Lue keskustelun säännöt.
En uskalla hakea töitä koska pelkään sairastuvani ja menettäväni työkyvyn
26.07.2018 |
Olen ollut jo pitkään työttömänä eikä minulla ole koskaan oikein ollut minkään laista elämää tai edes kunnon kavereita joiden kanssa jakaa kokemuksia. Jos hakisin töitä ja saisin paikan, minulla ei olisi silloin muuta elämää kuin se työ. Monille se toki olisi vain pikkujuttu, mutta itsellä alkaa tässä vaiheessa soimaan hälytyskellot ja itsesuojeluvaisto kiskoo jarruja minkä kerkiää. Olen nimittäin sekä vahvasti taipuvainen työnargomaniaan että leipääntymiseen. Joutuisin siis töissä stressaamaan sen kanssa kulutanko itseni loppuun vai tylsistynkö työssä. Molemmat ovat aivan yhtä kamalia vaihtoehtoja joita en halua kokeila. Olen tästä syystä myös käynyt jo vuosia psykiatrilla ja lääkäri on kehittanut minua rakentamaan muun elämän ensin ja vasta sitten hakemaan töitä kun perustukset ovat valmiit. Työttömänä tähän ei kuitenkaan tahdo löytyä mahdollisuuksia, mikä vain hidastaa "toipumista" työkykyiseksi. Ymmärrän toki hyvin sen että yhteiskunta on toki rakennettu työssäkäyvien ehdoilla, mutta ihmiset eivät ole edelleenkään yhtä samankaltaista massaa vaan meidän ihmisten välillä on suuriakin eroja ja erillaosuuksia jotka tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Tällöin huomaa sen miten yhteiskunnan rake teet eivät jousta vaan ovat kankeampia kuin valuurautainen rautakanki.
Kommentit (8)
Työ tekijäänsä opettaa. Vaikuttaa siltä, että itse ylläpidät omilla ajatuksillasi "työkyvyttömyyttäsi". Onko psykiatri suositellut sinulle terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla yhteiskunnan pitäisi mielestäsi vielä joustaa kohdallasi? Perustoimeentulon kuitenkin saat joko työkyvyttömyyden perusteella jos todella olet työkyvytön, taikka toimeentulotukena.
Periaatteessa AP on jo nyt valmiiksi työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo pitkään työttömänä eikä minulla ole koskaan oikein ollut minkään laista elämää tai edes kunnon kavereita joiden kanssa jakaa kokemuksia. Jos hakisin töitä ja saisin paikan, minulla ei olisi silloin muuta elämää kuin se työ. Monille se toki olisi vain pikkujuttu, mutta itsellä alkaa tässä vaiheessa soimaan hälytyskellot ja itsesuojeluvaisto kiskoo jarruja minkä kerkiää. Olen nimittäin sekä vahvasti taipuvainen työnargomaniaan että leipääntymiseen. Joutuisin siis töissä stressaamaan sen kanssa kulutanko itseni loppuun vai tylsistynkö työssä. Molemmat ovat aivan yhtä kamalia vaihtoehtoja joita en halua kokeila. Olen tästä syystä myös käynyt jo vuosia psykiatrilla ja lääkäri on kehittanut minua rakentamaan muun elämän ensin ja vasta sitten hakemaan töitä kun perustukset ovat valmiit. Työttömänä tähän ei kuitenkaan tahdo löytyä mahdollisuuksia, mikä vain hidastaa "toipumista" työkykyiseksi. Ymmärrän toki hyvin sen että yhteiskunta on toki rakennettu työssäkäyvien ehdoilla, mutta ihmiset eivät ole edelleenkään yhtä samankaltaista massaa vaan meidän ihmisten välillä on suuriakin eroja ja erillaosuuksia jotka tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Tällöin huomaa sen miten yhteiskunnan rake teet eivät jousta vaan ovat kankeampia kuin valuurautainen rautakanki.
Siis sulla on päässä vikaa ja sä syytät siitä yhteiskuntaa? Justiinsa.
Se että sulla on taipumus työnarkomaniaan ei ole kenenkään ulkopuolisen syy ja sun pitää itse käsitellä se juttu niin ettei mene överiksi.Se jos et siihen kykene ei myöskään ole yhteiskunnan syy.
Sulla on omituisia, mustavalkoisia ja vääriäkin käsityksiä asioista.Osa-aikatyö on ihan jees jos tuntuu ettei jaksa kokopäivätöitä tehdä ja pystyy sillä tavalla itsensä elättämään. Moni ihminen tekee niin. Sulla näyttää olevan vaan kaksi vaihetta, on ja off.Koitapa mielikuvaharjoitella itsesi jonnekin niiden väliin.
Kyllä sutkin vielä töihin pannaan - joko rahalla tai sitten ilmaiseksi..
Saat nähdä vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla yhteiskunnan pitäisi mielestäsi vielä joustaa kohdallasi? Perustoimeentulon kuitenkin saat joko työkyvyttömyyden perusteella jos todella olet työkyvytön, taikka toimeentulotukena.
Samaa kyllä minäkin AP:n kohdalla ihmettelen. Vielä 2000-luvun alussa kun olin itse työtön, oli paljon erillaisia kerhoja ja ilmaista toimintaa joita pyöritettiin vapaaehtoisten voimin. Miksi muka nykyään ei olisi.
Olet täys idiootti. Ei kukaan tervejärkinen ihminen voi olla noin tuhmä. Työ kuuluu tulla ensin ja kaikki muu vasta sen jälkeen. Jos kukaan ei tekisi töitä, koko maailma lakkaisi pyörimästä.
Ehkä ensin kannattaisi mennä johonkin kansalaisopiston kurssille, että saisit nuo lukemattomat kirjoitusvirheet pois. Sen jälkeen voisi harkita työelämää.