Kokemuksia pk. collieista? Plussia ja miinuksia

Miten suuri ongelma rodussa on arkuus? Osaisiko kukaan rotua tunteva arvioida, minkä verran collieissa on arkoja koiria ja minkä verran hyvähermoisia? Kumpia on enemmän??

Pystyykö arkuuden nähdä jo luovutusikäisestä pennusta vai saattaako se ilmetä vasta pennun kasvaessa? Miten hyvät mahdollisuudet on löytää hyvähermoinen ja rohkea collie?

Miten yleisiä vatsaongelmat ovat, ripulit, oksentelut sun muut?

Huhuu, collieihmiset? :)

Aivan ihania koiria. Ehkä ihmisystävällisin rotu minkä tiedän. Niin lojaaleja ja hyväkäytöksisiä koiria. Ei oman kokemuksen mukaan ollenkaan arkoja vaan rauhallisia, mutta toki aina on poikkeuksia. Riippuu eniten kasvattajasta millainen koirasta tulee. :)

Kiitos vastausesta! Tästä päästäänkin seuraavaan kysymykseen: Millaisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota kasvattajan valinnassa kun toiveena on tasapainoinen, hyvähermoinen, rauhallinen, kohtuuturkkinen ja terve collie?

Laiskan ja osaamattoman käsissä aivan järkyttävä elukka, kuten kai mikä tahansa kouluttamaton koira. Stressaantunut, aggressiivinen ja tottelematon kaikelle, ja olemattomallekin, räksyttäjä. Entisellä naapurilla oli 2 collieta peräkkäin, siis eka kuoli ja se otti toisen samanlaisen koiran. Molemmat koirat samalla em. tavalla sekaisin olevia kamaluuksia.

Meidän collie ei ollut mitenkään koulutettu, oli kyllä sisäsiisti, mutta mitään muuta se ei osannut. Se oli tosi mukava koira ja kaikki pitivät siitä. Ei arka, mutta pelkäsi vähän autoja. Turkin harjaamisesta se tykkäsi kovasti. Kissan kanssa tuli toimeen, mutta jos kissalle annettiin huomiota niin koira hätääntyi ja tuli vaatimaan silityksiä itselleen.

Kumpiako pentueita kannattaa katsella, näyttely- vaiko ns. aktiivicollieita, mikäli haluaa mahdollisimman hyvähermoisen, helposti koulutettavan ja rauhallisen collien ensimmäiseksi koiraksi?

Vierailija kirjoitti:

Laiskan ja osaamattoman käsissä aivan järkyttävä elukka, kuten kai mikä tahansa kouluttamaton koira. Stressaantunut, aggressiivinen ja tottelematon kaikelle, ja olemattomallekin, räksyttäjä. Entisellä naapurilla oli 2 collieta peräkkäin, siis eka kuoli ja se otti toisen samanlaisen koiran. Molemmat koirat samalla em. tavalla sekaisin olevia kamaluuksia.

No tää nyt ei ole mitenkään rodusta riippuvaista. Mikä tahansa koira menee pilalle jos ei mitenkään kasvateta tai kouluteta edes perus tottelevaisuutta. Menee myös sekaisin aktivoinnin puutteesta. Joillain ihmisillä ei pitäisi olla minkäänlaista koiraa tai mitään muutakaan lemmikkiä.

Osaisiko kukaan sanoa tuosta näyttelycollieitten ja aktiiviharrastuscollieitten erosta? Miten nämä eroavat toisistaan? Kumpi kannattaa valita peruskotikoiraksi?

Toiveena reipas, kiltti, tasainen luonne, ei arka eikä hermostunut. Tarjolla koiralle peruskasvatus, iso piha, päivittäistä lenkkeilyä ja sohvalla kainalossa löhöilyä. Ja toki koira pääsee mukaan marjastamaan, vaelluksille, puunhakuhommiin jne.

Itselläni on kokemus kolmesta uroscolliesta. Ovat kaikki olleet periaatteessa helposti koulutettavia, mutta eivät kovin miellyttämisenhaluisia eli vaativampi tottelevaisuuskoilutus on vaatinut aika paljon motivointia. Ihania lenkkiseuralaisia pitkille lenkeille, hyvä kestävyys. Leikkisiä ja rauhallisia koiria.

Huonoja puolia ollut herkkävatsaisuus, myös stressi voi aiheuttaa vatsaonhelmia. Paukku- ja ukkosarkuus. Valitettavasti yksikään omista uroksista ei ole ollut koirapuistokoira enää aikuisena, koska n. 2-vuotiaasta eteenpäin eivät ole tulleet toimeen kaikkien urosten kanssa. Tämä lienee harvinaista collieissa, omat koirat kaikki samaa sukua joten lienee sukuvika.

Rakastun itse pitkäkarvaisten collieiden ulkonäköön joka kerta.

