Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsi 4,5v ei kestä yhtään tylsyyttä, ei osaa odottaa vuoroaan yms. neuvolassa suositeltiin puolipäivätarhaa

Vierailija
24.07.2018 |

Olen ollut lapsen kanssa aina kotona. Nyt kun ilmoitin lapsen kerhoon, heti ensimmäisenä päivänä kerrottiin näistä ongelmista. Ei odota vuoroaan, kun on tylsää niin nipistelee muita ja irvistelee. Neuvolassa ei keskittynyt yhtään annettuihin tehtäviin.

Suosittelivat että lapsi menisi puolipäivähoitoon että oppisi näitä taitoja ennen kouluikää. Lapsi sanoo ettei halua mennä. Miten itse toimisit?

Kommentit (28)

Vierailija
1/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teet kuten lapsi haluaa! Muutoin olet huono äiti.

Vierailija
2/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla, että lapsellasi on joku isompikin ongelma siellä aivoissa tai sitten olet vaan kasvattanut huonosti tai on vaan semmoinen persoona, johon kasvatus ei helposti uppoa. Niin tai näin, pakkohan tuossa viiden lähestyessä on oppia odottamaan ja tekemään asioita keskittyen. Eli sinne päikkyyn vaan. Todennäköisesti tilanne korjautuu tai jos ei korjaudu normaalilla tavalla, on tärkeää alkaa saamaan nyt siihen tukea.

Eli älä edes mieti, eikä lapsi päätä tommoisia asioita. Sinun olisi siellä kotona pitänyt jo kiinnittää asiaan huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro vähän arjestanne. Mitä noin niinkuin elämässänne teette?

Itse uskon lujasti, että kotona lapsi juuri oppii kestämään tylsyyttä ja toimimaan yhteisen hyvän eteen. Mutta se vaatii arkeen hitusen vaikeuskerrointa. Meillä kolme lasta 6 vuodessa kasvattivat toisistaan hienon tiimin. Toki esim. lemmikkeihin sitoutuminen opettaa samaa.

Vierailija
4/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten monelta lapselta kysytään haluatko mennä tarhaan? 

Vierailija
5/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leikitkö kokoajan lapsen kanssa eli olet seremoniamestarina, jos näin on lopeta.

Jos lapsella asiaa keskeytätkö puuhasi ja ryntäät lapsen luo, jos näin on lopeta.

Laita lapselle leikki alulle esim tee junarata yhdessä aloita Lego rakentelu jne... Sano että nyt äit menee laittamaan pyykit ja sitten laitat ne pyykit vaikka kuinka riehuttais vieressä.

Kun lapsella on asiaa voit sanoa odota hetki teen tämän asian ensin loppuun lapsi oppii odottamaan.

Ja kun lapsi makuu tylsyyttä anna makua.

Voi olla että päämäärätietoinen käytöstavan muutos kestää pariviikkoa mutta jos lapsella ei oikeita ongelmia ole niin oppii kyllä että kitiseminen ei auta.

Päiväkoti ei ole ainoa ratkaisu eikä edes välttämättä parad

Vierailija
6/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa hauskalta.Olen lapseton mutta jos ne on noin vekkuleita niin haluan ehdottomasti ainakin yhden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan miettisin, miltä musta itsestäni tuntuu ajatus lapsen laittamisesta puolipäiväiseksi. Jos se tuntuu ajatuksena aivan mahdottomalta, niin en laittaisi nyt, vaan miettisin asiaa vaikka puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Asiaa kannattaa kuitenkin harkita! 

On mahdollista, että lapsellasi on jotain pieniä kehityksellisiä haasteita, jotka eivät tule kotona esille, mutta lapsiryhmässä tulevat. Samalla jokaisella lapsella on yksilölliset keinot stressin käsittelyyn. Lapsiryhmä on aina stressi, mutta ei se välttämättä ole huono asia.

Vierailija
8/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän arjestanne. Mitä noin niinkuin elämässänne teette?

Itse uskon lujasti, että kotona lapsi juuri oppii kestämään tylsyyttä ja toimimaan yhteisen hyvän eteen. Mutta se vaatii arkeen hitusen vaikeuskerrointa. Meillä kolme lasta 6 vuodessa kasvattivat toisistaan hienon tiimin. Toki esim. lemmikkeihin sitoutuminen opettaa samaa.

Jos lapsia on yksi, ei siitä kukaan ole särmiä hiomassa, eikä aikuisten rooli ole toimia niin kuin sisarusten, siitä vasta kamalaa jälkeä tulee.

