Lue keskustelun säännöt.
Olipa taas kasvatusta...
25.07.2018 |
Kassajonossa taas tuli mietittyä, että kyllä kaikenlaiset saavat lisääntyä.
Samantien, kun tulivat sisään, äiti aloitti pitkällä marisevalla äänellä ennen kuin ehtivät edes kunnolla liikkeeseen:
"Ja nyt ei sitten osteta mitään, me tultiin vain hakemaan yks juttu, et mee koskemaan mihinkään."
Siis ennen kuin mitään oli tapahtunut, ennen kuin lapsi oli edes tehnyt rikkomusta.
Ja pieni tyttö meni tietysti karkkihyllylle.
"Et ota sieltä mitään, ei osteta mitään."
Tyttö jatkoi karkkien hypistelyä.
"Ei me osteta mitään, tultiin vain hakemaan yksi juttu. Et pääse reissuun, jos meet koskemaan mitään."
Tyttö ei totellut, otti kai käteensä jotain.
"Laita se takaisin, sanon nyt viimeisen kerran. Hyvä on, et sitten pääse reissuun, en rupea katselemaan tuollaista hommaa. Et pääse reissuun. Laita se takaisin. Ei mulla sitäpaitsi ole yhtään rahaa mukana."
Tyttö ei totellut. "En", sanoi pieni hento ääni.
"Laita se takaisin, nyt et kyllä pääse reissuun, me ei tultu ostamaan mitään."
"En", kuului taas pieni ääni.
"Me ei osteta mitään, perun koko reissun. Tää on kyllä sanonko mistä tää sun käytös..."
Yksipuolinen sättiminen tähän tyyliin jatkui, en kiinnittänyt enempää huomiota, sillä äidin käytös ärsytti minua ja tuli asiointivuoroni.
Kun olin oman ostokseni selvittänyt, näin, kun pieni tyttö kyyhötti äidiltään piilossa jäätelöaltaan takana ja silmät kyynelissä.
Ymmärsin pettymyksen, kun ei saanut herkkuja. Lapsi haluaa herkkuja, jos hän on niitä kerran saanut, siinä ei ole mitään väärää. Vanhemman tehtävä on kieltää ja perustella, ei kiristää tuolla tavoin. Olla kylmä, sättiä julkisesti...
Arvatkaa mitä? Tiedän, miksi tyttö kyyhötti jäätelöaltaan takana. Ei siksi, että hän ei saanut karkkia, vaan siksi, että sen naisen puhetavasta ja käytöksestä tyttöä kohtaan kävi niin ilmi, että lapsi koettiin ärsyttävänä, taakkana ja pahana. Minä muistan vielä, mitä ajattelin omasta äidistäni, joka käyttäytyi pitkälle samoin minua kohtaan. Hän ei rakasta, eikä halua, että olen olemassa. Lapsi tuntee kyllä vanhempiensa lämmön tai kylmyyden. Jopa minä tunsin sen naisen kylmyyden.
Terveisiä Helsinkiin sille "äidille", joka ei arvonimeä ansaitsisi.
Näin olisit selvittänyt tilanteen:
Jo ennen myymälään astumista olisit asettunut lapsen tasolle ja sanonut: "Mennään hakemaan paketti, saat auttaa paketin kantamisessa."
Jos tilanne olisi alkanut, olisit sanonut kerran: Emme osta mitään, tulimme hakemaan paketin.
Jos tilanne olisi jatkunut, olisit hakenut tytön karkkien luota pois ja kiinnittänyt hänen huomionsa paketin noutoon.
Oli täysin tarpeetonta ja lapsellista uhata reissun menetyksellä jonkun hikisen karkinhypistelyn vuoksi, sättiä, moittia käytöstä ja olla samalla tekemättä mitään a) hakeaksesi lapsen pois karkkien luota ja b) palauttamalla lapsen mieleen alkuperäisen käynnin tarkoituksen.
Se, että syydät samaan lauseeseen ensinnäkin ihan väärällä äänensävyllä moitteen, uhkauksen ja kiristyksen on niin väärin. Jos uhkaat, uhkaa jollain konkreettisella: "Laita se takaisin, tai lähdemme pois, etkä saa auttaa paketin noudossa". "Reissun" peruminen viidessä perättäisessä lauseessa ei tehoa tuonikäiseen, joka elää tässä ja nyt. Ja jos uhkaat, sitten toteutat sen ja lähdet pois, vaikka ulos asti. Ulkona kysyt, että onko hän valmis yrittämään uudelleen. Et herraparatkoon säti sättimistäsi. Lyön satasen vetoa, että reissua ei oikeasti peruttu, joten mitä hyötyä oli siitä, että tyttö tunsi taas itsensä arvottomaksi?