Miten paljon paukkuarkuus vaikutta arjessa? Pelkäävätkö koirat silloin siis kaikenlaisia pamauksia ja kovia ääniä kuten mattojen tamppamista, vasarointia, kattiloiden kolinaa? Voiko paukkuarkoja koiria pitää irti vai onko vaarana että ne kovan äänen kuullessaan ryntäävät paniikissa karkuun?

Vieläkö löytyisi kokemuksia tai jotain tietoa collieista? :)

Sopivaa pentuetta etsiessäsi katso että vanhemmat ovat suorittaneet luonnetestin hyväksytysti. Luonnetestissä testataan siis koiran hermorakennetta, paukkuarkuutta, jne paineen alla. Lue asiasta lisää tietoa ja käytä Koiranettiä hyväksesi. Pitkäkarvaisten collieiden kasvattajissa on valitettavasti paljon niitä ketkä teettävät pentuja koirilla jotka kyllä pärjäävät näyttelyissä mutta pääkoppa prakaa. Sanoisin että collieiden suurimpana murheena on alusta- ja ääniarkuus, toimintakyvyn ja taisteluhalun puute sekä herkkävatsaisuus. Collie sopii hyvin lapsiperheen koiraksi, kunhan vanhemmat ovat täysjärkisiä ja opettavat lapset toimimaan koiran kanssa. 

Colliet olivat Suomessa ennen suht yleisiä palveluskoirina. Sen lisäksi tietenkin, että ovat perinteisesti paimenkoiria. Pennun koulutus ja sosiaalistaminen on tärkeää.

En tunne nykyisiä sukulinjoja, että osaisin sanoa niistä.

Colliet ovat älykkäitä, mutta voivat olla myös kovapäisiä eli eivät pyri miellyttämään niin kuin spk. Ovat usein "yhden ihmisen koiria", eli jonkun perheenjäsenen valitsevat omakseen.

Collie on alunperin lammadpaimen eli paljon ulkoaktiviteetteja tarvii, jos ei sitä lammasfarmia ole.

827 kirjoitti:

Osaisiko kukaan sanoa tuosta näyttelycollieitten ja aktiiviharrastuscollieitten erosta? Miten nämä eroavat toisistaan? Kumpi kannattaa valita peruskotikoiraksi?

Toiveena reipas, kiltti, tasainen luonne, ei arka eikä hermostunut. Tarjolla koiralle peruskasvatus, iso piha, päivittäistä lenkkeilyä ja sohvalla kainalossa löhöilyä. Ja toki koira pääsee mukaan marjastamaan, vaelluksille, puunhakuhommiin jne.

Näyttelylinja on aina paras valinta kotikoiraksi, sillä näillä luonne on huomattavasti rauhallisempi.

Meillä oli pk collie liki 14 vuotta. Aivan ihana koira. Kasvoi pienten lasten kanssa perheenjäsenenä. Oli meodän mukana kaikkialla mihin koiran vain voi viedä. Ei haukkunut oikeastaan koskaan. Rauhallinen ja perustottelevainen, joka oli helppo kouluttaa. Nuorena oli herkkävatsainen, vanhemmiten ei enää. Paukkukammoinen mm.maton tamppaus sai koiran paniikkiin. Todella hyvä hermoinen ja rakas perheenjäsen ❤

Paljon kiitoksia kaikille vastauksista!

Tekevätkö näyttelykoirien kasvattajat minkä verran luonnetestejä jalostuskoirilleen vai tekevätkö niitä vain harrastus- ja käyttökoirien kasvattajat?

Laukausvarmuus olisi mielestäni ihan ehdoton juttu jokaiselle jalostuskoiralle. (Harmi, ettei koiranäyttelyissä ammuta! )

Kävinkin jo katselemassa muutamia luonnetestivideoita. Monet niissä näkyvät koirat olivat yllättävän levottomia, kuin "havisevia haavanlehtiä", pälyilivät hermostuneen oloisina joka suuntaan, pelkäsivät kovasti kelkkaa ja tynnyreitä :( Osa ei uskaltanut tulla houkutteleun jälkeenkään katsomaan kelkkaa tai tynnyriä. Jonkun testi piti jopa keskeyttää. - Haaveilen ihan toisen tyyppisestä colliesta! Rauhallisesta, levollisesta, rautahermoisesta (tai ainakij säikähdyksestä nopeasti palautuvasta). Onko sellaisia enää olemassa?

Ihannoivatko aktiivicollieitten kasvattajat collien vilkkautta, sähäkkyyttä, terävyyttä, nopeutta (taistelutahdon ja saalisvietin lisäksi)? Syntyykö aktiivicolliepentueisiin rauhallisempia ja tasaisempia yksilöitä?

Onko olemassa näyttelykoirakasvattajia, jotka aidosti ottavat myös koiran luonteen huomioon jalostuksessa?

Yritänn tässä pähkäillä, mistä suunnalta todennäköisimmin löytäisin sen tasapainoisen, rohkean ja rauhallisen collie-kaverin. :)