Varsinkaan puuhakkaan tai mielikuvitusrikkaan lapsen voi olla vaikea tutustua tylsyyteen kotona, koska tuskin on kasvatuksellisestikaan järkevää pakottaa lasta istumaan kaksi tuntia sohvalla ihan vain tylsyyden tuottamisen takia tai lukita lapsen huone niin ettei se pääse leikkimään halutessaan leluillaan; tämä on pikemminkin mielivaltaa, eikä ainakaan lisää lapsen luottamusta vanhempaan.

Aikuisen ja noin pienen lapsen käsitys yhteisestä hyvästä lienee myös aika erilainen, siihenkin tarvitaan niitä +/- samanikäisiä, jotka jakavat käsityksen suhteellisen samanlaisen käsityksen siitä, mikä on kivaa tai hyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerhossa ei ole aina ammattimaisia kasvattajia. Voi olla että on, mutta suattaapi olla ettei olekaan. Jos lapsesi tietää, että kerho ei ole pakollinen, hän saattaa tehdä kaikki temppunsa nyt, jotta ottaisit hänet pois.

Lapselle kannattaa joskus sanoa ihan suoraan, että "sinun käytöksesi on tässä asiassa hankalaa ja sen pitää loppua - nyt sinä harjoittelet, että osaat olla nätisti". Olen usein lukenut "ammattikasvattajilta", että näin ei voi toimia, koska lapsi ei voi ymmärtää sellaista ja olisi "kunnolla", jos vain osaisi. Mun lapset ovat kuitenkin hyötyneet tuollaisesta ja varsinkin toisella on joskus lamppu syttynyt sen suhteen, että kappas vaan, kun teen niin kuin aikuinen sanoo, niin minuun ollaan tyytyväisiä. Ohoh!

Vierailija
10/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdottomasti tarhaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kerhossa ei ole aina ammattimaisia kasvattajia. Voi olla että on, mutta suattaapi olla ettei olekaan. Jos lapsesi tietää, että kerho ei ole pakollinen, hän saattaa tehdä kaikki temppunsa nyt, jotta ottaisit hänet pois.

Lapselle kannattaa joskus sanoa ihan suoraan, että "sinun käytöksesi on tässä asiassa hankalaa ja sen pitää loppua - nyt sinä harjoittelet, että osaat olla nätisti". Olen usein lukenut "ammattikasvattajilta", että näin ei voi toimia, koska lapsi ei voi ymmärtää sellaista ja olisi "kunnolla", jos vain osaisi. Mun lapset ovat kuitenkin hyötyneet tuollaisesta ja varsinkin toisella on joskus lamppu syttynyt sen suhteen, että kappas vaan, kun teen niin kuin aikuinen sanoo, niin minuun ollaan tyytyväisiä. Ohoh!

Kuvittele että joku läheisesi, kuka tahansa, sanoisi sinulle "nyt harjoittelet että osaat olla nätisti". Tietäisitkö tämän perusteella mitä sinulta konkreettisesti odotetaan?

Ei lapset aina käyttäydy nätisti vaikka osaisivatkin, silloin saattaa toimia että kerrotaan miten lapsen toiminta vaikuttaa muihin ja herätellään motivaatiota tai vaaditaan seurausten uhalla. Mutta jos lapsi ei osaa, niin käsky harjoitella ei oikein auta, pitäisi vähän niin kuin ohjata ja neuvoa ja näyttää ja opettaa.

Vierailija
12/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kekittymiskykyä rikkoo etenkin jatkuva ruudun ääressä oleminen! 

Samaten huono ruokavalio, esim. liika sokeri ja lisäaineet voivat kiihdyttää. 

Keskittymiskykyä ja rauhallista olemista kehittää esim. piirtäminen, askartelu, lukeminen tai lukemisen kuuntelu, luonnossa liikkuminen - myös liikunta antaa paitsi energiaa, niin myös rauhoittaa jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä aen jossain pitää päästä harjoittelemaan. Kerho tai päiväkoti.

Vierailija
14/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän arjestanne. Mitä noin niinkuin elämässänne teette?

Itse uskon lujasti, että kotona lapsi juuri oppii kestämään tylsyyttä ja toimimaan yhteisen hyvän eteen. Mutta se vaatii arkeen hitusen vaikeuskerrointa. Meillä kolme lasta 6 vuodessa kasvattivat toisistaan hienon tiimin. Toki esim. lemmikkeihin sitoutuminen opettaa samaa.

