Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meinasin revetä nauruun, kun kyläpaikassa tarjottiin käpykakkua
Kommentit (59)
wertwertwet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tainnut jäädä paljosta paitsi kun jäänyt sekä käpykakku että prinsessakakku maistamatta.
N42
Ei minunkaan lapsuudessani ollut mitään käpykakkuja. Tai siis oli niitä kaupassa, mutta ei niitä kukaan syönyt niin, että nyt olisi jotenkin ihastuttavan nostalgista ja tulisi lapsuus mieleen. Minun lapsuudessani syötiin tavallista kermakakkua, jossa oli välikerroksessa banaanimössöä, ja jos kakusta riitti toiseenkin välikerrokseen, siihen laitettiin mansikkasörssöä. Joka väliin kermavaahtoa, ja päälle sitten siivutettiin mansikkaa, voitiin laittaa myös persikkaa tai kiiviä, jos tehtiin oikein extreme-kakku.
Ja kuivakakkuja tehtiin aina. Taatelikakkua, pähkinäkakkua, kahvikakkua, piimäkakkua, maustekakkua... Minulla on niiden reseptejä varmaan 30 erilaista. Sain niistä kakuista yliannostuksen lapsena, en ole voinut sietää niitä aikuisena. Kyläpaikoissa ja juhlissa en koskekaan kuivakakkuihin. Ainoastaan taatelikakkua teen jouluna.
Yksi päivä tein muksulle näytteen siitä, miten minun nuoruudessani herkuteltiin. Kippaan muutama lohkare vaniljajäätelöä, päälle maitoloraus, sitten siivutetaan yksi banaani, ja sitten sauvasekoittimella sileäksi. Pilli siihen ja sitten imetään pirusti, että saadaan se paksu mömmö suuhun. Joskus vaihtelun vuoksi laitettiin banaanin sijasta kaakaojauhetta. Jotain sellaista, mitä aina oli kaapissa. - Lapsi ei tykännyt.
'N42 minäkin'
Meillä tuota viimeistä sanottiin ihan pirtelöksi ja tehosekoittimella tehtiin. Siinähän on vain mielikuvitus rajana, että mitä makuja haluaa jätskin sekaan laittaa.
Niin, mutta tavallisella köyhällä duunariperheellä ei ollut mitä vain kaapissa. Hapankorppua ja banaania ja kaakaojauhetta oli aina saatavilla. Sauvasekoitin saatiin taloon suurena ihmeenä joskus siinä pop corn -koneen ja vohveliraudan välissä.
Ai hitsi, nyt tulvahti mieleen se, kun äiti paloitteli aina vaniljajäätelöä kulhoihin ja haki pihapuskista valkoista, punaista ja mustaa herukkaa jäätelön päälle. Ei hitto miten hapanta! Olisinpa pystynyt unohtamaan tuonkin makuyhdistelmän. Mutta lapsena ei voinut pullikoida. Herkut istuivat niin tiukassa, että nekin annokset nieltiin naama irveessä ja kiitettiin lopuksi. Jos olisin mennyt sanomaan, että en tykkää, isä olisi pamauttanut nyrkin pöytään ja katsonut, ettei siinä talossa enää jäätelöä nähdä, ja kaivanut suutuspäissään herukkapuskat ylös. Kiittämättömät kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpykakku tehtiin aikoinaan leivonnan tähteistä, mutta nykyään ihan oma täytekakun versio. Siinä on tummaa suklaan makuista marsipaania päällä ja se monesti on kakun paras osa.
Vierailija kirjoitti:
wertwertwet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tainnut jäädä paljosta paitsi kun jäänyt sekä käpykakku että prinsessakakku maistamatta.
