes mahdollista. Olisin luullut että joku syntymästään sokea ei pysty päässään muodostamaan mielikuvia jostain mitä ei ole ikinä nähnyt, mutta tämä on kyllä hämmentävää. Heh, näin miehenä kyllä kieltämättä harmittaisi jos seksifantasiat näkyisi vain sanoina päässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet vaikka näyttelijä Jennifer Anistonia, niin et näe mielessäsi minkä näköinen hän on? Mutta mieleen tulee ikäänkuin teksti "Jennifer Aniston on amerikkalainen näyttelijä." Näkyykö se teksti ihan kirjoitettuina sanoina mielessä? Silloinhan mieleen tulee kuva??? Näette sen sanan ja se on kuva?
Siis ainakin ite kun laitan silmät kiinni, näen vaan mustaa. Se että tunnistaa, kuka on Jennifer Aniston perustuu ehkä enemmän siihen, että nimen on kuullut niin monta kertaa. Ja esim. kuvista jotka on pöydällä tietty tunnistaa. Mutta jos laittaa silmät kiinni niin tuo "Jennifer Aniston on amerikkalainen näyttelijä" on vaan ääni päässä. Ja senkin tuottamiseksi mulla liikkuu aina kieli/huulet vähän jos oikein hakerasti jotain mietin "pää-äänellä".
Ap tunnen sun tuskan, ite tajusin tän just muutama vuosi sitten kun olin ehkä 24v. Et kun oon pienenä "laskenu lampaita" niin pää-ääni on vaan laskenu 1, 2, 3 mutta en mä mitään kyllä nää.
Oon aina tykänny musiikista mutta kokenu sen tosi vaikeana, juurikin koska pää-äänenkin oon joutunu harjoittelemaan. Mutta osaan soittaa kyllä pianoa ja kitaraa, mutta vain, koska oon opetellu et okei, tuo kuvio paperilla on yhtäkuin tämä painallus sormilla. Ikäänkuin ketjuttaus asioita.
Tämän lisäksi rakastan piirtämistä ja maalaamista. En koskaan oo voinu kuvitella sitä mökkirantaa tai palmuja hiekassa mielessäni, mutta koska tietenkin tiedän mitä ne on ja tunnistan ne kuvista, osaan tuottaa ne paperille. Tätäkin tosin olen harjoitellut koko elämäni, mutta oli helpottavaa tietää, etten tosiaankaan ole "rikki".
En tiiä ootteko koskaan kuullu ilmiöstä nimeltä synesthesia. Sitä en voi ymmärtää, koska mun mielikuvissa ei oo värejä, ei muotoja, ei tuntoa ei hajuja tai makuja. Koitappa siinä sitten kuvitella jotain :D
Nostan tämän jos joku vielä haluisi kertoa myös kokemuksiaan
Löysin ketjun juuri.
Painaakseni jotain mieleen ei riitä että katson, täytyy pukea asiat sanoiksi. Nykyään olen jo aika taitava työssäni tarvitsemissani teknisissäkin jutuissa, mutta en ole voinut koskaan opiskella niitä samalla tavalla kuin muut, ja uutta opiskeltavaa, sellaista mikä vaati nähdyn muistamista, tulee koko ajan. Olen siis nykyään työelämässä ja työ on vaativaa. En tiedä miten ratkaisen tulevatkin haasteet juuri tähän liittyen.
Pelkästä katsomisesta ei ole minulle mitään hyötyä, jos kuva pitäisi voida painaa mieleen. Joskus olen miettinyt johtuuko se väsymyksestä mutta näinkään ei ole. Ajatuksiksi muotoillut asiat muistan sitäkin kirkkaammin. Tiettyjä asioita opetetaan yliopistossakin sen varassa, että luotetaan ihmisten kykyyn muodostaa näkömielikuvia ja muistaa niitä.
Erilaisuudestani on aiheutunut valtava pysyvä uupumus. Muistiani pidetään erinomaisena mutta kukaan ei tiedä, miten monista elämää helpottavista asioista jään paitsi vain siksi että minulla ei ole edellytyksiä muistaa näkemääni. Olen silti hyvä piirtäjä, en vain voi piirtää muistista jollen ole harjoitellut jotain nimenomaista aihetta.
Ongelmaan tarvittaisiin ratkaisuja, enkä tarkoita jotain Facebookin vertaistukiryhmää. Nyt kun vielä paljastui että kyse on tunnistettavasta ilmiöstä.
Minulla kuvis ja matikka aina 9 tai 10 , kaikissa testeissä missä pitää hahmottaa, osaan hyvin...
Mutta afantasia,mustaa vaan, en tiedä miten sitte teen nuo jutut kunhan vaan teen.
Teidän mikä on omena,muoto väri, ja helppoa piirtää , mutta en osaa kuvitella sitä mielessä .
Ja en todallakaan lue kaunokirjallisuutta,olen yrittänyt varmaan 500 kertaa eri kirjoja, turhaa lukea sanoja kun mustaa vaan mielessä vaikka kuinka yrittää kuvitella.
Joku ehdotti äänikirjoja, vaan miten ne tois kuvia mieleen?
Tunnetteko mielikuvituskyvyttömiä koulutusalalta? Välillä tuntuu, että varsinkin kasvatustieteilijöissä tai opettajissa voi olla niitä. Ihmettelevät, miten joku on hakenut erikoisemmalle alalle töihin tai haluaa soveltaa siellä oppimaansa. Yrittävät takoa kirjalla ja sovinnaisuuksilla päähän.
Eivät kaikki tietenkään, mutta joukossa ihme paperinpölyisiä.
Aphantasia mullakin ja huomasin ekan kerran sen joogatunnilla hossa meditoidaan palhon. Ohjaaja aina opasti visualisointeihin (”kuvittele itsesi niitylle, nyt eteesi laskeutuu enkeli jne”) ja kaikki tohkeissaan selitti näistä visuaslimatkoistaan. Minulla ei käkynyt mitään, vain sitä mustaa.
Kun ohjaajalle sanoin asiasta niin hän säälien sanoi että olet varmaan vaan mielikuvitukseton ihminen. Mutta se ei pidä paikkaansa, olen oikein mielikuvitusrikas! En vai mielikuvittele kuvina tai muina aistihavaintoina. Mielikuvittelen juuri ”sanoin”, vaikea selittää miten, mutta vähän kuin kirjoittaisin näytelmää.
Olrn kuullut että ne joilla on hyperphantasia (vastakohta aphantasialle) voivat nähdä silmät kiinni pitkiä kuvitrltuja elokuvia, ”värifilmiä” jossa itse seikkailee, ja tän voi tehdä valveilla tietoisesti. Olis upeeta!!