Lue keskustelun säännöt.
Yle: Moni 30-vuotias ei ole edes pitänyt vauvaa sylissä. Siksi median antamalla lapsikuvalla on merkitystä.
25.07.2018 |
Niin. Lapsen ilo onni ja auvo ei vaan välity jos ei lasta pidä sylissä.
Huoh miksi pitää tuputtaa sitä omaa lapsifiilistelyä. En mäkään kulje ympäriinsä lykkäämässä mun käärmettä vastaantulijoiden syliin sillä, että sitten ne ymmärtäis itekin sellasen haluta D:
Kommentit (133)
Kyllä olen pitänyt vauvaa sylissä, monta kertaakin. Eipä siltikään ole alkanut tehdä itselle sellaista mieli.
Sen sijaan eräs lähipiiristäni teki lapsen ilman kokemusta vauvoista tai pikkulapsista. Kävi niin, että henkilöstä tuli varsin onneton. Onneksi hän on kuitenkin sen verran fiksu, että ymmärtää, ettei se ole lapsen vika. Mutta on siinä aikalailla elämistä omien valintojen kanssa, joita ei voi perua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä edelleenkään halua lapsia, vaikka sitä lapsionnea hehkutettaisiin. Silloin kun minä tämän kamalan ja syntisen päätökseni tein, ei ollut somea tai edes nettiä yleisessä käytössä. Kyllä media on minutkin aivopessyt negatiivisella uutisoinnillaan. Tämäkin palsta on syyllinen. Palsta pitää siis kieltää, jotta me syntiset velat teemme jatkossa parempia päätöksiä.
YLE:n juttu oli ihan asiallinen - koska suurin osa lapsettomista, on sitä VASTENTAHTOISESTI.
Suurin syy on toki se, etteivät löydä kumppania, mutta nykyaikana moni myös vain lykkää ja lykkää hankintaa, kun pohtii, miten vaikeaa se onkaan ja jää lopulta vallan ilman.
Juuri näin. Lisäksi jutussa mainittiin että aina on myös niitä jotka eivät vaan halua lapsia- ja se on ihan ok.
Eli mistä hemmetistä täällä nyt riehutaan? Kukaan ei ole sanonut että velan pitäisi alkaa puskea lapsia vastoin tahtoaan.
Varmaan siitä että uskotaan että se tahto perustuu disinformaatioon, tyhmyyteen ja itsekkyyteen. Tai että lapseton "lykkää" hankintaa. Minäkin sukuni mielestä. Ei auta vaikka kerron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä edelleenkään halua lapsia, vaikka sitä lapsionnea hehkutettaisiin. Silloin kun minä tämän kamalan ja syntisen päätökseni tein, ei ollut somea tai edes nettiä yleisessä käytössä. Kyllä media on minutkin aivopessyt negatiivisella uutisoinnillaan. Tämäkin palsta on syyllinen. Palsta pitää siis kieltää, jotta me syntiset velat teemme jatkossa parempia päätöksiä.
YLE:n juttu oli ihan asiallinen - koska suurin osa lapsettomista, on sitä VASTENTAHTOISESTI.
Suurin syy on toki se, etteivät löydä kumppania, mutta nykyaikana moni myös vain lykkää ja lykkää hankintaa, kun pohtii, miten vaikeaa se onkaan ja jää lopulta vallan ilman.
Juuri näin. Lisäksi jutussa mainittiin että aina on myös niitä jotka eivät vaan halua lapsia- ja se on ihan ok.
Eli mistä hemmetistä täällä nyt riehutaan? Kukaan ei ole sanonut että velan pitäisi alkaa puskea lapsia vastoin tahtoaan.
Varmaan siitä että uskotaan että se tahto perustuu disinformaatioon, tyhmyyteen ja itsekkyyteen. Tai että lapseton "lykkää" hankintaa. Minäkin sukuni mielestä. Ei auta vaikka kerron.
Siis että en halua lapsia. Ehkä elokuun sterilisaatio sitten muuttaa jotain. Tietenkin saan edelleen sääliviä katseita ja vanhemmilta avointa paheksuntaa.
