Lapsi 4,5v ei kestä yhtään tylsyyttä, ei osaa odottaa vuoroaan yms. neuvolassa suositeltiin puolipäivätarhaa

Olin itse kotihoidettu, tosin kiltti ja ujo, mutta kerho oli mielestäni tylsintä maailmassa. En pitänyt askartelusta yhtään enkä tuntenut muita lapsia ennestään. Kun pääsin eskariin olin riemuissani, kun olin osa ryhmää ja pääsin vihdoin näkemään millaista oli päiväkodissa. Kaverit sai käydä päiväkotia ja itse en päässyt kun äiti oli kotiäiti.

No, jotkut on vaan temperamentiltaan tuollaisia, eikä siinä tuossa iässä hätää ole. Koulussa kyllä pakollakin oppii sietämään tylsyyttä ja elämässä yleensä. Näin itsellenikin kävi, vaikka paremmin olen oppinut niitä sietämään vasta 30 ikävuoden jälkeen ;) Mutta jo jossain 7-9 vuoden iässä opin tavallaan alistumaan siihen, niin etten enää ulospäin ilmaissut levottomuuttani, odotin kyllä kiltisti jne, vaikka sisäisesti tuntuikin siltä että räjähdän pytytyksestä.

Tuo on muuten minusta eri asia kuin varsinaisesti keskittymiskyvyn puute, tai ainakin voi olla. Esim. mun tytär oli tuossa iässä aika samanlainen, kärsimätön ja levoton jos ei ollut mitään tekemistä, tai piti tehä jotain mikä ei kiinnosta, mutta jos teki jotain kiinnostavaa niin osasi keskittyä erinomaisesti. Suorastaan upposi tekemisiinsä niin että unohti ulkomaailman.

Koulussa on sitten vasta enempi oppinut sietämään tuota, että vaikka tympisi, joskus on vaan pakko silti siihen asiaan keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut on vaan temperamentiltaan tuollaisia, eikä siinä tuossa iässä hätää ole. Koulussa kyllä pakollakin oppii sietämään tylsyyttä ja elämässä yleensä. Näin itsellenikin kävi, vaikka paremmin olen oppinut niitä sietämään vasta 30 ikävuoden jälkeen ;) Mutta jo jossain 7-9 vuoden iässä opin tavallaan alistumaan siihen, niin etten enää ulospäin ilmaissut levottomuuttani, odotin kyllä kiltisti jne, vaikka sisäisesti tuntuikin siltä että räjähdän pytytyksestä.

Ap, jos haluat oman lapsesi oppivan ennen 30. ikävuottaan, niin laita hänet puolipäivähoitoon. Koulun alkuun on vain pari vuotta, ja tämä on pitkäjänteistä työtä. Ajattele lapsesi parasta ja anna hänelle mahdollisuus.

Oma kokemus sekä suoraan eskariin laitettuna lapsena että yhden sosiaalisesti aran että yhden rohkean mutta dominoivan ja herkästinsuuttuvan lapsen äitinä on, että päiväkodista on hyötyä yli 3-4-vuotiaalle.. Tosin tutkimusten mukaan kaiketi ne erot tasoittuvat kuitenkin viimeistään koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti tarhaan!

Sosiaaliset taidot opitaan ryhmissä. Tarhaan oppimaan.

Lapsella pitää olla paljon vuorovaikutustilanteita muiden ihmisten kanssa, ei yksin vanhempien.

Lastentarhanopettajana ja äitinä tulee pari asiaa mieleen, eli onko näitä ongelmia ollut kotona ollessa lainkaan vai ilmenevätkö ne vain ryhmässä? Paljon kerhossa on aikuisia ja kuka sitä vetää?

Joka tapauksessa, jos kerhossa suosittelevat päivähoitoa, niin se kertoo siitä, ettei heillä ole "välineitä" auttaa lastasi näissä ongelmissa. Ja vieläpä jos keskittymiskyvyttömyyttä esiintyy vain ryhmässä ollessa, niin tuon ikäisellä se ratkeaa vain ryhmässä harjoitellessa aikuisen avulla. Joillain lapsilla voi olla isompaa ongelmaa, mutta joillain lapsilla kyse on vain lapsen oman temperamentin ja harjoituksen puutteen yhdistelmästä.

Eli sanoisin, koska kyseessä on jo neljävuotias lapsi, että päivähoitoon vaan puolipäiväiseksi, ja mieluiten niin että pääsee osallistumaan joka päivä aamun ja aamupäivän ajan, vaikka se kotona olevalle vanhemmalle onkin turhauttavampi tapa. Aamuisin on ohjattua toimintaa ja rutiinit ovat selvempiä päivähoidossa sillä puolen päivää. Lapsella on paljon helpompi ryhmäytyä ja tottua hoidossa oloon, kun siellä ollaan usein ja lyhyemmän aikaa kerrallaan, ja juurikin siihen aikaan, kun aikuiset voivat miettiä toiminnan lapsesi kannalta fiksusti.

Ohjeeni olisivat muuten aivan erilaiset, jos kyseessä olisi 2-vuotias. Jos joku nyt sitä jää miettimään..

Kannattaa nyt jotain tehdä, meillä mies ei ole saanut näköjään lapsena olla tekemisissä tarpeeksi ikätovereidensa kanssa kun nipistelee ja irvistelee jos ei häntä huomata.