N42
Ei minunkaan lapsuudessani ollut mitään käpykakkuja. Tai siis oli niitä kaupassa, mutta ei niitä kukaan syönyt niin, että nyt olisi jotenkin ihastuttavan nostalgista ja tulisi lapsuus mieleen. Minun lapsuudessani syötiin tavallista kermakakkua, jossa oli välikerroksessa banaanimössöä, ja jos kakusta riitti toiseenkin välikerrokseen, siihen laitettiin mansikkasörssöä. Joka väliin kermavaahtoa, ja päälle sitten siivutettiin mansikkaa, voitiin laittaa myös persikkaa tai kiiviä, jos tehtiin oikein extreme-kakku.
Ja kuivakakkuja tehtiin aina. Taatelikakkua, pähkinäkakkua, kahvikakkua, piimäkakkua, maustekakkua... Minulla on niiden reseptejä varmaan 30 erilaista. Sain niistä kakuista yliannostuksen lapsena, en ole voinut sietää niitä aikuisena. Kyläpaikoissa ja juhlissa en koskekaan kuivakakkuihin. Ainoastaan taatelikakkua teen jouluna.
Yksi päivä tein muksulle näytteen siitä, miten minun nuoruudessani herkuteltiin. Kippaan muutama lohkare vaniljajäätelöä, päälle maitoloraus, sitten siivutetaan yksi banaani, ja sitten sauvasekoittimella sileäksi. Pilli siihen ja sitten imetään pirusti, että saadaan se paksu mömmö suuhun. Joskus vaihtelun vuoksi laitettiin banaanin sijasta kaakaojauhetta. Jotain sellaista, mitä aina oli kaapissa. - Lapsi ei tykännyt.
'N42 minäkin'
Meillä tuota viimeistä sanottiin ihan pirtelöksi ja tehosekoittimella tehtiin. Siinähän on vain mielikuvitus rajana, että mitä makuja haluaa jätskin sekaan laittaa.
Niin, mutta tavallisella köyhällä duunariperheellä ei ollut mitä vain kaapissa. Hapankorppua ja banaania ja kaakaojauhetta oli aina saatavilla. Sauvasekoitin saatiin taloon suurena ihmeenä joskus siinä pop corn -koneen ja vohveliraudan välissä.
Ai hitsi, nyt tulvahti mieleen se, kun äiti paloitteli aina vaniljajäätelöä kulhoihin ja haki pihapuskista valkoista, punaista ja mustaa herukkaa jäätelön päälle. Ei hitto miten hapanta! Olisinpa pystynyt unohtamaan tuonkin makuyhdistelmän. Mutta lapsena ei voinut pullikoida. Herkut istuivat niin tiukassa, että nekin annokset nieltiin naama irveessä ja kiitettiin lopuksi. Jos olisin mennyt sanomaan, että en tykkää, isä olisi pamauttanut nyrkin pöytään ja katsonut, ettei siinä talossa enää jäätelöä nähdä, ja kaivanut suutuspäissään herukkapuskat ylös. Kiittämättömät kakarat.
Ankaraa oli elämä sisämaan metsissä silloin muinaisella 1990-luvulla.
Työnantajalle käpykakkua ja muijalle kirjoitti:
Käpykakku tehtiin aikoinaan leivonnan tähteistä, mutta nykyään ihan oma täytekakun versio. Siinä on tummaa suklaan makuista marsipaania päällä ja se monesti on kakun paras osa.
Nyt jäi tuon edeltävän kommentoijan nimimerkki vähän epäselväksi. Mikä tuossa oikein on vitsinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wertwertwet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tainnut jäädä paljosta paitsi kun jäänyt sekä käpykakku että prinsessakakku maistamatta.
N42
Ei minunkaan lapsuudessani ollut mitään käpykakkuja. Tai siis oli niitä kaupassa, mutta ei niitä kukaan syönyt niin, että nyt olisi jotenkin ihastuttavan nostalgista ja tulisi lapsuus mieleen. Minun lapsuudessani syötiin tavallista kermakakkua, jossa oli välikerroksessa banaanimössöä, ja jos kakusta riitti toiseenkin välikerrokseen, siihen laitettiin mansikkasörssöä. Joka väliin kermavaahtoa, ja päälle sitten siivutettiin mansikkaa, voitiin laittaa myös persikkaa tai kiiviä, jos tehtiin oikein extreme-kakku.
