Tunnenko väärin?

Tunnenko väärin, kun tuntuu näin helvetin pahalta se ettei lukioikäinen (16v) halua kertoa eikä puhua mistään yhtikäs mitään? Ei edes kouluasioistaan, ei mitään. Ei kuulema ole mitään velvollisuutta siihen eikä häntä voi pakottaa puhumaan tai kertomaan mitään, infoamaan mistään.
Ja minusta tuntuu niin sanoinkuvaamattoman pahalta tuollainen, iso möhkäle kuristaa kurkussa.