Olen 31 vuotias, on ollut 15 työpaikkaa elämän aikana. Määräaikaisuuksia toisen perään, vaikka olen ammatti-ihminen. Ystäväpiirillä sama kokemus, jokainen työpäivä voi olla elämäsi viimeinen ja työttömyysturvan saantikin voi riippua siitä, suostutko yhtäkkiä muuttamaan pois (ja samaan aikaan puolisolla työ täällä)
Lapsi kainalossa taksvärkkiä? Hohhoi, mielummin edes yritän nauttia tämänkinkaltaisesta elämästä kuin ottaa siihen mukaan lapsen. Itse siedän stressin, kyykytyksen ja epävarmuuden. Lapselle en sitä halua.
Kannattaisi varmaan katsoa tilastoa siitä kuinka ikäluokkani on ensimmäinen sukupolvi, joka on köyhempi kuin vanhempansa. Voi ehkä kertoa jotain. Mutta olen huomannut ettei lapsettomuudelle haluta antaa järkisyitä, vain ihmisten mollaaminen ja syyllistäminen ja tyhmentäminen kelpaa. Ollaan niin hölmöjä että telkkari ja sanomalehti vaikuttaa typeriin aivoihimme.
Typerältä tosin alkaa tuntuakin, kun elämää ei voi suunnitella kuin puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tulevaisuus, unelmat? Mitä ne on? Unelmani on maksaa vuokra vielä joulunkin jälkeen, jolloin nykyinen työ loppuu.
Kyllä se kertoo ihan riittävästi ihmisestä jos ei halua lapsia. Sukupuu on kantanut miljoonia vuosia tähän hetkeen ja nyt joku pilattu nelikymppinen kakara tietää olevansa niin viisas että kehtaakin tehdä päätöksen, että tämä päättyy nyt minuun koska olen fiksu ja itsenäinen nainen. Ei helvata mitä sakkia, hyvä että päättyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 vuotias, on ollut 15 työpaikkaa elämän aikana. Määräaikaisuuksia toisen perään, vaikka olen ammatti-ihminen. Ystäväpiirillä sama kokemus, jokainen työpäivä voi olla elämäsi viimeinen ja työttömyysturvan saantikin voi riippua siitä, suostutko yhtäkkiä muuttamaan pois (ja samaan aikaan puolisolla työ täällä)
Lapsi kainalossa taksvärkkiä? Hohhoi, mielummin edes yritän nauttia tämänkinkaltaisesta elämästä kuin ottaa siihen mukaan lapsen. Itse siedän stressin, kyykytyksen ja epävarmuuden. Lapselle en sitä halua.
Kannattaisi varmaan katsoa tilastoa siitä kuinka ikäluokkani on ensimmäinen sukupolvi, joka on köyhempi kuin vanhempansa. Voi ehkä kertoa jotain. Mutta olen huomannut ettei lapsettomuudelle haluta antaa järkisyitä, vain ihmisten mollaaminen ja syyllistäminen ja tyhmentäminen kelpaa. Ollaan niin hölmöjä että telkkari ja sanomalehti vaikuttaa typeriin aivoihimme.
Typerältä tosin alkaa tuntuakin, kun elämää ei voi suunnitella kuin puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tulevaisuus, unelmat? Mitä ne on? Unelmani on maksaa vuokra vielä joulunkin jälkeen, jolloin nykyinen työ loppuu.
Kyllä tällaisessa tilanteessa sitä äkkiseltään voisi sanoa, että lapsiperhe-elämä vaikuttaa stressavalta. Ei se vaikuttaisi, jos elämä olisi muuten kunnossa. Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että ihmiset tekee järkeen ja jaksamiseen perustuvia päätöksiä silloin, kun työntävät lisästressiä aiheuttavat asiat pois mielestään? Urheilu oli mielestäni stressaavaa, kunnes sain elämäni ensimmäinsen pidemmän työpätkän. Se pois mennyt stressi vapautti aivoilleni luovuutta, tilaa ja iloisuutta. Aloin urheilla ja nautin siitä. Ehkäpä vakituinen työ voisi tehdä monelle saman lasten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo ihan riittävästi ihmisestä jos ei halua lapsia. Sukupuu on kantanut miljoonia vuosia tähän hetkeen ja nyt joku pilattu nelikymppinen kakara tietää olevansa niin viisas että kehtaakin tehdä päätöksen, että tämä päättyy nyt minuun koska olen fiksu ja itsenäinen nainen. Ei helvata mitä sakkia, hyvä että päättyy...