Sinä et ansaitse olla äiti.
Kommentit (15)
Niin, se olisi hienoa osata olla huippukasvattaja 24/7, mutta todellisuudessa niitä huonoja päiviä tulee vanhemmallekin, eikä aina silloin osata tehdä sen oppikirjamallin mukaan.
Noista sitten ainakin meillä keskustellaan lapsen kanssa, siis että äidin olisi pitänyt tehdä toisin ja olen pahoillani, että pahoitin mielesi, se ei todellakaan ollut tatkoitukseni. Sitten halataan.
Tässä lapsikin näkee, että aina aikuisetkaan ei ole täydellisiä + mitä tehdään, kun on tehnyt väärin (eli pyydetään anteeksi).
Aika karua yhden näkemäsi hetken perusteella sanoa, että näkemäsi äiti ei ansaitsisi olla äiti. Niitä kohtuuttomia paineita asetetaan vanhemmille jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan olisi vaan läjäytetty luunappi, minkä jälkeen se lapsi olisi tullut pois sieltä karkkihyllyltä ja ostokset saatua suoritettua loppuun. Ei siis mitään typeriä uhkailuja tai piileksimisiä.
Joo, joo. Haluat vain päästä pätemään ja jakelemaan kasvatusneuvoja. Pieni tyttö kyyhötti kyynelsilmin... voi kyynel.
Hyvä kirjotus muutoin, mutta viimeinen lause meni hiukka yli.
Olipas taas kyttä. Sairasta tollainen vahtaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, joo. Haluat vain päästä pätemään ja jakelemaan kasvatusneuvoja. Pieni tyttö kyyhötti kyynelsilmin... voi kyynel.
Pienet lapset osaavat draamailla, siis ne joilla perusturvallisuus kunnossa.
Tämä tyttö ensinnäkin uskalsi uhmata äitiä ja sen jälkeen vielä karata pois äidin näköpiiristä, eli suurella oletuksella perusturvan tunne kunnossa. Turvattomuutta kokeva lapsi ei uskalla uhmata, eikä lähteä pois vanhempien läheltä.
Ei varmasti näyttänyt kivalta tilanteelta. En kuitenkaan kommentoi mitään kun en ole itse ollut paikalla, ankä tunne enkä tiedä tapausta.
itse joudun pitämään oman muksun HYVIN lyhyessä "lieassa" kaupassa käydessä. On äärimmäisen kova uhma päällä, pääsäätöisesti ei usko mitään kun saa jotain päähänsä, eikä silloin myöskään kuule mitään, tai jos hän haluaa jotain ja eikä saa tahtoaan läpi, niin monasti saa aivan järkyttäviä raivokohtauksia, ja siinä vaiheessa ei rauhoittelu eikä puhe mene perille, vaan on kylmästi vaan käveltävä lapsi kainalossa kaupasta ulos. En todellakaan anna periksi kaupassa millekkään oikuttelulle tai raivokohtauksille, ja voin sanoa, että varmasti ulkopuolisen silmiin tällaiset hirvittävät raivokohtaukset näyttävät järkyttäviltä. Samoin kun pidän lapsen lyhyessä "lieassa" kaupassa käydessä, näyttää siltä että olen ihan natsi mutsi, en valitettavasti anna muksun edes koskea herkkuihin, koska siinä vaiheessa peli on menetetty ja raivo valloillaan.. (ja sen verran tiedän kyllä miten nämä tilanteen oman lapsen kohdalla menee)
Ennen kauppaa käydään aina säännöt, (herkkuja ei osteta, ja miten kaupassa käyttyäydytään jne) Varmaan paska mutsi kun en saa sormea napsauttamalla muksua hyväkäytöksiseksi, mutta kaipa se tästä ajan mittaan.
Tykkäsi ihmiset tai ei, niin en ole äitinä vain palvelemassa ja huolehtimassa. Olen myös sitä varten että tuotan niitä pettymyksiä, eli en todellakaan osta turhia herkkuja ja härpäkkeitä.