Ja kuivakakkuja tehtiin aina. Taatelikakkua, pähkinäkakkua, kahvikakkua, piimäkakkua, maustekakkua... Minulla on niiden reseptejä varmaan 30 erilaista. Sain niistä kakuista yliannostuksen lapsena, en ole voinut sietää niitä aikuisena. Kyläpaikoissa ja juhlissa en koskekaan kuivakakkuihin. Ainoastaan taatelikakkua teen jouluna.
Yksi päivä tein muksulle näytteen siitä, miten minun nuoruudessani herkuteltiin. Kippaan muutama lohkare vaniljajäätelöä, päälle maitoloraus, sitten siivutetaan yksi banaani, ja sitten sauvasekoittimella sileäksi. Pilli siihen ja sitten imetään pirusti, että saadaan se paksu mömmö suuhun. Joskus vaihtelun vuoksi laitettiin banaanin sijasta kaakaojauhetta. Jotain sellaista, mitä aina oli kaapissa. - Lapsi ei tykännyt.
'N42 minäkin'
Meillä tuota viimeistä sanottiin ihan pirtelöksi ja tehosekoittimella tehtiin. Siinähän on vain mielikuvitus rajana, että mitä makuja haluaa jätskin sekaan laittaa.
Niin, mutta tavallisella köyhällä duunariperheellä ei ollut mitä vain kaapissa. Hapankorppua ja banaania ja kaakaojauhetta oli aina saatavilla. Sauvasekoitin saatiin taloon suurena ihmeenä joskus siinä pop corn -koneen ja vohveliraudan välissä.
Ai hitsi, nyt tulvahti mieleen se, kun äiti paloitteli aina vaniljajäätelöä kulhoihin ja haki pihapuskista valkoista, punaista ja mustaa herukkaa jäätelön päälle. Ei hitto miten hapanta! Olisinpa pystynyt unohtamaan tuonkin makuyhdistelmän. Mutta lapsena ei voinut pullikoida. Herkut istuivat niin tiukassa, että nekin annokset nieltiin naama irveessä ja kiitettiin lopuksi. Jos olisin mennyt sanomaan, että en tykkää, isä olisi pamauttanut nyrkin pöytään ja katsonut, ettei siinä talossa enää jäätelöä nähdä, ja kaivanut suutuspäissään herukkapuskat ylös. Kiittämättömät kakarat.
Ankaraa oli elämä sisämaan metsissä silloin muinaisella 1990-luvulla.
Kyllä pop corn -kone, vohvelirauta ja sauvasekoitin ovat kasarikamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jokin käpykakkuvitsi ollunna?
Joskus vuosia sitten oli ketju, jonka aloitusviesti meni näin:
"Riidan jälkeen mies harrasti seksiä käpykakun kanssa
Lyhyestä virsi kausi. Meillä oli juhlat ja vieraita ja tuli ehkä nosteltua maljoja tavallista enemmän. Vieraiden lähdetyä mies oli jotenkin erityisen halukas, kulki perässä puristelemassa ja työnsi erektiotaan pyllyäni vasten kun siivosin pöytää. Tätä jatkui niin ärähdin että että tänäänhän en enää tosiaankaan jaksa, ja niin mies pudotti housunsa ja alkoi P A N N A pöydällä ollutta käpykakkua. Kysyin että onko mies seonnut mutta tämä vain jatkoi panemista sanomatta mitään, ähisi ja silitti toisella kädellä kakun pintaa. Siinä vaiheessa riitti ja menin kylpyhuoneeseen itkemään. Nyt mies nukkuu humalaansa pois. Siis voi itku, voiko ihminen seota ilman mitään ennusmerkkejä?"
Tämä (jo poistettu) ketju poiki sitten monia muita samaa aihetta sivuavia ketjuja esim:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3916585/ketju/hylatty_rakastajatar
:D :D
ertwerrtrwet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jokin käpykakkuvitsi ollunna?