Miehet pettää, jättää ja hylkää lapsensa. Kymmeniä omassa kaveripiirissä ja koko ajan kuulee lisää. Äidit nielee pettymyksen ja kiukun, hoitaa lapsensa ja velvollisuutensa. Lisäksi miehet ovat pääsääntöisesti niitä, jotka eivät lapsia halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo ihan riittävästi ihmisestä jos ei halua lapsia. Sukupuu on kantanut miljoonia vuosia tähän hetkeen ja nyt joku pilattu nelikymppinen kakara tietää olevansa niin viisas että kehtaakin tehdä päätöksen, että tämä päättyy nyt minuun koska olen fiksu ja itsenäinen nainen. Ei helvata mitä sakkia, hyvä että päättyy...
Miehet pettää, jättää ja hylkää lapsensa. Kymmeniä omassa kaveripiirissä ja koko ajan kuulee lisää. Äidit nielee pettymyksen ja kiukun, hoitaa lapsensa ja velvollisuutensa. Lisäksi miehet ovat pääsääntöisesti niitä, jotka eivät lapsia halua.
Eli miehen vika jos nainen pariutuu sellaisen kanssa joka ei halua lapsia. Logiikkasi on pettämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 vuotias, on ollut 15 työpaikkaa elämän aikana. Määräaikaisuuksia toisen perään, vaikka olen ammatti-ihminen. Ystäväpiirillä sama kokemus, jokainen työpäivä voi olla elämäsi viimeinen ja työttömyysturvan saantikin voi riippua siitä, suostutko yhtäkkiä muuttamaan pois (ja samaan aikaan puolisolla työ täällä)
Lapsi kainalossa taksvärkkiä? Hohhoi, mielummin edes yritän nauttia tämänkinkaltaisesta elämästä kuin ottaa siihen mukaan lapsen. Itse siedän stressin, kyykytyksen ja epävarmuuden. Lapselle en sitä halua.
Kannattaisi varmaan katsoa tilastoa siitä kuinka ikäluokkani on ensimmäinen sukupolvi, joka on köyhempi kuin vanhempansa. Voi ehkä kertoa jotain. Mutta olen huomannut ettei lapsettomuudelle haluta antaa järkisyitä, vain ihmisten mollaaminen ja syyllistäminen ja tyhmentäminen kelpaa. Ollaan niin hölmöjä että telkkari ja sanomalehti vaikuttaa typeriin aivoihimme.
Typerältä tosin alkaa tuntuakin, kun elämää ei voi suunnitella kuin puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tulevaisuus, unelmat? Mitä ne on? Unelmani on maksaa vuokra vielä joulunkin jälkeen, jolloin nykyinen työ loppuu.
Kyllä tällaisessa tilanteessa sitä äkkiseltään voisi sanoa, että lapsiperhe-elämä vaikuttaa stressavalta. Ei se vaikuttaisi, jos elämä olisi muuten kunnossa. Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että ihmiset tekee järkeen ja jaksamiseen perustuvia päätöksiä silloin, kun työntävät lisästressiä aiheuttavat asiat pois mielestään? Urheilu oli mielestäni stressaavaa, kunnes sain elämäni ensimmäinsen pidemmän työpätkän. Se pois mennyt stressi vapautti aivoilleni luovuutta, tilaa ja iloisuutta. Aloin urheilla ja nautin siitä. Ehkäpä vakituinen työ voisi tehdä monelle saman lasten suhteen.
Olisi ihan hyvä tehdä niitä päätöksiä myös silloin, kun on stressiä, jota ei voi työntää pois. Jos tilanne on se, että töitä tai varmuutta elannosta ei ole, niin on erittäin järkevää ajatella että lapsiakaan ei kannata tehdä.
Toki perhe perustetaan/jätetään perustamatta todennäköisesti hyvin usein tunnesyistä. Ihan vaan siksi että joko haluaa tai ei halua. Tunne on monilla se päällimmäinen syy, ja sitten voi miettiä mitkä kaikki asiat omalla kohdalla sen tunteen aiheuttaa.
Ja moni "lykkää" päätöksen tekoa siksi, että sopivaa puolisoa ei löydy nuorena. Jos puoliso löytyy vaikka 25-vuotiaanakin, niin silloin jo alkaa naisen hedelmällisyys laskea. Usein puolison kanssa halutaan viettää useita vuosia ihan vain kahdestaan, mikä on myös fiksua, jotta ehtii oikeasti tutustua. Lapsia voisi siis ehkä parisuhteen kannalta hankkia 30-vuotiaana, mutta sitten taas taloudelliset syyt voivat olla esteenä juuri pätkätöiden takia.
