Lue keskustelun säännöt.
AMPIAISPELKO
27.07.2018 |
Olen aikuinen ihminen, kahden lapsen äiti. Tunnen suurta häpeää pelkäessäni ampiaisia hysteerisen paljon. En tiedä mistä pelkoni on peräisin, koska minua ei ole koskaan ampiainen pistänyt. Kuitenkin vuosi vuodelta pelkoni on vain kasvanut ja tällä hetkellä pelkään niitä niin paljon etten voi viettää aikaa esim lasten kanssa ulkona ilman että joku muukin aikuinen on mukana. Jos kuulen/näen ampiaisen, juoksen hysteerisenä pois ja huudan ja monesti purskahdan itkuun. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Pelkään että tapahtuu vielä jotain pahaa oman pelkoni vuoksi, esim että pudotan lapseni sylistä.
Onko muilla vastaavaa pelkoa? Miten pääsen tästä yli? Tai voiko siitä päästä?
Kommentit (27)
Jos nyt istut esim.kotipihassa jossa olet nähnyt ampiaisia niin ota vaikka teevati ja laita sille esim.mehua ja vie jonkun matkan päähän itsestäsi tai olinpaikastasi. Ampparit etsii ravintoa ja energiaa ja jättää sinut rauhaan kun ihmettelevät ja imevät sitä mehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäättekö mehiläisiä ja kimalaisiakin? Kai tuohon fobiaankin on hoito. Aika harva on ampiaiselle allerginen. Ampiainen on tavallaan hallitsematon. Käärmettä on helpompi varoa. Fobia tulee luultavasti jostain lapsuudesta kun joku on pelotellut niillä. Minun lapsi käsittelee kimalaisia ja saa vähän väliä pistoksia. Ei käsittelisi, jos saisi isoja reaktioita. Ei kukaan tykkää kun ampiaiset pyörivät ympärillä. Mutta kannattaa opetella erottamaan ampiainen ja mehiläinen. Ei tarvitse kaikkia lentäviä.juosta pakoon.
Täällä myös kohtalotoveri. Itse en edes pelkää sitä pistoa, on minua ampiainen kahdestikin pistänyt huomaamatta (joo, ne todella pistää vaikka mitään et tekis!) eikä se edes satu pahasti. Mutta se itse otus on niin ilkeännäköinen ja kuvottava, että juoksen hysteerisesti karkuun kaikkea, mikä vähänkin sitä muistuttaa. En halua sitä omaan tilaani.
Jos joutuisin ahtaaseen paikkaan ampiaisen kanssa, siis niin etten pääsisi pois, yksinkertaisesti vain kuolisin pelosta. Kun esimerkiksi bussissa on ampiainen, jään heti pois.
Ampiaiset on saatanasta! Mäkin pelkään niitä ihan hulluna. Mua on muutaman kertan pistänyt amppari ja ihan ilman syytä, siksi niitä nykyään niin kammoankin. Kiljun ja juoksen karkuun, en vaan voi sille mitään.
Täällä myös yksi pelkääjä! Mulla on taapero ja pieni vauva ja varsinkin taaperoa on pihalla kiertänyt viime päivinä useammankin kerran ampiainen. Mä raahaan taaperon karkuun ja tiedän jo nyt että mun ihan liian iso pelko välittyy lapsille. Pihan lapset myös oppii kiroilemaan kuin merimiehet mua kuunnellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni pelkäsi ampiaisia hysteerisesti. Kun sitten vuosia myöhemmin ampiainen pisti, hän sai vakavan anafylaktisen reaktion mutta onneksi selvisi hengissä.Jälkeenpäin ajateltuna, hän ehkä jotenkin aavisti vaaran, vaikka allergiasta ei ollut tietoa. Tosin tieto lisää tuskaa, ja ampiaisen/ kuolemanpelko on kasvanut, rajoittaa elämää. Onneksi tulee taas talvi!
Minäkin pelkään niitä kuollakseni. Ei mua ole pistänyt kuin kerran, mutta olihan se kamalaa. Sormi turposi ja oli monta päivää kipeä, särkylääkkeitä sai vetää ihan urakalla. Mies aina nauroi aiemmin mun pelolle: ”eihän se oo kuin hyttysen pisto” kunnes itseään tujautti kunnolla ampiainen. Koko kylki turposi ja joutui antibioottikuurille. Voi tehdä siis isollekin miehelle pahaa! Ei mikään ihme, että ihmiset pelkää niitä!