Apua! Isovanhempani käytös on muuttunut todella paljon..

Onko siis kysessä isoisä vai isoisoisä (=isovaari)?

Alkavaa muistisairautta?

Palvelutalossa elämänpiiri kutistuu. Kun elämänpiiri kutistuu, myös näkemykset kapeutuvat.

Muistisairaus voi alkaa noin. Eli että ihmisen persoonallisuus muuttuu.

Masentunut?

Dementialta kuulostaa. Kohta rietast ja rasistiset jutut päälle. Toivottavasti paranoialta säästytte, se on helvettiä.

Alkavaa muistisairautta minäkin veikkaisin.

Alkava muistisairaus esim. althaimer, josta itsekin saattaa olla tietoinen. Eikä hän ole negatiivinen tai hankala ilkeyttään, vaan kuuluu sairauden kuvaan. Ei kannata vaikuttaa tai oikoa mielipiteitä, vaan hyväksyä ja myötäelää hån kanssaan.

Niin. Valitettavasti vanhuus ei aina ole sellaista kuin elokuvissa, eli vanhus on herttainen ja ihana söpöläinen, kunnes eräänä päivänä löytyy menehtyneenä kiikkustuolistaan. Todellisuudessa loppuvaiheessa vanheneminen on paitsi kehon myös mielen ja persoonan asteittaista rapautumista eikä mitään kaunista katseltavaa.

Mitä väliä? Palvelutalossa asuu kuitenkin valvovan silmän alla. Voi kuolla muutenkin milloin tahansa. Juttelet papalle mukavia ja se on siinä.

Alzheimer alkaa juuri noin. Muuttuu agressiiviseksi. Nyt kannattaa ottaa asia esille ja vaatia oikeat lääkkeet tai tilanne pahenee todella huonoksi nopeasti.

Kirjoitin tänne pitkän vastauksen, mutta se viesti jotenkin hävisi? Kirjoitan uudelleen, mutta lyhyemmin...

Nyt kun aloin tarkemmin miettiin, niin hän on välillä puhunut hieman erikoisia. Tosin arviolta 1-2 kertaa, mutta sellaisia, että oon jotenkin hämmentynyt. Erään kerran, kun isovaari jälleen kertoi, kuinka asiat oli ennen paremmin ja kuinka mm. lapset keksi itse leikkinsä. Isovaari selitti, että ennen lapset katseli kun sonni astui lehmää pellolla niin lapset otti mallia ja alkoi leikkiä samanlailla. En ollenkaan ymmärtänyt sitä asiaa ja jotenkin sen vain ohitin..

Hän kuitenkin muistaa asioita hyvin, mm. tarkan kellonajan, milloin olemme sopineet, että haen hänet ja käytän apteeksissa. Jotenkin alkoi nyt pelottaa, jos kuitenkin on jotain muistisairautta..

Isomamman kuoltua, isovaari kävi muistitesteissä (eli sillon n. 2 vuotta sitten) ja silloin kaikki "arvot" olivat normaalia eikä ollut "mitään huolta" muistiin liittyen. 

"Niin. Valitettavasti vanhuus ei aina ole sellaista kuin elokuvissa, eli vanhus on herttainen ja ihana söpöläinen, kunnes eräänä päivänä löytyy menehtyneenä kiikkustuolistaan. Todellisuudessa loppuvaiheessa vanheneminen on paitsi kehon myös mielen ja persoonan asteittaista rapautumista eikä mitään kaunista katseltavaa" Niin.. tässä lauseessa oli paljon ajattelemisen arvosta :( 

- ap

Hänellä on (muuhun, jo vuosikymmeniä olleeseen) sairauteen lääkkeet, jotka hoitaja käy aamuisin hänelle laittamassa purkkiin. Hoitaja oli ehdottanut, että hän voisi tuoda lääkkeet aamupalapöytään, josta isovaarini oli lähes hermostunut. Hän on itse ottanut lääkkeensä aina "ja tulee aina ottamaankin". Sekin oli kovin jyrkkä suhtautuminen. 

Mitä muita merkkejä voisi olla? Ehkä todella alan nyt selvittään tuosta alzheimeri taudista..

- ap

Alkava muistisairaus tai yksinäinen.

Ajattelepa itsesi johonkin laitokseen, kipuja ja vitutusta. Tärkein/tärkeimmät ihmiset on kuolleet ja tietää itsekin, että lähtö tulee pian. Ei siinä jaksa olla positiivinen.

Olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä säännöllisesti, soitellaan usein (molemmin puolin) ja n. kerran viikossa käyn hänen luonaan. Myös oma mieheni käy n. kerran viikossa hänen luonaan ja käyvät esim. "miesten kesken" kahvilla ulkona tai museossa, jossa isovaarini tykkää käydä. Isovaarillani on melko paljon omia ystäviä (tai no jos nyt voi melko paljon sanoa, mutta ystäviä kuitenkin), sillä hän on ainakin ennen ollut hyvin sosiaalinen ja mukava ihminen. 

-ap

Verisuoniperäinen degeneraatio myös voi alkaa vähitellen. Oirekuva riippuu siitä missä kohtaa aivoja ongelmat ovat. Useilla menee ekaks toiminnanohjaus heikommaksi, persoonallisuus muuttu pikkuhiljaa ja sitten vasta rupee näkymään muistissa. Isomammasi kuolema häntä varmaan myös masentaa.

Tutkimuksiin mars. Alzheimeria ei todeta oireilla eikä luuloilla, eikä oikeita lääkkeitä saa ennenkuin on tiedossa, mikä on vialla.

Vaadi tutkimuksia ja mene ehdottomasti mukaan, jotta pääset kertomaan muutoksista ja huolistasi.

Mielelläni vaatisinkin ja haluaisin, että isovaari tutkitaan, mutta hän itse on hyvin lääkärivastainen. Voin toki yrittää ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, mutta luultavasti hän jälleen loukkaantuisi ja ihmettelisi "mitä vouhkaan, olenhan elämäni kunnossa".

Isomamman poismeno oli hänelle kova paikka.. ehdottomasti :( Yritän (yritämme perheenä) häntä piristää, mutta usein loppu tulos on se, että hän loukkaantuu ja minulla on kauhean huono omatunto, kun tilanne "taas meni tähän". Olen oppinut jo, etten esim. voi puhua lemmikistämme, en uudesta työpaikastani.. lähinnä vain säästä ja "mitäs oot tänään tehnyt". Tuolla asteella kaikki on hyvin. Miehelleni hän ei ole yhtä jyrkkä.

-ap

Mielestäni ihan normaalia usein tuon ikäiselle. Yksinäisyys vaimon kuoltua, lievä masennus jne. Muistikin voi jo iänkin takia vähän heitellä. Ei  kyllä pahalta agressiolta hänen jutut kuulosta. Joka tapauksessa, käy tosiaan edelleen katsomassa aina kun pääset, piristää kummasti. Ei haittaa vaikka vähän kiukuttelee välillä, vanhuus ei todella ole aina helppoa.