Mitä sinä tekisit kesän mökillä, jossa ei ole lainkaan vettä eikä oikeastaan mitään tekemistä?
Kuivan maan mökki, ei vettä lainkaan. Eikä oikeastaan mitään tekemistä. Kauanko viihtyisit?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin vaan. Kävelisin luonnossa, istuisin kuuntelemassa linnun laulua ja puiden havinaa. Näin teenkin omalla mökilläni, joka on kuivanmaan mökki Satakunnassa, suon laidalla peltomaisemissa. En kaipaa mitään tekemistä, vaan hiljaisuutta ja rauhaa ja luonnon rytmeissä ilman kelloa elämistä.
Peseydytkö suossa?
Jos nää käyttää sellaisia pesuliinoja ja kuivashamppoita?
Kenenkähän pää tässä on vähän vinksallaan. Pumppu on korjattu jo aikaa sitten, tiedoksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jo. Ketään tervettä ihmistä ei kiinnosta naapurien asiat noin paljoa. Keksi itselles joku harrastus.
Mutta kuten todettu, sairasta on. Ja nähtävästi ihmisten on vaikeaa edes käsittää, että on mahdollista olla vedettömällä mökillä.. Siis ihan oikeasti vedettömällä.
Jos olisi mukava ja kiva naapuri, sanoisin että tuus hakeen meiltä vedet, mutta on niin mul**u muutenkin. Ja oksettavan laiska.Sää se sairas olet. Naapurit varmaan naureskelee sun kyttäämiselle ja karkeloi järvessä heti kun sä nukahdat.
Joo, sitten he karkeloivat. Mutta ei se siihen auta ettei mökillä ole vettä.
Ratkaisee jo suuren asian eli peseytymisen.
Juovat sitten aamukastetta tai pullovesiä - ei ole ongelma varsinkaan, jos on auto tai edes polkupyörä liikkumiseen. Me viedään juomavesi autolla 200 km, jos käydään vielä mökillä syysmyöhään, kun vesijohto on jo talvilevossaan.
Ruokaa heidän on pakko hakea eli samalla vedet ja ehkä käyvät sillä reissulla uimassa tai saunassa jossain. Meillä on ison citymarketin pihassa lähde mistä ihmiset hakee vettä.
Käytätkö kiikaria, kuten meidän naapurit? Itse kertoivat jo tietävänsä pihaprojektistamme, kun mainitsin, että semmoiseen olemme ryhtyneet. Etäisyyttä on n. 200 metriä, mutta heidän yläkerran ikkunastaan näki kuulemma hyvin kiikarilla.
Toinen tapaus, minkä perusteella tein lopullisen diagnoosini, sattui, kun meille oli teetetty uusi ulko-ovi. Eräänä päivänä ekaluokkalainen esikoisemme ei saanutkaan ovea auki, kun se oli turvonnut liian tiukaksi hänen voimilleen. Lapsi joutui olemaan pihalla pakkasessa tunnin, ennen kuin tulin kotiin pienempien kanssa.
Kerroin taas sattumuksesta naapurille, joka totesi, että ajatteli minun "laittaneen lapsen pihalle" (!!!) kun tämä kierteli taloa. Tähän vastasin, etten todellakaan ns. laita lapsiani pihalle. Mielessäni ihmettelin, ettei tämä lapsiystävällisena esiintynyt persoona käynyt kysymässä lapselta, onko hätä, jos kuitenkin näki tilanteen - ääneen en kehdannut kysyä.
Puuseppä höyläsi oven sopivaksi seuraavana päivänä, ja se on toiminut siitä alkaen hyvin, mutta naapurin
hallitsijatar on käynyt vain hullummaksi. Nyt on onneksi kasvanut puusto väliimme niin, ettei taida enää kiikarin vakoileva silmä yltää pihallemme.
Tämä vain esimerkkinä naapurikyttäyksen monimuotoisuudesta, "nähdyn" tulkinnoista, sekä siitä, ettei edes hävetä moinen harrastus.