Vanhat vanhemmat hävettää
Onko kellään muulla vanhempia, jotka ovat yli 50 vuotta vanhempia mitä te? Itse olen "vasta" 27-vuotias ja omat vanhempani ovat 77-vuotiaita. Tämä ikäero on ollut aina todella rankkaa. Parikymppisenä kun kaipasin omien vanhempien tukea, olivat he jo niin vanhoja, etteivät jaksaneet enää tukea. Nyt odotellaan että milloin jompi kumpi delaa 😓 Vanhempien vanhuus on aina hävettänyt, enkä ole näyttänyt heitä monille ystävilleni. Kohtalontovereita? Onko täällä?
Kommentit (18)
Taidat olla henkisesti 17-vuotias.
On kyllä aivan poikkeuksellista, että äiti olisi 50 vuotta vanhempi. Mutta okei... sinulla näin.
Eipä asiaa voi muuttaa mitenkään, sen varmasti tajuat itsekin.
Eli ainoa asia, minkä voit muuttaa on oma asenteesi.
Vähän kummallista, että se hävettää vielä selkeässä aikuisiässä? Ymmärrän, että tiettyjä tunteita toki herättää murrosiässä ja vähän tämän jälkeenkin.
Mitä siisä itse asiassa häpeät? Oletko selvittänyt sen itsellesi? Miksi vanhempien ikä olisi erityinen häpeän aihe, jos aivan kunnollisia ihmisä ovat?
Siis äitisi on saanut sinut 50 vuotiaana. Aika epätodennäköistä tosin ei ihan mahdotonta mutta. ...hmmm. ..
Kumit unohtui, ei voi mitään enää.
Olet melkoinen harvinaisuus, koska tilastojen mukaan on todella harvinaista saada lapsi 50v iässä ja että molemmat vanhemmat on samana vuonna täyttäneet 50!
Tilastojen mukaan sinua ei ole, koska vuosina 1990 ja 1991 ei ole yhtään pariskuntaa, joka ko. vuonna sai lapsen ja molemmat täyttivät 50 v.
Mun isä on jopa 63 vuotta mua vanhempi. Äitikin 44 vuotta.
On se ollut ongelma monissa kohden. Muistan jo alakoulusta, kun huudeltiin, että sun ukki tuli hakeen... :D
Ihan siis hyvällä, en ollut kiusattu.
Äitinikään ei mikään nuorekas todellakaan eli on joissain yhteyksissä luulut isoäidiksi.
Isäni porskuttaa terveenä vieläkin, on 88-vuotias, mutta äiti kuoli syöpään.
Tietysti ymmärrän, että vaikka kuinka nuori voi kuolla syöpään. Se on vain ihan helkutisti yleisempää vanhoilla.
Eli olin 15-vuotias ja nyt sitten isäni ainoa tuki ja turva. Olen ainoa lapsi. Hänen sisaruksensa ovat kuolleet, puhumattakaan vanhemmista.
Minua hävettää enemmän, kun minua luullaan usein poikani vaimoksi. Meillä ikäeroa 21 vuotta ja en koe olevani mitenkään nuorekas.
Mun isä on 50 vuotta minua vanhempi, enkä ole ikinä häntä hävennyt. Isä on mulle tosi rakas. Häneltä on aina löytynyt neuvot, jos olen sellaisia tarvinnut. Hän on kertonut lapsuudestaan ja nuoruudestaan paljon ja ne tarinat on mulle tosi tärkeitä ja mielenkiintoisia, koska hän on ollut esimerkiksi evakossa. Yksikään kaveri ei ole katsonut kieroon tai pilkannut, kun on tavannut mun isän. Isäni on myös sairastellut paljon ja kroppa ei ole parhaassa kunnossa kun koko ikänsä tehnyt raskasta työtä, mutta ei hän silti ole mikään rasite, sehän on mun isä. Surullista kyllä, hän ei minun elämässä voi olla niin pitkään kuin toivoisin, mutta en silti ikinä toivoisi voida vaihtaa häntä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olet melkoinen harvinaisuus, koska tilastojen mukaan on todella harvinaista saada lapsi 50v iässä ja että molemmat vanhemmat on samana vuonna täyttäneet 50!
Tilastojen mukaan sinua ei ole, koska vuosina 1990 ja 1991 ei ole yhtään pariskuntaa, joka ko. vuonna sai lapsen ja molemmat täyttivät 50 v.
Ok, hyvä...
epäilin vahvasti minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minua hävettää enemmän, kun minua luullaan usein poikani vaimoksi. Meillä ikäeroa 21 vuotta ja en koe olevani mitenkään nuorekas.
Poikasi on siis setämäinen, mutta mitäs se haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua hävettää enemmän, kun minua luullaan usein poikani vaimoksi. Meillä ikäeroa 21 vuotta ja en koe olevani mitenkään nuorekas.
Heh. Tuli mieleen asiointitilanne yhdessä kaverin kanssa, kun se asiakaspalvelija oli hämillään, että olenko minä miehen äiti vai seurustelukumppani. Kumpikin olemme ikäisemme näköisiä ja niinpä olin liian nuoren näköinen äidiksi, mutta liian vanhan näköinen tyttöystäväksi. Ja kuitenkin ihmissuhteen laatu piti kirjata ylös... Hämillään sitten joutui kysymään (kun ei tiedetty kirjaamisesta, joten ei oma-aloitteisesti älytty kertoa).
Minua hävettäisi nuoret vanhemmat enemmän jos sellaiset olisi.
Mahtavatko vanhempasi olla hävenneet sinua?
No on tuo "parempi" mitä yhdessä tuttavaperheessä: siellä pariskunta sai esikoisensa, pojan, 14-vuotiaina... Ovat vieläkin yhdessä, mutta tuota poikaa luullaan isänsä veljeksi :D
Vierailija kirjoitti:
No on tuo "parempi" mitä yhdessä tuttavaperheessä: siellä pariskunta sai esikoisensa, pojan, 14-vuotiaina... Ovat vieläkin yhdessä, mutta tuota poikaa luullaan isänsä veljeksi :D
Tästä siis 50 vuotta aikaa. Tämä pariskunta käy vieläkin töissä ja lapsenlapsenlapsiakin on
Minusta sinun ei pidä hävetä vanhempiasi. Hyväksy heidät sellaisena kuin ovat. Ei sinun pidä salailla ystäviltä tai tuttavilta vanhempiasi.
Mulla on ystävä, jolla myös vanhat vanhemmat ja hän myös aina sanoo kärsineensä siitä. Jotenkin on jo lapsena tajunnut, että ei saa olla vaivaksi, kun ei vanhemmat jaksa mitään ylimääräistä. Ymmärrän kyllä, että se on rankkaa.