Ei meidän sukupolvella ole rahaa. Lisäksi ei haluta tehdä vanhempiemme sukupolven virheitä ja sitoutua puolisoon, joka ei olekaan sopiva, mutta jonka kanssa tehtiin lapset liian nopeasti ja jäätiin jumiin huonoon suhteeseen.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin tänään lasta sylissä, ja lutuseltahan se tuntui. Naisystävä tuiski vieressäni että vie se jo pois... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisi puhua siitä, että on erilaisia teitä vanhemmuuteen. Voi tulla vanhemmaksi nuorena, voi tehdä vain yhden lapsen, ei ole pakko hankkia kahta lasta, jos pelkää ruuhkavuosia. Voi toteuttaa sitä vanhemmuutta hyvin eri lailla. Kaikki vanhemmat eivät istu samanlaisissa verkkareissa ja kuskaa lapsia harrastuksiin koko ajan.
Samalla pitäisi välittää ajatusta siitä, että elämä ja vapaus eivät lopu lapsiin, vaan lapset ovat yksi osa elämää."
Tämä on se juttu.
Ja tottahan se on että jos ei ole koskaan edes pitänyt pientä ihmistä sylissä niin on helpompi ajatella että se on varmasti kauheaa. Omissa mielikuvissa lapsi haisee paskalle ja puklulle ja huutaa 24/7 jos ei ole koskaan ollut sylissä rauhallista puhdasta vauvaa joka jokeltelee tai nukkuu ja hiukset tuoksuu kissanpennulle.
Mitäh? Et ole tainnut koskaan pitää sylissäsi kissanpentua ja haistaa sitä..
Olen, mulla on lähes koko elämäni ajan ollut aina kissoja, nytkin kolme, tosin eivät ole enää pentuja, mutta kaikki pentuina meille tulleita, ja jos jossain näen kissanpentuja, niin ihan satavarmasti ota syliin ja nuuskin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä veloja, jotka kiertävät levittämässä ajatuksia siitä, että lapsettomana olisi jotenkin erityisen auvoista. Etenkin kun niin moni yksinäinen ihminen kituuttaa myös taloudellisesti. Rahalla saa hieman onnea, mutta ei välttämättä aitoa rakkautta.
Paljon tahattomasti ikisinkkuja ja lapsettomia tietävänä tiedän, että tilanne on tosielämässä monesti toisin päin, esim. monille uskoville naisille iso tragedia. Liian kauan odottaneet "heidisuomet" myös yksi, mutta kasvava naisryhmä - eli kauniit ja menestyneet, joille ikä tulee vastaan.
Ja ylipäätään Suomessa moni naiseton ja lapseton mies juo itsensä hengiltä jo siinä 40v. - mutta kukaan ei heitä tietenkään muista tai noteeraa. Silti moni näistä miehistä olisi ollut vielä elämään pelastettavissa 2-kymmpisinä, jos elämän palaset olisivat loksahtaneet hiukan paremmin kohdilleen, esim. olisivat löytäneet kunnollisen puolison nuorena ja vakiintuneet.
Kyllä lasten hankiminen ja ylipäätään oman perheen saaminen toisi monille lisäarvoa elämään. Vanhanakin on täysin yksin avuntarpeineen, jos ei ole lapsia tai edes lähipiirillä ei ole lapsia. Ikisinkkuna ei pidä elää vanhaksi, eikä ainakaan muuttua raihnaiseksi tässä maailmanajassa.
Eli perinteiset perhearvot kunniaan!
Kannattaa muistaa, että jos ei ole halunnut lasta, niin ihmisen aivoradat ei ole koko elämän muovautuneet sitä lapsen, perheen, nimien, pikkuvaatteiden, pikkukätösten, koulujuhlien, lapsenlapsien odotuksen muotoon. Kaikki nämä puuttuvat ja tulevaisuus on ihan yhtä täynnä suunnitelmia, kuin lapsia haluavilla, mutta ne ei liity mitenkään lapseen.