Joskus vuosia sitten oli ketju, jonka aloitusviesti meni näin:
"Riidan jälkeen mies harrasti seksiä käpykakun kanssa
Lyhyestä virsi kausi. Meillä oli juhlat ja vieraita ja tuli ehkä nosteltua maljoja tavallista enemmän. Vieraiden lähdetyä mies oli jotenkin erityisen halukas, kulki perässä puristelemassa ja työnsi erektiotaan pyllyäni vasten kun siivosin pöytää. Tätä jatkui niin ärähdin että että tänäänhän en enää tosiaankaan jaksa, ja niin mies pudotti housunsa ja alkoi P A N N A pöydällä ollutta käpykakkua. Kysyin että onko mies seonnut mutta tämä vain jatkoi panemista sanomatta mitään, ähisi ja silitti toisella kädellä kakun pintaa. Siinä vaiheessa riitti ja menin kylpyhuoneeseen itkemään. Nyt mies nukkuu humalaansa pois. Siis voi itku, voiko ihminen seota ilman mitään ennusmerkkejä?"
Tämä (jo poistettu) ketju poiki sitten monia muita samaa aihetta sivuavia ketjuja esim:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3916585/ketju/hylatty_rakastajatar
Hahah :D
Eikä tuossakin olisi kannattanut vaan heittää jalat levälleen pariksi minuutiksi, niin olisi molemmat päässeet nukkumaan ilman epsisodia?
Toivottavasti et ole tosissasi... Minun mielestäni mies saa panna käpykakkua niin paljon kuin sielu sietää kunhan kenenkään ei ole pakko harrastaa vastentahtoista seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpykakku on hyvää. Täällä tehdään pääsiäisenä keltaista, jouluna valkoista, ystävänpäivänä punaista ja ympäri vuoden vihreää/ruskeaa :D T. Kondiittori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin jäänyt paitsi käpykakusta (en varmaan koskaan ole maistanut moista), mutta maistaisin tilaisuuden tullen enemmän kuin mielelläni.
N23
Sama täällä! Vähän kyllä harmittaa. Toinen N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on käpykakku?
Leipomot valmistavat sen tähteistä. Käytännössä puolikkaan kananmunan muotoinen hillolla ja kreemillä täytetty kakku, jonka päällä ruskea marsipaanikuorrutus, johon on leikattu kävyn suomukuvio.
Muistuttaa paljon prinsessakakkua muuten paitsi ulkonäöltään. Tyylikäs kakku.Enpä usko tuohon tähde juttuun. Minkä tähteistä muka?
Kesä, helle ja käpykakku on kyllä outo yhdistelmä.
On se tähteistä.
Linkosuon tehtaanmyymälästä myös ostelin niitä tähteitä, kun myytiin erikseen. Lopetin, kun kerran oli eltaantuneita, hyi.
Siis kakkujen reunoja ja sellaisia. Kun täytekakuista jää yli. Onkohan ne vitriineissä seisobeistakin laittaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpykakku, perunaleivos ja mämmi. Ruskeat suomalaiset herkut. Miten siinä näin kävi?
Meille ostetaan käpykakku aina jouluksi. Ei ole ikinä maistunut eltaantuneelta. Riitan Herkun kakku on hyvä, samoin Elosen.
Joulukahvipöytään sopii hyvin, koristelen sen vielä jouluiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wertwertwet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tainnut jäädä paljosta paitsi kun jäänyt sekä käpykakku että prinsessakakku maistamatta.
N42
Ei minunkaan lapsuudessani ollut mitään käpykakkuja. Tai siis oli niitä kaupassa, mutta ei niitä kukaan syönyt niin, että nyt olisi jotenkin ihastuttavan nostalgista ja tulisi lapsuus mieleen. Minun lapsuudessani syötiin tavallista kermakakkua, jossa oli välikerroksessa banaanimössöä, ja jos kakusta riitti toiseenkin välikerrokseen, siihen laitettiin mansikkasörssöä. Joka väliin kermavaahtoa, ja päälle sitten siivutettiin mansikkaa, voitiin laittaa myös persikkaa tai kiiviä, jos tehtiin oikein extreme-kakku.