"Lyhyt lieka" mm. kaupassa toimii paremmin, kun antaa lapsen oman mielensä mukaan juoksennella ja vaatia kaikkea näkemäänsä. Nää tilanteet nyt eivät ulkopuoliselle ole yhtä yksiselitteisiä. Ulkopuolinen mielummin varmasti haluaa kuulla sanan ei, kuin kuulla ja nähdä raivokohtauksen, jossa koko kauppa raikaa.
Edelleen, en ota kantaa ap.n näkemään, en tunne tapausta, enkä ole nähnyt tilannetta. Kerroin vaan meidän kauppareissuista.
Näin vanhempana olen huomannut kyllä että muiden ihmisten silmiin mikään ei ole hyvä. Toisia ärsyttää kun nykyään lapsia ei hiljaisiksi hakata, toiset taas toisesta ääripäästä, jos lapselle ei anneta, niin lasta pidetään kurjuudessa, ja sitten on niitä jotka luulevat että lapsi toimii nappia painamalla, ja jos lapsi kiukuttelee tai raivoaa, niin vanhempi on epäonnistunut. Mikään ei ole koskaan hyvin! Teit miten tahansa, niin aina olet täysi paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooopati jooo.
Äidillä varmaan ollut huono päivä tai entä jos lapsi onkin aina ollut tavallista uhmakkaampi?
Entä jos äiti on yksinhuoltaja eikä saa omaa aikaa milloinkaan?
Stressiä? Mt-ongelmia? Ihan normaali?
Selvitä faktat ja tuu kertoo sit lisää.
Ärsyttävä lapsi. Näihin ei yleensä lässytys tehoa, vaan vetävät vanhemmat jatkuvasti äärirajoilleen. Sitten vanhempikin alentuu uhkailuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla ei taida itsellään olla lapsia?
Kun me oltiin pieniä niin saatiin luunappeja ja tukistuksia. Kyllä siinä oppi vanhempia kunnioittamaan. Opettajat kävi koulussa käsiksi ja uhkaili millon milläkin, niin oli hyvin hiljainen luokka sen jälkeen. Ja kaikki tämä vielä -80 luvulla.
Jotta, jos nyt vähän komentaa lapsia karkkihyllyllä, eikä nuorilla vanhemmilla ole ylimäärästä rahaa niin en kokisi sitä maailmanlopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti perui reissun.
Turhat uhkailut on tyhmintä mitä voi yrhdö, ne tulee myös toteuttaa jos sille tielle lähtee.
Palkinto hyvästä, rangaistus pahasta, maailman yksinkertaisin ja helpoin kasvatustapa.
Minua kyllä kiinnosti se, että lapsi osasi ensimmäiseksi mennä karkkien luokse, vaikka nimenomaan äiti sanoi, että ei osteta. Ja tarraa siihen herkkupussiin kiinni, vaikka kielletään. Ja kun ei saa tahtoaan läpi, niin menee kyhjöttämään pakastealtaan taakse ihan kuin olisi jo oppinut, että kun on tarpeeksi reppana, niin saa kaiken.
Jos tuo olisi ollut oma lapseni, olisin sanonut kerran, että mitään ei osteta, sen jälkeen noutanut sen paketin (?) ja lähtenyt kotiin. Lapselle olisin käynyt ilmoittamassa, että minä lähden nyt, hän voi jäädä kauppaan tai tulla mukaan, valinta on kokonaan hänen. Heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpoin kikka on pitää lasta kädestä kiinni ja marssia oikosenaan pakettitiskille. Tällöin lapsi ei edes ehdi ajatella karkkien hypistelyä, koska lapsen aivot reagoivat niin hitaasti. Jos kaikesta huolimatta lapsi alkaa marista karkkien perään, niin sanoo suoraan että "ei tänään syödä karkkeja." Lapselle ei tarvitse sen kummemmin perustella niin kauan kun rahat on mutsin tai faijan. Yleensä normaalisti kasvatettu lapsi tajuaa tossa vaiheessa että hyvä on ei syödä haetaan sitten se paketti.
Näitä mammoja riittää. Olisipa kaikille järjestetty raskausaikana pakollinen kasvatuskurssi; näin ymmärrät lapsesi tunteita ja osaat reagoida niihin rakentavasti!