Vaikka et ole tajunnut haluta olympiavoittajaksi ja treenannut koko elämää, niin eikai sulle käy niin että yhtäkkiä romahdat tai elämästäsi tulee tyhjää kun sulla ei ole mitalia? Tai pidätkö sitä kovin todennäköisenä omalla kohdalla? Koska yhtä älyttömältä omiin korviini kuulostaa että näin 35-vuotiaana jotenkin keksisin surra jotain mikä ei ole elämääni tai unelmiini koskaan kuulunut.
Miksi perheelliset projisoi sitä omaa tunnettaan niin vahvasti? Koittakaa nyt herranjestas vähän hypätä niiden omien mielihalujen ulkopuolelle. KYLLÄ, lapseton on onnellinen ilman lasta kun ei ole koskaan sitä onnensa kohteeksi ajatellut. On se kumma juttu! Samalla tavalla sinä olet onnellinen ilman olympamitalia. Yhtä kumma juttu!
Olympiavoittajuus ei ole biologine tarve kuten lisääntyminen.
Ja moni myös nukkuu onnensa ohi, kuten eräs lapsettomuutta tutkinutkin totesi - eli herätään biologisesti liian myöhään siihen, että halutaan lapsi. Eivät siis kaikki lapsia hankkivat tai niitä haluavat ole eläneet missään äitiysunelelmassa. Eli sen takia pitäisi puhua myös HYVÄÄ VANHEMMUUDESTA JA LAPSISTA, eikä korostaa vain kriisejä ja vaikeuksia - kuten YLE:n artikkelissakin todettiin.
Mutta miksi ihmeessä velat kauppaavat ajatuksiaaan ja jopa ideologiaansa aivan kuten jotkut kiihkoateistitkin??
- niin sitä minä en siis tajua.
Lisääntyminen ei ole biologinen tarve, vauvakuumehan on myytti. Seksuaalinen halu on sen sijaan biologinen tarve, mutta se ei tarkoita lisääntymistä. Älykäs ihmiseläin on keksinyt tavan tyydyttää sitä tarvetta ilman pelkoa lisääntymisestä.
Kyllä lisääntyminen on biologinen tarve, ja tiedän sen siitä että olen kokenut sen. 18-vuotiaana ajattelin että hyi synnytys, en todellakaan ala siihen enkä halua lapsia. 19-vuotiaana tuli sitten se tarve, tuli tunne että pitää saada oma lapsi. 20-vuotiaana oli lapsi, enkä ole koskaan sitä katunut, vaikka paljon muuta elämässä on tullut kaduttua.
Pitäisin mieluummin sitä AP:n käärmettä sylissä kuin vauvaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pidin vauvaa ekan kerran sylissä, kun olin 3-vuotias. En nauttinut siitä edes silloin.
Nykyään en pidä vauvoja sylissä, koska minua ei kiinnosta. En halua parhaan ystävänikään lasta syliin.
Aika harvinaista on että oikeasti 3v joka on itsekin lähes vauva nauttisi vauvan sylissä pitämisestä, harvat edes muistaa lapsuuttaan alle 4-5v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisi puhua siitä, että on erilaisia teitä vanhemmuuteen. Voi tulla vanhemmaksi nuorena, voi tehdä vain yhden lapsen, ei ole pakko hankkia kahta lasta, jos pelkää ruuhkavuosia. Voi toteuttaa sitä vanhemmuutta hyvin eri lailla. Kaikki vanhemmat eivät istu samanlaisissa verkkareissa ja kuskaa lapsia harrastuksiin koko ajan.
Samalla pitäisi välittää ajatusta siitä, että elämä ja vapaus eivät lopu lapsiin, vaan lapset ovat yksi osa elämää."
Tämä on se juttu.
Ja tottahan se on että jos ei ole koskaan edes pitänyt pientä ihmistä sylissä niin on helpompi ajatella että se on varmasti kauheaa. Omissa mielikuvissa lapsi haisee paskalle ja puklulle ja huutaa 24/7 jos ei ole koskaan ollut sylissä rauhallista puhdasta vauvaa joka jokeltelee tai nukkuu ja hiukset tuoksuu kissanpennulle.
En halua lapsia mutta sillä ei ole mitään tekemistä minkään niin infantiilin asian kanssa kun jonkun haju tai eritteet. Mitä ihmeellistä on siinä, että pitää toisen ihmisen puhtaana? Oliko se sinulle joku lapsen hankkimisen kynnyskysymys, paska? Ja sitten sait jonkun väläyksen, että ne tuoksuu myös hyvältä?
