Olin eilen sekunnin parin päässä kuolemasta
Tampereen ja Urjalan välillä auto ohitti vastaantulevalla kaistalla toista ja törmäys näytti väistämättömältä. Oltiin kaikki hiljaa ja katsottiin, kuinka elämä luultavasti päättyy tähän tai loukkaanumme pahasti.
Se ääliö ei pitänyt mitään väliä, mitä aiheutti muille ja vain mieheni hiljentäminen pelasti meidät. Sekunti tai pari pelasti.
Oma ajatukseni on nyt, että voin kuolla milloin vain. Etenkin, kun lomamatkalla oli vielä pari muutakin läheltäpiti-tilannetta. Pelottaa automatkailu.
Kommentit (7)
Siksi ratin takana kannattaakin keskittyä itse ajamiseen eikä Facebookiin...
Vierailija kirjoitti:
Siksi ratin takana kannattaakin keskittyä itse ajamiseen eikä Facebookiin...
Se ei valitettavasti aina riitä kun vatipäät ohittelee miten sattuu.
Oon tehnyt kattohommia joitakin vuosia ja otan normaalisti työpäivän aikana useammankin turhan riskin (vähintään vammautumisriskin) vain että saan tuosta työstä edes jotain fiiliksiä irti.
No tällaisia tilanteita nyt pienemmillä teillä on. Et taida itse ajaa autoa?
Mulla nämä tilanteet on viikottaisia, kun ajan yhtä tiettyä tietä. Aina joku urpo lähtee ohittaa, mutta eipä siinä mitään kun on itse hereillä, hidastaa ja ajaa oman kaistan ihan toista reunaa varmuuden vuoksi...
Ajan säännöllisesti 400 kilometrin matkaa ja melkein joka kerta näitä tilanteita sattuu. Liikenteessä joutuu jatkuvasti pelastamaan muita heidän omien typerien tekojensa seurauksilta.
Hiljennätkö useinkin miehesi? Aika tyrannimaista touhua.
Mietin joskus, mikä on ollut omallani tai läheisteni kohdalla pahin läheltä piti -tilanne. Joka vaaraa kun ei itsekään välttämättä edes havaitse.