Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Maailmantuska ja lapsen kasvatus- ahdistaa!!

Vierailija
24.07.2018 |

Takokaa mun päähän jotain järkeä. Mulle maailma näyttäytyy tosi synkkänä, mm. ihmisten eriarvoisuus, luonnon saastuminen,jopa perus kotiruoastakin mietin että mitähän sairauksia tuo lapsi saa ravinnon takia (?), siihen kemikaalit jne jne.

Lapsi tutkii ja ihmettelee riemuissaan kaikkea, enkä pysty samaistumaan lapsen iloon vaikka haluaisinkin, koska näen kaikkialla epäkohtia. Olen vakava ja pelokas vanhempi, enkä kestä ajatusta, että lapsen kaunis maailmankuva särkyy jonain päivänä. En siis kasvata lasta pumpulissa, kerron kyllä esim jos jokin on huono juttu, mutta eihän pienelle voi kaikkea paskaa antaa harteille.

Muut ihmiset näyttää elävän onnellista perhe elämää vailla huolta, minä en pysty 😭

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
26.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No en ihan kaikkea kerennyt arvata, mitä lapsi toisi tullessaan. Sai nimittäin alkunsa ehkäisystä huolimatta. Minäkin olin ennen, etten ikinä hanki lapsia, kunnes nyt vain kävi näin. En sitten kuitenkaan halunnut aborttia. Mutta minä uskon fiksumpaan uuteen sukupolveen. Pakko minun on.

Ap

Vierailija
22/23 |
26.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

eiköhän se oo ihan realismia.

Vierailija kirjoitti:

Hallitseeko tuo maaläilmantuska elämääsi? Jos joo, niin voisitko olla masentunut? Minkä ikäinen lapsi?

Kyllä, minulla on masennusta. Käytän ammattiapua ja pärjäilen. Aion keskustella asiasta psykologin kanssa, kunhan tää lomakausi menisi ohi. Lapsi 4 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
26.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se, että on vanhempana huolissaan asioista, on normaalia. Se, että on koko ajan huolissaan kaikesta, ei ole. Hakisin sinuna apua. Teet karhunpalveluksen lapsellesi, jos siirrät oman negatiivisen elämän asenteesi hänelle.

Etkö mieluummin haluaisi, että lapsestasi tulisi rohkeampi, pelottomampi ja myönteisempi ihminen kuin äidistään? Että hänellä olisi isona ehkä rohkeutta ja uskoa tarttua ongelmiin - eikä vain murehtia ja märehtiä niitä niin kuin sinulla? Että hänellä olisi sellainen asenne, että kaikki on mahdollista - myös parempi maailma?

Omassa lähipiirissäni on samanlaisia negatiivisia murehtijoita ja lopun alun odottajia. Tunnen surua heitä kohtaan. Heiltä jää niin paljon mahdollisuuksia käyttämättä elämässään. Kaikki aika menee vaan kaikenlaisen täysi epäolennaisen murehtimiseen.