Jos lapsia on yksi, ei siitä kukaan ole särmiä hiomassa, eikä aikuisten rooli ole toimia niin kuin sisarusten, siitä vasta kamalaa jälkeä tulee.

Varsinkaan puuhakkaan tai mielikuvitusrikkaan lapsen voi olla vaikea tutustua tylsyyteen kotona, koska tuskin on kasvatuksellisestikaan järkevää pakottaa lasta istumaan kaksi tuntia sohvalla ihan vain tylsyyden tuottamisen takia tai lukita lapsen huone niin ettei se pääse leikkimään halutessaan leluillaan; tämä on pikemminkin mielivaltaa, eikä ainakaan lisää lapsen luottamusta vanhempaan.

Aikuisen ja noin pienen lapsen käsitys yhteisestä hyvästä lienee myös aika erilainen, siihenkin tarvitaan niitä +/- samanikäisiä, jotka jakavat käsityksen suhteellisen samanlaisen käsityksen siitä, mikä on kivaa tai hyvää.

Nimenomaan ei ole tarkoitus pakottaa lasta istumaan kahta tuntia sohvalla, vaan kannustaa tekemään jotain yhteisen hyvän vuoksi. Lapsiseura on toki tärkeä asia sekin.

Saan varmasti miljoona alapeukkua, kun käytän vihatun marjastuskortin. Mutta kun kerran on paras marja-aika ja ainakin täällä hieno ilma, teen sen. En usko, että yhdenkään 4-vuotiaan lapsen keskittymiskyvylle, tylsyyden sietokyvylle ja itsetunnolle on pahasta käydä aamulla marjassa ja leipoa iltapäivällä piirakka tutun aikuisen opastuksella. Lopuksi voi kutsua vaikka kaverin piirakkaa syömään ja leikkimään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös noin yleensä kotihoidetuilla ole parempi keskittymiskyky.

Toki sitten, jos on jotain neurologista häikkää, pääsee päiväkodin kautta paremmin kuntoutukseen.

Vierailija
16/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nelivuotiaana veit ensimmäistä kertaa kerhoon? EI ihme jos ei ole sosiaalisia taitoja.

Vierailija
17/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Leikitkö kokoajan lapsen kanssa eli olet seremoniamestarina, jos näin on lopeta.

Jos lapsella asiaa keskeytätkö puuhasi ja ryntäät lapsen luo, jos näin on lopeta.

Laita lapselle leikki alulle esim tee junarata yhdessä aloita Lego rakentelu jne... Sano että nyt äit menee laittamaan pyykit ja sitten laitat ne pyykit vaikka kuinka riehuttais vieressä.

Kun lapsella on asiaa voit sanoa odota hetki teen tämän asian ensin loppuun lapsi oppii odottamaan.

Ja kun lapsi makuu tylsyyttä anna makua.

Voi olla että päämäärätietoinen käytöstavan muutos kestää pariviikkoa mutta jos lapsella ei oikeita ongelmia ole niin oppii kyllä että kitiseminen ei auta.

Päiväkoti ei ole ainoa ratkaisu eikä edes välttämättä parad

Mammat yläpeukuttavat innoissaan, kun joku kuvailee tämän palstan ihanneäidin: kotitalousrobotin, joka ripustaa pyykkejä naama peruslukemilla lapsen kitistessä aikansa, kunnes älyää lähteä.

Olisiko se ihan mahdotonta pyytää lapsi mukaan ripustamaan pyykkejä? Tai vaikka ripustaa pyykkejä ja jutella yhtä aikaa, niin kuin muidenkin ihmisten kanssa jutellaan?

Kummasti ihminen (myös lapsi) käyttäytyy kaikin tavoin paremmin, kun tälle osoittaa ihan peruskohteliaisuutta ja -huomiota.

Vierailija
18/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin eihän lapsi osaa sellaista mitä hänelle ei ole opetettu. Ei ne kasvata itse itseään. Eikä tv/tabletti kasvata. Vaihtoehtona on että lapsi menee päiväkotiin tai sitten itse alat opettaa oman vuoron odottamista ym. Osaatko?

Vierailija
19/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiaana veit ensimmäistä kertaa kerhoon? EI ihme jos ei ole sosiaalisia taitoja.

Tunnen vain pari lasta, jotka olivat kotona eskariin saakka. Nykyään ovat koululaisia ja saavat stipendejä toisten huomioimisesta.

Vierailija
20/28 |
24.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita lapsi tarhaan. Oppii toimimaan ryhmässä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi yhdeksän