Ja kuivakakkuja tehtiin aina. Taatelikakkua, pähkinäkakkua, kahvikakkua, piimäkakkua, maustekakkua... Minulla on niiden reseptejä varmaan 30 erilaista. Sain niistä kakuista yliannostuksen lapsena, en ole voinut sietää niitä aikuisena. Kyläpaikoissa ja juhlissa en koskekaan kuivakakkuihin. Ainoastaan taatelikakkua teen jouluna.
Yksi päivä tein muksulle näytteen siitä, miten minun nuoruudessani herkuteltiin. Kippaan muutama lohkare vaniljajäätelöä, päälle maitoloraus, sitten siivutetaan yksi banaani, ja sitten sauvasekoittimella sileäksi. Pilli siihen ja sitten imetään pirusti, että saadaan se paksu mömmö suuhun. Joskus vaihtelun vuoksi laitettiin banaanin sijasta kaakaojauhetta. Jotain sellaista, mitä aina oli kaapissa. - Lapsi ei tykännyt.
'N42 minäkin'
Meillä tuota viimeistä sanottiin ihan pirtelöksi ja tehosekoittimella tehtiin. Siinähän on vain mielikuvitus rajana, että mitä makuja haluaa jätskin sekaan laittaa.
Niin, mutta tavallisella köyhällä duunariperheellä ei ollut mitä vain kaapissa. Hapankorppua ja banaania ja kaakaojauhetta oli aina saatavilla. Sauvasekoitin saatiin taloon suurena ihmeenä joskus siinä pop corn -koneen ja vohveliraudan välissä.
Ai hitsi, nyt tulvahti mieleen se, kun äiti paloitteli aina vaniljajäätelöä kulhoihin ja haki pihapuskista valkoista, punaista ja mustaa herukkaa jäätelön päälle. Ei hitto miten hapanta! Olisinpa pystynyt unohtamaan tuonkin makuyhdistelmän. Mutta lapsena ei voinut pullikoida. Herkut istuivat niin tiukassa, että nekin annokset nieltiin naama irveessä ja kiitettiin lopuksi. Jos olisin mennyt sanomaan, että en tykkää, isä olisi pamauttanut nyrkin pöytään ja katsonut, ettei siinä talossa enää jäätelöä nähdä, ja kaivanut suutuspäissään herukkapuskat ylös. Kiittämättömät kakarat.
Ankaraa oli elämä sisämaan metsissä silloin muinaisella 1990-luvulla.
Kyllä pop corn -kone, vohvelirauta ja sauvasekoitin ovat kasarikamaa.
Meillä erikoisherkku oli jäätelösooda. Korkeaan lasiin laitettiin pohjalle vaniljajäätelöä, päälle kaadettiin appelsiinitiivistemehua - siis tiivisteenä, ei laimennettuna - sen verran että jäätelö peittyi ja lopuksi lasi täytettiin sitruunasoodalla tai spritella. Pilli lasiin ja ei kun nauttimaan. Ja se kyllä oli hyvää.
Joku teki kerran sitten "hienostuneemmin" appelsiinituoremehusta ja kivennäisvedestä. Oli suorastaan pahaa.
Minun rakas,edesmennyt mummoni tarjosi aina käpykakkua.Mikään muu ei kelvannut:)
En ole vuosikausiin syönyt käpykakkua. Tekisipä mieli ostaa sitä. Nam.
Alue: Aihe vapaa
Joskus millenniumin taitteessa kävin usein lähikonditoriakahvilassa juomassa kahvit ja syömässä käpyleivoksen. Leivos oli samanlainen kuin käpykakku, mutta pienemmässä koossa.