Siis anteeksi mitä mutta millä perusteella te oikein itse olette ne lapsenhankkimiset tehneet kun esitätte niin hölmöjä motiiveja lapsellisille?
Toivottavasti et koskaan joudu hoitamaan vanhempiasi kuten minä hoidan. Terv. vela
Teillä veloilla on suurimmat syyt juuri nuo olla hankkimatta lasta, se että ne huutaa ja haisee pahalle. Luepa vaikka tätä palstaa vähän... Luultavasti tälläiset velat ei kyllä hoida omia vanhempiaankaan kun se aika koittaa.
Kaikkialla mediassa aina sanotaan että suomalaiset ei osaa mitään, täällä vaan elostellaan ja tuhlataan luonnonvaroja ja ollaan muutenkin huonoja ihmisiä ja ne viidakon apinat on kaikessa parempia.
Miksipä siis tehdä lapsia. Antaa maan kuihtua pois kun kerta niin huonoja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vauvan sylissäpitely auttaa tai muuttaa? En tajua?
Tätä minäkin mietin. Meidän muksua piti ensimmäiset puoli vuotta vain lähinnä kanniskella ja pitää sylissä. Pakko tunnustaa, ei ollut mun juttu. Toista ei tullut.
Sitä se tarkoittaa että jos ihmisellä ei ole koskaan ollut minkäälaista kontaktia pieneen vauvaan, eli ei ole pitänyt sylissäkään kertaakaan, niin siitä voi hyvinkin olla liian negatiiviset ajatukset että se on varmasti kauheaa.
Minä esim. pelkään hevosia ja lehmiä kun ne on niin isoja, ja ne jotka on olleet niiden kanssa paljon tekemisissä eivät ymmärrä miksi pelkään. Jotkut pelkää jopa kissoja.
Kyllä se vaikuttaa ihmisen mielipiteisiin mitä on kokenut elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Silti jokainen teistä lapsettomista taistelee ja on masentunut siitä, että hormoninen toimintanne ja ylipäätään biologinen tarkoituksenne sanoo toista. Petätte mielen lisäksi kehonne.
Kun saatte eteenme nauravan ja iloisen kolmevuotiaan taaperon, sydämenne heltyy ja toivottavasti pieni kyynel tulee silmäänne ihan vain muistutukseksi siitä, että te petitte itsenne lisäksi jonkun mahtavan miehen joka olisi halunnut olla nyt olemattoman lapsesi isä. Katkeruutenne on kammoksuttavaa, ja päätöksenne lopettaa sukuhaaranne tähän sukupolveen ”koska olen itsenäinen ja ajatteleva intellektuelli nainen” on suorastaan kuvottavaa.
*Oksennus*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vauvan sylissäpitely auttaa tai muuttaa? En tajua?
Tätä minäkin mietin. Meidän muksua piti ensimmäiset puoli vuotta vain lähinnä kanniskella ja pitää sylissä. Pakko tunnustaa, ei ollut mun juttu. Toista ei tullut.
Sitä se tarkoittaa että jos ihmisellä ei ole koskaan ollut minkäälaista kontaktia pieneen vauvaan, eli ei ole pitänyt sylissäkään kertaakaan, niin siitä voi hyvinkin olla liian negatiiviset ajatukset että se on varmasti kauheaa.
Minä esim. pelkään hevosia ja lehmiä kun ne on niin isoja, ja ne jotka on olleet niiden kanssa paljon tekemisissä eivät ymmärrä miksi pelkään. Jotkut pelkää jopa kissoja.
Kyllä se vaikuttaa ihmisen mielipiteisiin mitä on kokenut elämässä.
No, itse olen pitänyt niin monia vauvoja sylissä, että sen takia en niitä halua itselleni. Kauheaa se onkin, en näe lapsissa mitään positiivista.
Sama on muilla tuntemillani veloilla.
Eli olemme vanhimpia lapsia, joille on lykätty hoitoon nuoremmat sisarukset.
Juuri näin. Lisäksi jutussa mainittiin että aina on myös niitä jotka eivät vaan halua lapsia- ja se on ihan ok.
Eli mistä hemmetistä täällä nyt riehutaan? Kukaan ei ole sanonut että velan pitäisi alkaa puskea lapsia vastoin tahtoaan.